SANNI SALMENOJA
Opeopiskelija 1/19

Kuva: Adele Pentti

HEINÄKUUSSA SUOMESSA KESKUSTELTIIN vilkkaasti opiskelijoiden toimeentulosta, jaksamisesta sekä riittämättömistä mielenterveyspalveluista. Erinomainen ja toivottu avaus Suomen ylioppilaskuntien liitolta liittyen perustuloon herätti keskustelua niin somessa, kuin lehtien palstoilla.

Kyseisessä keskustelussa tuotiin esiin tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita. Keskustelussa opiskelijoiden tarpeita kritisoitiin ja puolustettiin, ja ikävimmissä kommenteissa opiskelijoita nimiteltiin rumasti. Mielestäni avauksen tärkein tulos oli se, että huoli opiskelijoiden hyvinvoinnista oli hetken valtakunnan puhutuin aihe, ja keskustelu jatkuu edelleen.

MONI ON VARMASTI VIETTÄNYT KESÄN joltain osin kesätöiden parissa. Itse näen kesätyöskentelyn loistavana mahdollisuutena kasvattaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan alalla, jota opiskelee.

Mutta.

Kuinka moni opettajaksi opiskeleva lopulta saa oman alansa kesätöitä? Entä kesätöiden loppuessa ja opintojen alkaessa, ehtiikö sitä lomailla lainkaan?

Opettajaopiskelijoina varmasti ymmärrämme levon merkityksen oppimistuloksiin.

SYKSYLLÄ 2018 JA KEVÄÄN 2019 eduskuntavaalien vaikuttamistapaamisissa SOOL nosti esille opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden riittämättömyyttä tavatessaan kansanedustajaehdokkaita ja puolueiden johtajia. Olihan tämä myös osa SOOLin eduskuntavaalitavoitteita: "Jokaisen opiskelijan henkisen hyvinvoinnin tukemiseen on varattava enemmän resursseja."

Hyvinvoivat opiskelijat ovat tulevaisuudessa hyvinvoivia työntekijöitä. Jos opiskelijoiden peruskunnosta ollaan jo opiskeluaikana huolissaan, oletetaanko hyvinvoinnin vain maagisesti palautuvan työelämään astuttaessa? Tähän vielä lisäksi se, että pari ensimmäistä vuotta työelämässä ovat rankkoja, ja työelämään kiinnittymisen kannalta kriittisimpiä.

HAKUNA MATATA. Se on ei huolia.

Ehkä siirryn hetkeksi miettimään muita asioita, kuin opiskelua ja omaa toimeentuloa. Ja jaksamista. Ja opintojen edistymistä. Ja valmistumista. Ja työelämään astumista.

Sitten hommien kasaantuessa alan pureksimaan jälleen sitä, mistä se ahdistus alun perin saikaan alkunsa.

It’s a circle of life. Ei ole. Pikemminkin noidankehä tai oravanpyörä, josta on vaikea hypätä pois.

Onneksi kaikkeen ei tarvitse pystyä. Opiskelijat ovat kuitenkin niin monenkirjava porukka, että joukosta löytyy varmasti niitä, joihin tukeutumalla saa apua moneen haasteeseen.

OPISKELIJOIHIN KOHDISTUU paineita monelta suunnalta. On siis tärkeää muistaa, että opiskeluaika on arvokasta ja siitä on lupa nauttia.

Minä ainakin muistan.