LOTTA AAVIKKO & HANNE JUNTUNEN
Soolibooli 3/17

Joukko erityisopettajaopiskelijoita Joensuusta saapui reilu kuukausi sitten opintomatkalta Belgiasta ja Hollannista. Tuo matka oli meille kaikille todella harvinainen mahdollisuus kansainvälisyyteen joita ei juurikaan vaihto-oppilaaksi lähtemisen lisäksi tarjoudu opettajaopintojen aikana.

Matkan suunnittelu alkoi vuosi sitten keväällä kun ainejärjestömme Poikkeus ry:n silloinen tiedottaja tapasi yliopistonlehtorimme Teija Koskelan, jota oli lähestytty yhteistyöpyynnöllä belgialaisesta Thomas Moren yliopistosta.

"Tässä voisi nyt olla mahdollisuus lähteä jonkinlaiselle matkalle Belgiaan, siihen liittynee suomalaisesta koulujärjestelmästä ja erityisesti erityisopettajien koulutuksesta kertomista", hän selvitti, ja se olikin pitkään lähestulkoon ainut mitä tulevasta matkasta tiesimme. Asia jätettiin kuitenkin kesäksi hautumaan ja reissusuunnitelmiin palattiin syksyllä yliopistolukuvuoden taas alettua.

Sekaannuksia matkasuunnitelmissa

Minä, Lotta, matkan opiskelijakoordinaattorina sekä Teija odottelimme kuumeisesti lisäinfoa. Erityisen odotettua olisivat olleet tiedot esimerkiksi viikon teemoista, tutustumiskohteista ja tekemisistä. Näillä tiedoilla matkaa olisi voinut olla helpompi markkinoida esimerkiksi monille säätiöille, joilta haimme matkallemme rahoitusapua. Yhdeltäkään säätiöltä ei kuitenkaan rahoitusta herunut. Kun joitain avustuksia olisi ollut tiedossa, matkan hinta olisi laskenut ja ehkä olisimme saaneet enemmän lähtijöitä.

Lisää sekaannusta oli luvassa, kun belgialaisen yhteistyöyliopiston internetsivuilta selvisi, että reissuviikon ajankohta oli eri, kuin mihin olimme varautuneet.

No, itse en missään vaiheessa lannistunut, vaan jaksoin uskoa matkan ainutlaatuisuuteen ja opettavuuteen, maksoi mitä maksoi. Tässä vaiheessa mukaan oli lupautunut jo muutama ainejärjestön hallituslainen sekä tietenkin henkilökuntamme edustajana Teija, ja porukalla uskoimme reissun onnistumiseen.

Matkaanlähtijöitä kyseltiin hallituksesta ja jäsenistöstä. Joitakin kiinnostuneita jäseniä oli, mutta epävarmuus reissun ohjelmasta ja lopulta myös tarkasta hinnasta sai monet perääntymään. Lopuksi saimme kokoon reippaan ja ennakkoluulottoman kuuden opiskelijan porukan jotka kulujen kattamiseksi saivat avustusta Poikkeus ry:ltä.

Joulun alla saimme viimein ensimmäisiä sähköposteja yhteistyökumppaneiltamme Belgiasta, vaikka selvisikin, että sähköpostivaihtomme alkupäästä oli joitain viestejä jäänyt tulematta. Näissä viesteissä oli nimittäin selvinnyt, että matkamme alkaakin ALANKOMAIDEN puolelta, jonne meidän odotettiin saapuvan viikon aluksi. Tämä pikkufakta ilmeni meille kuitenkin juuri kun vuodenvaihteen jälkeen olimme saaneet lopullisen porukan kokoon ja lennot Brysseliin varattua. Hahah, tyypillistä!

Uusia ajatuksia iltaluennolla

12. maaliskuuta matkamme sitten alkoi lennolla Brysseliin. Lentokentältä vuokrasimme auton ja ajoimme Hollannin Tilburgiin, jossa majoituimme ensimmäiset päivät. Siellä meitä emännöi Fonty’s -ammattikorkeakoulu, jossa opimme muun muassa Hollannin koulutusjärjestelmästä – joka eroaakin aika lailla suomalaisesta.

Hollannista matkasimme Belgian puolelle Turnhout’n kaupunkiin, jossa muun muassa jakauduimme eri ala- ja yläasteille tutustumiskäynneille. Tämä oli mahtava mahdollisuus, jonka huikeat koordinaattorimme olivat valmistelleet meille huomioiden koulutukselliset intressimme. Kävimme muun muassa Freinet-pedagogiikkaa hyödyntävällä alakoululla sekä suuressa 150 oppilaan erityiskoulussa. Lisäksi tutustuimme muutamiin pienempiin alakouluihin sekä toisen asteen kouluun, jossa opetettiin muun muassa vaatesuunnittelijoita sekä kulttuuri-, tekniikka- ja talousalan opiskelijoita.

Kansainvälisillä päivillä Thomas Moren yliopistossa Belgiassa saimme ottaa osaa myös ulkomaalaisten professorien luennoille, joilla pääsimme tutustumaan muun muassa tarinankerrontaan ja lasten oikeuksiin heitä itseään koskevissa lastensuojelullisissa päätöksissä. Osallistuimme myös paikallisten maisterivaiheen erityisopettajaopiskelijoiden iltaluennolle kello 18–21.30 (heille ihan normaali iltaluentoaika), jonka aiheena oli meille uusi ja mielenkiintoinen aihe, lahjakkaiden oppijoiden huomioiminen koulussa. Saimme luennoilta ja konferensseista paljon uusia ajatuksia, ja kerrottavaa oppimistamme asioista riittäisi paljon!

Toisten tapoihin kannattaa tutusta

Tapaamamme belgialaiset ja hollantilaiset erityisopettajaopiskelijat olivat kovin kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja kyselivät paljon. Olikin hieno huomata, että vaikka he olivat jo pitkän opetusuran tehneitä ja nyt vasta erikoistumassa erityispedagogiikkaan, suhtautuivat he meihin alamme asiantuntijoina eivätkä väheksyneet meitä nuoren ikämme perusteella. Yhteistä meille kaikille opiskelijoille olikin, ettei englanti ollut kenenkään äidinkieli. Tämä auttoi meitä ymmärtämään toisiamme ja kaikki varmasti hoksasivat, ettei virheettömästi puhuminen ole loppujen lopuksi niin tärkeää.

Tällä vauhdikkaalla ja opettavaisella matkalla opimme ainakin sen, että seikkailuun kannattaa aina lähteä, vaikka määränpää ei olisikaan niin selvillä. Haluammekin kannustaa kaikkia ennakkoluulottomasti lähtemään mukaan oudoltakin kuulostaviin hankkeisiin. Toisten tapoihin tehdä ja toimia kannattaa aina tutustua, se nimittäin kehittää omaakin opettajuutta ihan valtavasti eteenpäin ja saa arvostamaan monia asioita, joita ehkä välillä pitää itsestäänselvyyksinäkin.

Loppuun vielä pikku vinkki tuleville excuilijoille ja muillekin kansainvälistyjille: pidä matkalla vähän mukana suomalaisia herkkuja, esimerkiksi Fazerin sinistä tai vastaavaa! Suomalaisia tuotteita voi antaa vierailukohteissa lahjaksi vaikkapa ohjelman koordinaattoreille, koulujen henkilöstölle tai paikallisen lempiravintolan baarimikolle.