---

Hyväksytty liittokokouksessa 21.4.2024.

---

JOHDANTO

Opettajuus on tulevaisuutta ja yhteiskuntaa keskeisesti muovaava ammatti. Opettajankoulutuksen keskeisinä arvoina tuleekin olla tutkittu tieto, edelläkävijyys ja kestävyys. Tutkitun tiedon tulee olla lähtökohta kaikkeen. Edelläkävijyys on uusien, tutkimusperustaisten toimintatapojen ennakkoluulotonta ja ketterää käyttöönottoa. Päätösten kestävyyttä arvioidaan ottamalla huomioon niiden vaikutukset tuleville sukupolville.

Koulutuspoliittisia päätöksiä tehtäessä ja niitä valmisteltaessa tulee tarkastella tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä kuunnella asiantuntijoita niin kentältä kuin organisaatioista. Koulutuspoliittiseen päätöksentekoon tarvitaan lisää kokonaisvaltaista tarkastelua ja pitkäjänteistä suunnittelua.

Koulutus ja kouluttautuminen muovaavat yhteiskuntamme tulevaisuutta ja maksuttoman koulutuksen kustannukset palautuvat yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin. Koko koulutusjärjestelmämme tulee nähdä ensisijaisesti sivistävänä instituutiona, joka valmistaa tulevaisuuteen ja yhteiskunnan ongelmien ratkaisuun. Koulutuksesta leikkaaminen on kaikista tulevaisuuden ammateista ja osaamispääomasta leikkaamista. Koulutuksen arvopohjan tulee rakentua kestävän kehityksen ja yhdenvertaisuuden arvoille, kannustaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja edistää toimijuutta yhteiskunnassa.

---

KOULUTUKSELLINEN YHDENVERTAISUUS

Tasa-arvoinen koulupolku

SOOL kannattaa intersektionaalisesti feministisiä arvoja ja edistää jokaisen oikeutta tulla kohdatuksi ja kohdelluksi yhdenvertaisesti. SOOL ajaa koulutuspolitiikkaa, joka edistää yhdenvertaista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Opetusta järjestävien tahojen, opettajankoulutuksen ja opettajien tulee tiedostaa ja tunnistaa syrjivät käytänteet ja rakenteet sekä aktiivisesti edistää niiden purkamista. Opettajankoulutuksen tulee antaa opintojen aikana valmiudet antirasistiseen toimintaan ja oppilaiden moninaisuuden kohtaamiseen.

Jokaisella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua koulutukseen ja kouluttautua varallisuudesta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Laadukas maksuton kasvatus ja koulutus aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluun asti on suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi. Jokaiselle on taattava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja on pyrittävä kohti varhaiskasvatuksen maksuttomuutta. Maksuton koulutus tutkitusti vähentää perhetaustasta johtuvia eroja kouluttautuneisuudessa ja ehkäisee syrjäytymistä. Jokaiselle on mahdollistettava painotusluokille hakeutuminen sosioekonomisesta taustasta riippumatta ja hakuprosessiin on saatava tukea.

Lähikouluperiaate edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Periaate tarvitsee rinnalleen alueellisesti suunnitellun oppilaaksioton, joka estää niin kutsutun koulushoppailun ja ehkäisee alueellista segregaatiota. Alueellisessa suunnittelussa tulee huomioida koulumatkojen pituuden kohtuullisena pysyminen ja yleinen koulutuksen saavutettavuus. Opetusta järjestävien tahojen tulee edistää koulujen välistä yhdenvertaisuutta muun muassa rahoitusta kohdentamalla.

SOOL pitää tärkeänä korkeakouluun hakeutumisen mahdollistamisen eri väylien kautta. Todistusvalintakiintiölle on paikkansa, mutta ensisijaisesti opiskelijavalinnat tulee tehdä kirjallisen pääsykokeen sekä soveltuvuuskokeen perusteella. Todistusvalinnan korostaminen korkeakoulujen yhteishaussa aikaistaa toisen asteen kurssivalintoja. Se myös heikentää olennaisesti ammatillisen väylän kautta hakevien mahdollisuuksia päästä korkeakouluun. Pääsykokeiden tulee mitata hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta alalle ja pääsykoemateriaalin tukea tulevan tieteenalan opintoja. Pääsykokeisiin tulisi pystyä valmistautumaan yhdenvertaisilla tavoilla siten, että muun muassa valmennuskurssibisnes ei häiritse korkeakouluvalintojen tasavertaista saatavuutta. Korkeakoulujen tulisi yhtenäistää käytänteitään koskien erivapauden perusteella hakevia. Opiskelijavalinnan tulee huomioida ja mahdollistaa reitti korkeakouluun molempien toisen asteen koulutusten kautta.

Ensikertalaisuuskiintiö lisää painetta valita tulevaisuuden ammatti liian aikaisin ilman riittävää tietoa omista vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista. Pelko ensikertalaisuuden menettämisestä opiskelijavalinnassa aiheuttaa taktikointia hakuprosessissa sekä useampia välivuosia. Myös motivaation kohdistuessa mahdollisesti toiseen alaan, on jo opintoja suorittaneella opiskelijalla heikommat mahdollisuudet hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.

Avointen korkeakoulujen ei tule myöntää tutkintoja, vaan niiden rooli korkeakouluun hakeutumisen väylänä tulee säilyä nykymuotoisena. Avoimien korkeakoulujen toimintaa tulee kehittää ja varmistaa, että niiden opinnot vastaavat vaatimustasoltaan muita korkeakoulun kursseja. Avointen korkeakoulujen kurssien ei tule kuitenkaan vaikeuttaa tutkinto-opiskelijoiden opintoja. Avoimen väylän opintomaksujen tulee olla kohtuulliset, jotta se säilyttää asemansa kaikille mahdollisena sisäänpääsykanavana korkeakouluopintoihin.

Oppivelvollisuus

Oppivelvollisuuden tulee ulottua kaksivuotisesta esiopetuksesta toiselle asteelle aina täysi-ikäisyyteen asti. Laajennetulla oppivelvollisuudella edistetään koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kavennetaan osaamiseroja ja voidaan tukea lapsia oppimaan oppimisessa jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Koulupolun alussa annettu tuki on kaikkein tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä, ja toisen asteen ollessa oppivelvollisuuden piirissä, voimme tukea parhaiten niitä, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan marginaaliin. Peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheen kertaavia sekä valmistavia opintoja ja opinto-ohjausta tulee tarjota niin, että jokaisella on mahdollisuus siirtyä toiselle asteelle riittävin taidoin.

Oppivelvollisuuden laajentuessa tulee huolehtia riittävän opettaja- ja henkilöstömitoituksen toteutumisesta. Mitoituksilla varmistetaan riittävä tuki ja ohjaus jokaiselle oppilaalle. Opinto-ohjauksen resursseja on lisättävä peruskouluun ja toiselle asteelle. Oppilaanohjausta tulee edistää lisäämällä opinto-ohjaajien valmiuksia tunnistaa ja tukea erityisesti nuoria, jotka ovat syrjäytymisriskin alla. Kaikilla tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus opinto-ohjaukseen. Oppilaiden monipuolisen tukemisen ja henkilökohtaisen ohjauksen kautta voidaan edistää nuorten motivoitumista opiskeluun kullekin soveltuvan alavalinnan kautta. Mieluinen opiskeluvalinta vähentää alanvaihtoa ollen valtiolle kustannustehokasta.

Toisen asteen maksuttomuus on edellytys mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle. Kenenkään tulevaisuus tai opinnot eivät saa keskeytyä maksullisten työvälineiden tai materiaalien vuoksi. Oppivelvollisuuden laajennuttua toiselle asteelle on huolehdittava riittävästä resursoinnista, jotta maksuttomuus sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet oppivelvollisuuden suorittamiseksi toteutuvat kaikilla koulutusaloilla. Maksuttomuuden tulee kattaa kokonaisuudessaan toisen asteen opiskeluaika.

Kotoutuminen

Kotoutumiskoulutus tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alta opetus- ja kulttuuriministeriön alle. Kun tieto kotoutuvien määristä, ikäjakaumasta, valmiuksista ja tarvittavista tukitoimista on yhden ministeriön alla, on kotoutumiskoulutus sekä integraatio koulutusjärjestelmään mahdollista toteuttaa koordinoidusti. Myös resurssien tarve on helpompi hahmottaa ja näin varmistaa riittävät tukitoimet kotoutuvien integraatioon.

Suuri osa kotoutuvista on varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen piirissä, minkä vuoksi kotoutuville perheille tulee tarjota tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. He hyötyvät enemmän koulutettujen ja kelpoisten opettajien tarjoamasta opetuksesta vastaanottokeskuksissa tapahtuvan opetuksen ja peruskoulusta irrallisen kotoutumiskoulutuksen sijaan. Myös turvapaikkapäätöstä odottavien, etenkin lasten ja nuorten, pääsy koulutuksen piiriin tulee varmistaa. Valmistavan opetuksen tulisi antaa valmiudet suomenkielisen tai ruotsinkielisen peruskoulun käymiseen. Näin voimme ehkäistä maahanmuuttajien ylisukupolvista syrjäytymistä. Koululaitoksissa tapahtuva oppiminen myös kiinnittää kotoutuvat osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Se myös tehostaa oppimista ja edistää tasa-arvon toteutumista.

Vastaanottokeskusten suomen kielen opetus tulee järjestää niin, että opetuksesta vastaa kelpoinen S2-opettaja. Tämä edistää turvapaikanhakijoiden suomen kielen oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan. Oman kotikielen oppiminen ja ylläpitäminen varhaislapsuudessa tukee vahvasti uuden kotimaan kielten oppimista ja tätä kautta kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle tuleekin olla tarjolla oman äidinkielen opetusta sekä tietoa perheille oman äidinkielen oppimisen merkityksestä ajattelun kehitykselle.

---

KOULUTUS

Riittävät resurssit

Koulutuksen laadun sekä opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin takaamiseksi koulutukseen on panostettava resursoimalla valtion budjetista riittävä määrä opettajamitoituksen toteutumiseen.

• Varhaiskasvatuksessa suhdeluvun tulee olla 1:3 (0–3v) ja 1:6 (3–5v)
• Esiopetuksessa suhde tulee olla 1:13
• 1.–2.-luokilla suhdeluvun tulee olla 1:18, sitä ylemmillä luokilla 1:20
• Opinto-ohjaajia 1:150
• Erityisopettajia: esi- ja alkuopetuksessa 1:50, perusopetuksessa 1:100
• Erityisluokanopettajien luokanopetus, jossa vammaisopetusta 1:6 ja ilman vammaisopetusta 1:8
• Toisella asteella: opettajia 1:20, erityisopettajia 1:100, opinto-ohjaajia 1:150

Peruskoulussa ja toisella asteella koulupsykologeja tulee olla yksi 500 oppilasta kohden. Korkeakouluissa opintopsykologeja tulee olla yksi 5 000 opiskelijaa kohden.

Mitoitukset eivät yksinään varmista laadukasta opetusta, sillä ryhmäkoko vaikuttaa yksilöllisen ja laadukkaan opetuksen antamiseen, työrauhaan, ryhmän hallintaan sekä opettajan työmäärään. Erityisopettajan tai ohjaajan satunnainen läsnäolo opetuksessa ei saa vaikuttaa ryhmäkokoon, jotta yksilölliset tuen tarpeet tulevat huomioiduiksi. Taito- ja taideaineissa tulee huomioida oppiaineen erityispiirteet rajaamalla ryhmäkokoja sopiviksi, jotta opettajalla on mahdollisuus ohjata oppilasta tarvittaessa yksilöllisesti. Kohtuulliset ryhmäkoot takaavat myös jokaisen turvallisuuden. Kuntien välisiä resursseja tulee yhtenäistää taito- ja taideaineiden opetuksessa.

Inkluusio on yhdenvertaisuutta edistävä prosessi, jonka avulla jokainen pääsee osaksi yhteiskuntaa. Kolmiportaisen tuen malli ja inkluusio eivät voi toimia säästötoimenpiteenä. Oppilaita voidaan opettaa yleisopetuksen ryhmissä niin, että tukea tarvitsevan oppilaan oppimisvaikeuksien takia tarvittavaa erityisluokkaopetusta ei kuitenkaan lopeteta välittömästi integraation alkuvaiheessa. Ryhmiin, joissa on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, tulee resursoida erityisopettajan työaikaa. Inkluusion tulee toteutua aina oppilaan etu huomioiden, mikä voi tarkoittaa myös osittaista tai kokoaikaista pienryhmäopetusta.

Oppimisympäristö tulee rakentaa siten, että se tukee oppimista sekä osallisuutta. Oppilaitoksen tai varhaiskasvatusyksikön tulee varmistaa, että oppijalle HOJKS:ssa, henkilökohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tai oppilashuollossa sovitut tukimuodot toteutuvat ja niitä arvioidaan säännöllisesti.

Oppimisen tuen tulee olla riittävää ja on varmistettava, että jokaisella oppijalla on riittävät taidot ja valmiudet siirryttäessä nivelvaiheiden yli. Tämä tulee huomioida erityisesti oppivelvollisuuden laajennuttua, sillä riittämättömät oppimisen taidot ovat tutkitusti yhteydessä toisen asteen keskeyttämiseen. Jos oppilaalla ei ole riittäviä valmiuksia seuraavalle luokalle tai asteelle siirryttäessä, on oppilaalla oltava mahdollisuus lukuvuoden uudelleenkertaamiseen. Aina, kun oppilas siirtyy asteelta toiselle, tulee mukana siirtyä oppilasta koskeva opetuksen kannalta tarpeellinen tieto. Oppilasta koskevaa tietoa tulee jakaa vain opetuksen kannalta keskeisille tahoille.

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää ja tiivistää oppilaitoksissa opettajien välillä sekä muiden sektorien eri toimijoiden kanssa. Yhteisopettajuuden potentiaali tulee huomioida vahvemmin opetusta suunniteltaessa kaikilla koulutusasteilla. Erityisopetusta antaa aina vain kelpoinen erityisopettaja. Erityisopettajat tulee huomioida ja osallistaa työyhteisöissä yhteiseen suunnitteluun. Näin heidän ammattitaitonsa saadaan käyttöön täydessä potentiaalissa koko työyhteisön ja oppilaiden eduksi.

Sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon, päiväkotien ja oppilaitosten tulee tuntea eri sektoreiden prosessit ja suunnitella yhteistyössä tarvittavat tukitoimet, oppilaan kokonaisvaltainen kasvatus ja hyvinvointi keskiössä. Tämän mahdollistamiseksi opettajankoulutuksen tulee antaa eväitä moniammatilliseen yhteistyöhön.

Harrastamisen Suomen malli

Valtion budjetoimaa harrastustoimintaa tulee järjestää ennen ja jälkeen koulupäivän. Sitä rahoitettaessa tulee ottaa huomioon liikunnan lisäksi myös muunlainen kerhotoiminta. Taiteen perusopetuksessa tulee työskennellä alan koulutuksen ja pedagogisen kelpoisuuden omaavia opettajia. Lisäksi muussa kerho- ja harrastustoiminnassa voi hyödyntää opettajia tai muita sosiaali- ja kasvatusalan tai nuorisotyön ammattilaisia.

Toinen aste

Lukion merkitys yleissivistävänä instituutiona tulee säilyttää palauttamalla luettavien aineiden laaja tarjonta ennen syventävien kurssien valitsemista. Taito- ja taideaineiden osaamista osoittaakseen tulee opiskelijalla olla mahdollisuus suorittaa yhden ylioppilaskokeen korvaava lukiodiplomi.

Toisen asteen erityisopetusta tulee kehittää. Toisella asteella erityisopettajilta vaaditaan laajempaa asiantuntijuutta, joten tämä tulisi huomioida erityispedagogien koulutuksen sisällöissä, laajuudessa ja koulutusalan sisäänottomäärissä. Toisen asteen erityisopettajalta tulee vaatia 120 opintopistettä erityispedagogiikan opintoja.

Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkaukset ovat johtaneet lähiopetustuntien määrän romahtamiseen. Rahoitus on palautettava tasolle, jolla lähiopetustuntien järjestäminen on mahdollista. Näin taataan riittävä käytännön opetus ja ammattiin valmistavien taitojen oppiminen.

Korkeakoulu

Tutkinnon suorittamisaika ja sen synnyttämä paine vie pohjaa korkeakoulun sivistystehtävältä. Opiskelijoiden henkinen kasvu, työelämätaitojen kehittyminen, perehtyneisyys, teorian yhdistäminen käytäntöön ja elinikäisen oppimisen polku kärsivät tutkintojen rajattujen opintopistemäärien ja suorittamisaikojen aiheuttamien paineiden vuoksi. Korkeakouluopinnoissa tulee saada tukea oppimiseen ja erityistarpeet tulee huomoida tutkintoja suorittaessa. Myös korkeakoulujen rahoituksen sitominen vahvemmin tavoiteajassa valmistumiseen vie huomiota koulutuksen sivistystehtävältä.

Opettajankoulutusyksiköiden sisäänottomäärissä, täydennyskoulutuksessa ja opinnoissa tulee ottaa huomioon ajankohtainen yhteiskunnallinen tarve opettajien erityisosaamisille. Lisää päteviä opettajia tarvitaan etenkin varhaiskasvatukseen, oppilaanohjaukseen, erityisopetukseen sekä S2-opetukseen kaikilla asteilla. Olemassa olevia resursseja tulee kasvattaa, mikäli aloituspaikkamääriä lisätään. Lisäksi jokaiseen opetusalan tutkintoon täytyy lisätä erityispedagogiikan opintoja.

Varhaiskasvatuksessa opetuksen pedagoginen vastuu on varhaiskasvatuksen opettajalla. Tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimuksena tuleekin olla maisterin tutkinto. Tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnon käyneille ja siihen opinto-oikeuden saaneille on annettava mahdollisuus täydentää tutkintoaan vastaamaan kelpoisuusehtoja.

Käytännön harjoittelut ovat merkittävä osa opettajankoulutusta, opettajaidentiteetin kehittymistä ja valmistavat opettajaopiskelijoita työelämään. Opettajaopiskelijoilla on epätasa-arvoinen asema moniin muihin aloihin nähden harjoitteluiden aikana, sillä rahallisen korvauksen, eli yliopiston myöntämän harjoittelutuen tai palkan saaminen, on hyvin harvinaista. Tämä vaikuttaa vahvasti opiskelijoiden toimeentuloon harjoitteluiden aikana, sillä palkkatyön yhdistäminen harjoitteluun sidottuun arkeen on yleensä mahdotonta. Opettajaopiskelijoiden tulisi saada korotettua opintotukea tai muuta korvausta harjoitteluiden ajalta. Jos harjoittelupaikkaa ei voi itse valita, tulee opiskelijalla olla oikeus ateria- ja matkakorvaukseen.

Aineenopettajien pedagogisten opintojen tulee sisältää riittävä määrä käytännön harjoittelua ja opetusta. Pedagogiset opinnot tulee pystyä suorittamaan joustavasti opintojen aikana opiskelijan valitsemana ajankohtana.

Opettajaopiskelijoilla tulee olla mahdollisuus suorittaa yksi opetusharjoittelujakso sivuaineensa mukaisesti, mikäli harjoittelu on sivuainetta tukeva. Jokaisella opettajaopiskelijalla tulisi olla oikeus yhteen asiantuntijaharjoitteluun opettajankoulutuksen aikana.

Opiskelija ei ole kasvatusvastuullinen tai ylimääräinen henkilöstöresurssi, vaan hän on oikeutettu laadukkaaseen ohjaukseen harjoittelun aikana. Harjoittelun ohjauksesta vastaa koulutettu ja kelpoinen opettaja tai opinto-ohjaaja, mikä on ensisijaista harjoittelun onnistumisen kannalta. Laadukkaan opetusharjoittelun turvaamiseksi kaikkien opetusharjoitteluita ohjaavien opettajien tulee saada ohjaustyöstään henkilökohtainen korvaus.

Säästötoimenpiteenä opettajankoulutuksen rahoituksen leikkaukset eivät voi kohdistua opiskelijoille tarjottavien kurssien laatuun, vaan ne on tehtävä jaksottamalla opintoja esimerkiksi vuorovuosille.

Opettajankoulutuksen tulee olla saavutettavissa ympäri maata ja opettajankoulutuksen järjestäjien tulee säilyttää omat erityispiirteensä rajoittamatta muiden koulutusyksiköiden kurssitarjontaa.

Oppimisympäristöt

Koulutuksen tulee tapahtua esteettömässä ja psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti turvallisessa ympäristössä. Oppimisympäristöjä suunniteltaessa tulee kuulla opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan ammattilaisia. Perustuslain nojalla jokaisella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetuksen järjestäjän on tämän pykälän nojalla otettava vakavasti sisäilmaongelmien aiheuttamat haitat terveydelle ja hyvinvoinnille. Tilojen kuntoa kartoittaessa tulee ottaa huomioon henkilökunnan ja oppilaiden kokemukset tilojen vaikutuksesta hyvinvointiin.

Opetuksen tulee olla pedagogisesti perusteltua kaikilla koulutusasteilla. Digitalisaatio opetuksessa ei voi toimia säästötoimenpiteenä tai korvata lähiopetusta. Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönottoon opetuksessa tulee olla selkeät, valtakunnallisesti yhtenevät tavoitteet, ja se tulee toteuttaa siten, että se tutkitusti edistää opettamista ja ennen kaikkea oppimista.

Digitaalisia opetusmateriaaleja sekä tehtäviä käytettäessä tulee varmistaa niiden yhdenvertainen saatavuus ja oppilaitoksen tulee tarjota käytettävät laitteet, sillä kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia laitteita oppilaitosten ulkopuolella.

---

OPISKELIJAN TOIMEENTULO

Opettajaopinnot vaativat todella paljon läsnäoloa, jolloin työskentely opintojen ohella on haastavaa. Opiskelijat ovat lisäksi ainoa ihmisryhmä, joka joutuu elättämään itsensä lainalla ja kaikkia muita tukia pienemmällä opintotuella. Opiskelijoiden toimeentulo alittaa tutkimusten mukaan köyhyysrajan. Nostaakseen elintasoa korkeakouluopiskelijoiden odotetaan elävän velaksi ja samalla heidän työntekoaan rajoitetaan opinto- sekä asumistuen tulorajoilla.

Yhteiskunta edellyttää korkeakouluopiskelijoita opiskelemaan päätoimisesti ja samalla työelämä odottaa hakijoilta pitkää työkokemusta sekä työntekoa jo opiskeluaikana. Tällainen järjestely on kestämätön, eriarvoistava ja syrjivä.

Opiskelijan tulot voivat olla hyvin epäsäännölliset ja ne usein painottuvat kesäkuukausiin. Opiskelijoiden työntekoa rajoittavaa opintotuen vuositulorajaa on nostettava huomattavasti tai poistettava kokonaan. Myös asumistuen tulorajoja tulee nostaa ja mahdollistaa opiskelijoille yleisestä asumistuesta ja opintotuesta irrallinen asumisen tuen muoto.

Opintotuen lainapainotteisuudesta tulee luopua ja opintolainaan on asetettava korkokatto. Yhteiskunnassa tulisi pitkän ajan tavoitteena pyrkiä henkilökohtaiseen vastikkeettomaan sosiaaliturvaan, kuten perustuloon, joka mahdollistaisi riittävän elintason ja täysipäiväisen opiskelun.

---

OPETTAJAN PROFESSIO

Opettajan työuran alku

Uuden opettajan työuran alku tulee olla tuettua. Työelämän ja opintojen induktiovaiheeseen tulee taata toimiva mentorointi, joka tutkitusti valmistaa tulevaan työuraan. Mentorointia tulee saada oman opetusalan tai oppiaineen kokeneelta opettajalta, jolla on tarvittava ohjaus- ja mentorointikoulutus. Mentorin tulee saada rahallinen korvaus tekemästään työstä. Lisäksi uudessa työpaikassa tulee aina saada kattava ja suunnitelmallinen perehdytys.

Vastavalmistuneiden opettajien määräaikaisuuskierrettä tulee kitkeä. Moni työuransa alussa oleva opettaja päätyy määräaikaiseen työsuhteeseen, jossa kesäajan toimeentulo on niukkaa. Määräaikaisen opettajan täytyy saada kunnollinen korvaus kesän ajalta.

Täydennyskoulutus

Työnantajan tulee mahdollistaa ja maksaa opettajien täydennyskoulutus. Jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti itsensä jatkuva kehittäminen ja sivistäminen on ainoa keino vastata yhteiskunnan sekä opettajan työnkuvan jatkuvaan muutokseen. Opettajat tulee perehdyttää työssään tapahtuviin suuriin muutoksiin, kuten uusiin opetussuunnitelmiin.

Opettajankoulutukseen ei ole mahdollista sisällyttää kaikkia työn vaatimia sisältöjä. Lisäksi yhteiskunnan muutokset, opettajan työn vaatimukset ja uusimmat tutkimukset vaikuttavat siihen, että täydennyskoulutus on opettajien ammatilliselle kehitykselle elintärkeää. Näin Suomessa pystytään jatkossakin tarjoamaan laadukasta koulutusta. Täydennyskoulutuksen ajalta opettajalle tulee maksaa korvausta sekä opetusryhmään tulee palkata sijainen.

Opettajarekisteri

Opettajarekisteri kasvattaa tasa-arvoa ja ammatin arvostusta. Rekisteri tulee olla osana työnhakuprosessia valittaessa hakijaa vakituiseen virkaan, näin voidaan varmistua hakijan kelpoisuudesta ja lisätä luotettavuutta koko ammattikuntaa kohtaan. Opettajarekisteri antaa osviittaa opettajien määrästä suhteessa tarpeeseen. Pitkällä tähtäimellä opettajarekisteri toimii apuvälineenä opettajatarpeen ennakoinnissa ja koulutustarpeessa.

Ammattinimikkeiden turvaaminen

Opettajan ja opinto-ohjaajan ammattinimikkeet täytyy tulevaisuudessa suojata, jotta ainoastaan kelpoinen korkeakoulutettu opettaja ja opinto-ohjaaja pystyy kantamaan ammattinimikkeitä ja työskentelemään niiden mukaisissa työtehtävissä.