JULKILAUSUMA

Varhaiskasvatusalan palkkaus ja työn vaativuus ovat olleet viime aikoina paljon otsikoissa. Vähemmälle mediahuomiolle on jäänyt alaan suuresti vaikuttava varhaiskasvatuslain kokonaisuudistus, jonka luonnos on saapunut lausuntokierrokselle. Lakiuudistuksen luonnos on erinomainen askel oikeaan suuntaan varhaiskasvatuksen kehittämisessä, mutta työtä kuitenkin vielä on.

Tähän asti lastentarhanopettajan kelpoisuuden ovat saaneet varhaiskasvatukseen erikoistuneet sosionomit sekä varhaiskasvatukseen erikoistuneet kasvatustieteiden kandidaatit. Uuden varhaiskasvatuslain myötä lastentarhanopettajia ei olisi enää lainkaan, vaan lastentarhanopettajan ammattinimike jakautuisi kahteen uuteen nimikkeeseen: varhaiskasvatuksen opettajiin ja varhaiskasvatuksen sosionomeihin. Ammattinimikkeiden erottaminen koulutustaustan mukaan on kauan odotettu ja tarpeellinen muutos. Erottamalla ammattinimikkeet koulutustaustan mukaan tunnustetaan kentällä toimivien asiantuntijoiden erityisosaaminen.

Lakiluonnoksessa esitellään myös muutos henkilöstörakenteeseen, jossa päiväkotien henkilöstö tulee koostumaan valtaosin varhaiskasvatuksen opettajista, sosionomeista ja lastenhoitajista. Vuoteen 2030 mennessä päiväkotien henkilöstön täytyy olla rakentunut siten, että ⅔ on varhaiskasvatuksen opettajia tai sosionomeja, kuitenkin siten, että vähintään kolmannes on varhaiskasvatuksen opettajia. Lisäksi esitetään maisterin tutkintoa vaatimukseksi päiväkodin johtajan tehtävään. Siirtymäajan pituus (12 vuotta) näissä muutoksissa herättää kuitenkin kysymyksiä. Ehdotetussa muodossa siirtymä on hidasta. Jopa 80 prosenttia henkilökunnasta on nykyään sosionomeja tai lastenhoitajia, mikä on kaukana lain tavoitteista. Lakiin tulee lisätä kunnille velvoite korjata henkilöstörakennetta välittömästi lain astuessa voimaan. Sekä henkilöstörakenteen, että päiväkodin johtajien tutkintovaatimusten muutoksiin tulee tarttua luontaisen siirtymän kautta: poistuvan henkilöstön tilalle tulee palkata aina vapautu pätevä henkilö, kunnes lain tavoitteet on saavutettu.

Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla ylempi korkeakoulututkinto myös varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään. Tämä vaatimus on Suomessa yleisesti käytössä muilla opettajilla. Lastentarhanopettajat ovat olleet tässä kummallinen poikkeus alemman korkeakoulututkinnon vaatimuksellaan. Varhaislapsuudessa ihminen käy läpi elämänsä kannalta merkityksellisimpiä kehityksen vaiheita. On ehdottoman tärkeää, että varhaisvuosien laadukas kasvatus- ja opetustyö pystytään takaamaan.  Yliopistoille tulee tarjota rahoitus mahdollistaa laadukas koulutus myös tulevaisuudessa nykyisen määräaikaisen lisärahoituksen jälkeen. Lain mukaisiin tavoitteisiin ei päästä, jos työntekijöihin ei ole varaa panostaa.     

Lakiluonnos toteaa seuraavaa varhaiskasvatuksen määritelmästä: "Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka." Määritelmä on suppea ja pedagoginen varhaiskasvatus tulisi määritellä tarkemmin, miten, kuka ja missä varhaiskasvatusta toteutetaan. Esimerkiksi perhepäivähoito ei vastaa päiväkodin asiantuntijoiden toteuttamaa varhaiskasvatusta.

Lakiehdotuksessa ei juurikaan ole säädöksiä lapsen tuen järjestämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin ilmoittanut perustavansa työryhmän valmistelemaan varhaiskasvatuksen tuen järjestämistä koskevaa osaa lainsäädännöstä. Työryhmän tehtävänä on varmistaa, että lainsäädännössä tuodaan esiin tuen tarpeiden järjestämisen hallinnollinen kehys, joka huomioi varhaiskasvatuksen tarpeet. Tuen vaikuttavuus on korkeimmillaan varhaisvuosina (esim. Doyle, Harmon, Heckman & Tremblay 2009), ja sen vuoksi lapsen tuen tarve tulee huomioida riittävin resurssein varhaislapsuudessa.

Tiivistäen voidaan todeta, että luonnos uudeksi varhaiskasvatuslaiksi tuo tervetulleita muutoksia päiväkodin henkilöstörakenteeseen, henkilöstön ammattinimikkeisiin ja kelpoisuusvaatimuksiin sekä kommunikaatioon kodin ja päiväkodin välillä. Joitakin täsmennyksiä valveutunut lukija kuitenkin jää kaipaamaan. Erityisesti pitkät siirtymäajat henkilöstörakennetta ja kelpoisuusvaatimuksia koskevissa muutoksissa eivät vakuuta perusteluillaan. Olisi syytä määritellä tarkemmin kunnilta edellytettävät toimintatavat näiden muutosten käytännön toteutuksen suhteen. Tarkennusta vaatii myös varhaiskasvatuksen määritelmä, minkä lisäksi lakiin tulee luoda kokonaisuudessaan varhaiskasvatukseen sopivat tuen hallinnolliset kehykset. Olemme tässä julkilausumassa tarjonneet joitakin konkreettisia ehdotuksia näiden ongelmakohtien korjaamiseksi ja nämä ehdotukset on välitetty lausuntona myös opetusministeriölle.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry
Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL
Ebe ry
ITU ry
Varkaat ry
Lastarit ry
Lastopet ry
Sulo ry

Lue myös:
SOOLin, SYL:n ja ainejärjestöjen yhteinen lausunto varhaiskasvatuslain kokonaisuudistuksesta