KANNANOTTO

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry vaatii, että opettajankoulutuksen laatu turvataan varmistamalla kontaktiopetuksen riittävä määrä. SOOL tyrmää esimerkiksi Turun opettajankoulutuslaitoksella säästöjen nimissä tehdyt suunnitelmat kontaktiopetuksen vähentämisestä.

Opettajankoulutuksen erityislaatuisuuden vuoksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja valtion on huolehdittava riittävästä rahoituksesta, jotta pienryhmä- ja kontaktiopetusta on mahdollista järjestää. Opettajankoulutusta ei voida toteuttaa etäopetuksella, massaluennoilla tai kirjatentein. Opettajan työ on vuorovaikutustyötä, ja tämän työn luonteen tulee kuulua myös kaikkeen opettajankoulutukseen. Opettajaksi ei kasveta ilman pienryhmäopetuksen mahdollistavaa vertaisoppimista ja vuorovaikutusta kanssaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kesken. Opettajankoulutuksessa opitut puutteelliset tiedot ja taidot voivat näkyä myös turvallisuusriskeinä niin opintojen aikana kuin työelämässäkin.

Kontaktiopetuksen tulee jatkossakin olla merkittävä osa opettajankoulutuksen koulutusohjelmien opetussuunnitelmia. Pakolliset säästöt on tehtävä niin, etteivät ne vaikuta opetuksen laatuun eivätkä vähennä pienryhmäopetusta.

– Kontaktiopetuksesta leikkaaminen rapauttaa suomalaisen opettajankoulutuksen laadun. Opiskelijat ovat valmiita tekemään myönnytyksiä, mutta kontaktiopetuksesta leikkaaminen ei tule kysymykseen, sanoo SOOLin puheenjohtaja Pirita Talikka.

Taustaa:

Vuonna 2010 toteutetun yliopistouudistuksen seurauksena kasvatustieteellinen ala on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön kautta tulevan julkisen rahoituksen ja tulosohjauksen varassa. Opettajankoulutuksen resursseihin on vaikuttanut entistä enemmän se, kuinka yliopistojen sisäinen rahoitusmalli alaa kohtelee.

Opettajankoulutusta ei myöskään nähdä uudessa rahoitusmallissa samanlaisena lisäresurssia vaativana alana kuin tekniikkaa, taidealaa, luonnon- tai lääketieteitä, huolimatta siitä, että opettajankoulutus edellyttää runsaasti yksilöllistä harjoittelua ja siihen liittyvää ohjausta sekä taito- ja taideaineiden opetusta. (Hökkä & Eteläpelto 2013, 25–26.) Opettajankoulutusta ei kuitenkaan voi järjestää tehokkaasti pelkästään suurten ja edullisten massaluentojen ja kirjatenttien muodossa. Opettajaksi kasvu edellyttää monipuolisia kohtaamisia, harjoittelua, tutkivia projekteja ja yhdessä oppimista toisten opettajaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kesken. (Hökkä & Eteläpelto 2013, 30–31.)

Opetus- ja kulttuuriministeriön talousarvioesityksessä vuodelle 2016 säästöistä 75 miljoonaa euroa kohdistuu korkeakoulujen kustannustehokkuuden parantamiseen sekä hallinnon ja korkeakouluverkon rationalisointiin (OKM 2015). Nämä leikkaukset osuvat myös opettajankoulutukseen.

Lähteet:

Hökkä, P. Eteläpelto, A. 2013. Opettajankoulutuksen tulevaisuus tulosohjauksen puristuksessa. Teoksessa: Hakala, J. T. Kiviniemi, K. (toim.) Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

OKM:n talousarvioesitys vuodelle 2016:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2015/08/okmtae2016.html