KANNANOTTO

Hoi korkeakoulut, miksi pandemia jäi kampuksille ja luennoille? Korona-aikana oli suuria lupauksia ”vanhaan normaaliin” palaamisesta. Nyt kuitenkin, jo vuosi kaikkien rajoitusten väistyttyä, etäopetus ja perustelematon itsenäinen työskentely ovat jääneet osaksi korkeakoulujen arkea.

Opettajan ja ohjaajan ammatit ovat kohtaamisen asiantuntijuutta. Korkeakoulut valmistavat meitä opeopiskelijoita sosiaaliseen työhön, jossa vuorovaikutustaidot ovat keskiössä. Miten kyseisiä taitoja on tarkoitus oppia oman alamme kontekstissa, mikäli opiskelu tapahtuu yksin kotona ruutujen välityksellä, vuosi sitten nauhoitettua videota katsomalla tai sähköistä palautelomaketta täyttämällä? Kohtaamiset opiskelijoiden kesken kasvattavat moniammatillista käsitystä opettajuudesta. Vertaisoppiminen, yhteinen reflektio ja vuorovaikutuksellisuus ovat tärkeimpiä osa-alueita opinnoissamme. 

Läsnäolollisten opintojen vähentämisen tulee aina olla pedagogisesti perusteltua. SOOL kannattaa saavutettavia ja yhdenvertaisia opetusratkaisuja, mitä etä- tai hybriditoteutukset parhaimmillaan voivat olla. Itsenäisillä opinnoilla sekä itseohjautuvalla työskentelyllä on oma paikkansa korkeakoulussa, mutta opintojen monipuolisuus pitää pystyä takaamaan. 

Moninaisen osaamisen kehittäminen onkin kulmakivi opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan opinnoissamme. Opetuksen toteutusmuoto tulee perustella pedagogisin keinoin, ei esimerkiksi taloudellisiin seikkoihin nojautuen. Taloudellisena ratkaisuna etäopetuksen painottaminen voi toimia säästökeinona, mutta opetuksen laadusta tinkimiseen korkeakouluilla ei ole varaa.

Koronan aikana kärjistynyt opiskelijoiden mielenterveyskriisi on edelleen pinnalla ja korkeakoulujen valinta pysyä etäopetuksessa ei helpota tilannetta. Opiskelija-asunnossa ruudun tuijottaminen ja yksinäinen työskentely vievät opiskelijoiden viimeisenkin innon opintoihin. Opiskelija tarvitsee lähikontakteja voidakseen hyvin ja hyvinvoiva opiskelija pystyy pärjäämään paremmin opinnoissaan. 

Laadukas opetus ja osaavat vastavalmistuneet ovat monien korkeakoulujen ylpeys. Näin tulee olla jatkossakin, mutta se vaatii sitä, että opiskelijoiden toiveita ja huolia todella kuunnellaan korkeakoulujen ylimmissä päättävissä elimissä. On korkeakoulujen etu, että sieltä valmistuvat suosittelevat opiskelupaikkaansa, muistelevat sitä mielellään ja kokevat saaneensa sieltä eväitä elämään sen monissa muodoissa. Siten onkin ensiarvoisen tärkeää, että korkeakoulut ottavat aktiivisempaa roolia opiskelijoidensa hyvinvoinnin tukemisessa erityisesti asioissa, jotka ovat suoraan heidän vaikutusvaltansa ulottuvilla.

Joten, korkeakoulut, uskaltakaa jättää pandemia-ajan ratkaisut taakse ja etsikää uudestaan ne keinot, jotka aidosti tukevat opiskelijoitanne!