KANNANOTTO

Jokainen opettajaksi opiskeleva tietää, että yksi työn tärkeimmistä ja vaikeimmista asioista on kiusaaminen. Moni meistä myös tietää jo opintojen ensimetreiltä, että haluaa olla se opettaja, joka puuttuu kiusaamiseen ja tekee kaikkensa sen lopettamiseksi. Keinot vain uupuvat – ja niitä pitäisi opetella jo opettajankoulutuksen aikana.

Viime vuosina monen kertomuksen yhdistäväksi tekijäksi ovat nousseet opettajat, jotka eivät olleet puuttuneet kiusaamiseen tai saaneet sitä yrityksistä huolimatta loppumaan. Valoa pimeyteen ovat onneksi tuoneet Kukaan ei ole nolla -kampanjan kaltaiset tarinat, joissa yhden opettajan tai oppilaiden päättäväisellä työllä on saatu merkittäviä muutoksia aikaan.

Tälläkin kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Jos kiusaamisen ehkäisy kulminoituu vain yhden opettajan työpanokseen, on vaarana, että se muuttuu katoavaksi kansanperinteeksi Messias ei yksin riitä, vaan taistelun kiusaamista vastaan on oltava koko yhteisön yhteinen missio. Jotta todellista muutosta saadaan aikaan, on koulun jokaisen opettajan edellytettävä kiusaamisen suhteen nollatoleranssia ja pystyttävä puuttumaan siihen.

Silmien sulkeminen ja vaikeiden asioiden välttely on aina helppoa. Väliintulo ja kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa ja vaatii ikään katsomatta jokaiselta rohkeutta ja päättäväisyyttä. Mitäpä siis teet siinä tilanteessa, jos rohkeutta ja halua puuttua kiusaamiseen riittäisi, mutta koet itsesi neuvottomaksi? Kun haluaisit auttaa, mutta et tiedä millä sanoilla tai teoilla olisi vaikutusta.

Opettajille on annettava koulutusta ja välineitä noiden tilanteiden ratkaisemiseen jo opettajankoulutuksessa. Kuten jokaisella oppilaalla, myös jokaisella opettajaksi opiskelevalla on jonkinlainen kokemus kiusaamisesta. On kiusattuja, kiusaajia, kiusaajan kannustajia, kiusatun puolustajia sekä hiljaisia hyväksyjiä, jotka seurasivat tapahtumia sivusta ja antoivat sen syystä tai toisesta tapahtua. Vaikka kiusaamistilanteessa nämä henkilöt ovat olleet eri rooleissa, on opettajankoulutukseen astellessa ajatus samansuuntainen: kiusaamiseen on puututtava ja se on saatava loppumaan.

Opettajaopinnoissa kiusaamisen käsittely jää kuitenkin ilmiön pintapuoliseksi raapaisuksi yleisellä tasolla sekä ryhmäkeskusteluihin opiskelijoiden kiusaamiskokemuksista. Omien kokemusten reflektointi on tärkeää, mutta tulevina opettajina tarvitsisimme enemmän keinoja ja apuvälineitä sekä syvempää ymmärrystä kiusaamiseen puuttumisesta. Silloin ei riitä se, että käymme läpi omia kokemuksiamme.

Jokainen kiusaamiskokemus on liikaa. Me opettajaopiskelijat emme halua seurata kiusaamista avuttomina vierestä, vaan puuttua jokaiseen tilanteeseen ja saada kiusaaminen loppumaan. Kiusaamisen ennaltaehkäiseminen ja lopettaminen vaativat yhtenäisen joukon tekemää pitkäjänteistä työtä. Työtä, jonka on alettava opettajankoulutuksesta.