KANNANOTTO

Lupaus koulutuksen erityissuojelusta on rikottu, taas. Hallitus on tehnyt budjettiriihessä päätöksen leikata 100 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta. Leikkaukset kohdennetaan valtiovarainministerin mukaan pääasiassa uudelleen kouluttautuviin aikuisiin opiskelijoihin, joita on arviolta yli puoli miljoonaa.

Käytännössä tämä heikentää uudelleen kouluttautumisen mahdollisuuksia yhä entisestään aikuiskoulutustuen lakkauttamisen lisäksi. SOOL on pettynyt eikä hyväksy hallituksen leikkauspäätöstä.

Samaan aikaan tavoitellaan osaajapulan paikkaamista sekä työllisyys- ja koulutusasteen nostoa. Ammatillisen aikuiskoulutuksen merkitystä kaikkien kolmen haasteen ratkaisemiseksi ei voi olla tunnustamatta. Ristiriita hallituksen tavoitteiden ja toimien välillä on ilmeinen.

Ammatillisessa koulutuksessa on huomattava määrä oman alansa huippuosaajia, joille on elinehto kehittää omaa osaamistaan entisestään. Suurin osa aikuisopiskelijoista ammatillisessa koulutuksessa opiskelee nimenomaan työhön tai ammattiin liittyvistä syistä.

Esimerkiksi taidealoilla työllisyyden kannalta on yhä tärkeämpää, ellei jopa välttämätöntä, omata useampi pätevyys omaan alaan liittyen, koska alalle etsitään laaja-alaisia osaajia. Mistä saamme tulevaisuuden huippuosaajia, mikäli uudelleenkouluttautumisesta tehdään yhä vaikeampaa?

Työelämä on käynyt läpi suuria muutoksia viime vuosikymmeninä ja yksittäiset työtehtävät vaativat muuttuvassa maailmassa yhä moninaisempaa osaamista. Lisäksi monille aloille työllistyminen on käynyt vaikeammaksi, joten uusi tutkinto tulee senkin takia tarpeelliseksi. Tämän takia olisi tärkeää, että ammattitaitoa olisi jatkossakin mahdollista täydentää ja alaa olisi mahdollista vaihtaa sinne, missä voi työllistyä.

Leikkauksilla torjutaan motivoituneita opiskelijoita, uudelleenkouluttautujia. Myös paine nuorille "sen oikean" opiskelupaikan valinnan osalta kasvaa yhä suuremmaksi. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus kouluttautua uudelleen ja kehittää omaa osaamistaan myös aikuisiällä. Aikuisiällä kouluttautumista ei saa nähdä etuoikeutena, vaan mahdollisuutena niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.