Jäsenhdistysten kannanotot
Tällä sivulla julkaistaan SOOLin jäsenyhdistysten tekemiä kannanottoja.
Pidetään kiinni varhaiskasvatuksen monialaisesta osaamisesta
Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta on herättänyt paljon keskustelua julkaisustaan saakka. Erityisesti huolta on herättänyt lastentarhanopettajan pätevyyden keskittäminen yliopistolliselle koulutuspohjalle. Muutos on tuonut mukanaan ymmärrettävästi huolta ja kysymyksiä. On kuitenkin tärkeää tunnustaa kaikkien koulutusten vahvuudet ja pyrkiä kehittämään alaa yhteiskunnan mukana. Myöskään lastentarhanopettajuus ei pysty kehittymään, jos ammattinimike joudutaan sitomaan kahteen erilaiseen koulutustaustaan. Tällä kannanotolla tuemme esitystä erottaa ammattinimikkeet koulutustaustan mukaan. Harva esitys on heti ongelmaton ja täydellinen, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan. Katsommekin tarpeelliseksi kiinnittää huomion joihinkin julkisessa keskustelussa ongelmallisina pidettyihin kohtiin ja selventää varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kantaa näihin kysymyksiin.
Varhaiskasvatuksessa eri ammattiryhmien mahdollisuuksia toimia omalla erityisosaamisalueellaan rajoittaa osaltaan niin sanottu "kaikki tekee kaikkea" työkulttuuri. Tämä on Karilan ja kumppaneiden mukaan kenties tarkoittamaton seuraus siitä, että moniammatillisuus on viime vuosikymmeninä päiväkodeissa mielletty yhdessä tekemiseksi (Karila ym. 2017). ”Kaikki tekee kaikkea” -työkulttuurissa työntekijöiden erilaisten koulutuspohjien tuottama asiantuntijuuden rikkaus jää sivuun. Yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen vahvuuksina voidaan nähdä koulutuksen tutkimusperustaisuus sekä se, että koulutus painottuu koko koulutusajan pedagogiikkaan ja tieteeseen. Ammattikorkeakouluissa käyty sosionomikoulutus sisältää puolestaan huomattavasti enemmän koulutusta liittyen terveys- ja sosiaalialaan sekä perhetyöhön. Jo nämä koulutusten pääpiirteiset erot luovat lastentarhanopettajille merkittävästi erilaista osaamista. Jos eri koulutusten antama osaaminen tulevaisuudessa erotellaan myös lastentarhanopettajan ammattinimikkeissä ja työtehtävissä, syntyy mahdollisuuksia laaja-alaisempaan sekä monimuotoisempaan varhaiskasvatukseen, sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisille konkreettisia väyliä tuoda eri koulutuksista saatu osaaminen käytäntöön.
Julkisessa keskustelussa esiintyy sosionomien huoli työpaikkansa puolesta. On tärkeää huomata, että sosionomikoulutuksen kautta opiskelleiden kelpoisuutta ei jo lain mukaan voida viedä. Muutoksessa on kyse siitä, mihin nimikkeeseen eri koulutustaustat tulevaisuudessa valmistavat. Työnkuvien, koulutusten ja ammattinimikkeiden eriyttäminen varhaiskasvatuksen opettajaksi ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi auttaa varhaiskasvatusaloille hakeutuvia suuntautumaan selkeämpiin asiantuntijakoulutuksiin kiinnostuksensa mukaan. Tilanteessa, jossa eri koulutukset pätevöittävät erilaisiin tehtäviin, omaa urapolkuaan pohtivan nuoren on mahdollista helpommin valita oma koulutuksensa ja siten tuleva työuransa.
Varhaiskasvatuksen eri ammattinimikkeiden sekä työtehtävien eriyttäminen luo paremmat mahdollisuudet tarjota laadukasta varhaiskasvatusta, sillä tällöin jokaisella varhaiskasvattajalla on mahdollisuus hyödyntää omaa erityisosaamistaan. Oleellisin osin eriytetyt työtehtävät ovat myös työntekijöille mielekkäämpiä, sillä näin muotoiltuna työ vastaa paremmin kunkin koulutusta. Työtehtäviä eriytettäessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että monipuolinen osaaminen säilyy varhaiskasvatuksen kentällä ja päiväkodeissa, sillä lapset ja perheet hyötyvät laajasti eri koulutusalojen osaamisesta.
Ainejärjestö ITU ry - Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat
Varkaat ry - Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen opiskelijat
EBE ry - Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijat ja varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat
Lastarit ry - Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat
SULO ry – Savonlinnan kampuksen lastentarhanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö
Lastopet ry – Rauman lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestö
Kannanotto aineenopettajaopiskelijoiden kaksoispätevyysoikeuden palauttamisen puolesta
Haluamme esittää tukemme keskusteluissa mahdollisuutena esiin nousseelle aineenopettajaopiskelijoiden kaksoispätevyysoikeuden palauttamiselle, siis mahdollisuudelle sisällyttää erityisopettajan tai luokanopettajan pätevyys aineenopettajan tutkintoon. Tämä tulisi huomioida erityisesti tiedekuntaneuvoston sivuaine- ja valintaperustekeskusteluissa ja niitä seuraavissa päätöksissä, samoin uuden opetussuunnitelman valmistelutyössä.
Itä-Suomen yliopiston on Savonlinnan kampuksen muuton yhteydessä kyettävä osoittamaan houkuttelevuutensa ja toimivuutensa pedagogisten opintojen osalta. On kyettävä hyödyntämään Savonlinnan kampuksen maine ja vakiinnutettava asema uraauurtavana ja laaja-alaisena opettajankoulutuslaitoksena. Tähän yliopisto tuntuukin internetsivuillaan osiossa Opettajankoulutus 2018 esittämänsä linjauksen mukaan pyrkivän:
Uudistamme opettajankoulutuksen ja koko kasvatustieteellisen alan opetussuunnitelmat yliopiston linjausten mukaisesti tavoitteenamme laaja-alaiset kandidaatin tutkinnot ja professioperustaisen erikoistumisen mahdollistavat maisterin tutkinnot. Tarjoamme Suomen laaja-alaisimman opettajankoulutuskokonaisuuden, jota täydentää monipuolinen sivuainetarjonta eri tieteenalojen opintoihin. (www.uef.fi/opettajankoulutus2018, 19.4.2017).
Tämän toteuttamiseksi sekä opiskelijoiden ammatillisen kehityksen ja työllistymismahdollisuuksien tukemiseksi on kuitenkin osattava luopua päätöksistä, jotka riitelevät asetettujen tavoitteiden kanssa – päätöksistä, jotka käytännössä on osoitettu toimimattomiksi ja jotka kohtaavat voimakasta vastustusta niin yliopiston ja normaalikoulun henkilökunnalta kuin opiskelijoiltakin.
Kaksoispätevyysoikeus on poistettu aineenopettajaopiskelijoilta vuonna 2013, ja päätöstä on sittemmin kritisoinut opiskelijoiden lisäksi soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osaston henkilökunta. Vastaavasti normaalikoulun opettajakunnan tiedetään kehottaneen opiskelijoita suorittamaan monialaisia opintoja työllistymisen edistämiseksi. Huoli työllistymisestä nousi esiin myös Joraus ry:n järjestämässä, aineenopettajaopiskelijoille suunnatussa kyselyssä, jossa 28 % vastanneista kokee työllistymismahdollisuutensa huonoiksi tai melko huonoiksi. Yksiselitteisesti hyvinä niitä pitää 16 %. Kyselyyn vastanneista 92 % suhtautuu kaksoispätevyysoikeuteen myönteisesti ja peräti 66 % ilmoittaa halukkuutensa suorittaa kaksoispätevyys. Kyselyyn vastasi 61 opiskelijaa.
Työllistymiseen liittyvää huolta on lisännyt yleisen työllisyystilanteen lisäksi vaikeudet saada oman alan työkokemusta. Opintojen ohessa sijaisena toimimiselle rajoituksia asettavat loma-aikojen päällekkäisyys ja töiden fyysinen sijainti, mutta myös oppilaitosten ja erityisesti kuntien rajalliset mahdollisuudet tarjota lyhyitä sijaisuuksia koulun ulkopuolisille opettajille tai opettajaopiskelijoille. Kyselyyn vastanneista 18 % kokee tämän vaikeuttaneen työkokemuksen hankkimista jossain määrin, toiset 18 % jopa merkittävästi. Kenties jo opiskeluvaiheessa, mutta ehdottomasti viimeistään työelämässä kattavammat opinnot loisivat kuitenkin työnhakuun joustavuutta. Tätä kaipaavat erityisesti ne aineenopettajaopiskelijat, jotka ovat huolissaan joko pääaineensa tulevaisuudesta Suomen koulutusjärjestelmässä (esim. uskonto) tai joiden pääaine ja mahdolliset sivuaineet eivät luo parhaassakaan tapauksessa helposti työllistävää kokonaisuutta.
Huoli työllistymisestä hidastaa opintoja, kun epävarmoille työmarkkinoille ei haluta valmistua. Siksi laajempien opintojen vaatima pidempi opiskeluaika voisi tarkemmin ajateltuna hyödyttää myös yliopistoa paitsi opetuksen tason ja imagon kehittämisen kannalta, myös siinä suhteessa, että opiskelijat suorittaisivat monialaisia opintoja varten opintopisteitä sen sijaan, että alisuoriutuvat ja kenties keskittyvät opiskelijaa taloudellisista syistä houkuttavaan työntekoon. Lisäksi opiskelijan käsitys siitä, millaista tulevaisuutta kohti opinnoissa työskennellään, vaikuttaa motivaatioon ja näin opiskelutahtiin ja -menestykseen.
Joraus ry:n järjestämän kyselyn vastauksissa perustellaan kaksoispätevyysoikeuden tarpeellisuutta lisäksi ammattitaidon kartuttamisella, mikä liittynee yhteiskoulujen yleistymiseen ja esimerkiksi ruotsin opetuksen aloittamisen siirtämiseen alakoulun puolelle ja toisaalta siihen, kuinka vahvasti opettajaopiskelijat osoittavat huolta erityislasten kohtaamisen suhteen. Kun kyselyssä tiedusteltiin, mikä tulevassa työssä eniten huolestuttaa, erityislasten kohtaaminen mainittiin yhdeksässä vastauksessa ja oli näin kolmanneksi yleisin huoli. Enemmän huolettivat vain työllistyminen ja työssä aloittaminen sekä työssäjaksaminen ja motivaatio.
Lähes yhtä paljon huolta aiheutti luokassa opiskelurauhan säilyttäminen, mikä usein liitettiin erityislasten vaikutukseen vaikka toisaalta myös esimerkiksi ryhmäkokoihin. Vastaavasti kysymykseen opettajan mahdollisuuksista puuttua häiriköintiin 57 % vastaajista ilmoitti, että pitää mahdollisuuksia melko heikkoina tai heikkoina tai että pelkästä ajatuksesta tulee voimaton olo. Viimeisen vaihtoehdon valitsi peräti 8 % vastaajista. Kyselyn perusteella aineenopettajat ovat kuitenkin verkostoituneet hyvin keskenään ja kokevat hyviksi mahdollisuutensa keskustella pedagogisista kysymyksistä vapaa-ajalla. Näin ollen on varmaa, että laajempaa koulutusta saaneiden kautta tietotaitoa ja tekemisen varmuutta leviää aineenopettajaopiskelijoiden keskuuteen laajemmaltikin.
Suuri syy laaja-alaisten opintojen suorittamiselle on kuitenkin myös halu pätevöityä niin, että hankitut taidot ja ammatillisuus rakentuvat omien ominaisuuksien ja vahvuuksien ympärille. Tämä on selvästi kaikkien etu ja lisäksi parantaa varmasti työssäjaksamista ja motivaatiota.
Tuemmekin painokkaasti muutosta, jossa aineenopettajaopiskelijoille palautetaan mahdollisuus monialaiseen pätevöitymiseen. Luonnollisesti haluamme myös, että tämä toteutetaan tavalla, jossa opetuksen tasosta – käytännössä henkilöstöresurssien riittävyydestä – ei tingitä. Edellä esittämämme mukaan kaksoispätevyyssoikeutta kaivataan työllistymisen helpottamiseksi, ammatillisen osaamisen ja varmuuden turvaamiseksi sekä yksilöllistä kehitystä tukevien opintopolkujen mahdollistamiseksi. Opiskelijoiden kokemus siitä, että opinnot tarjoavat juuri sitä mitä työelämässä tarvitaan, vaikuttaa yliopiston profiloitumiseen. Yhtä lailla siihen vaikuttaa koulutuksen taso, jonka sinänsä tulee tietenkin olla myös itseisarvo. Koulutuksen tasoon kaksoispätevyysoikeudella puolestaan olisi myönteinen vaikutus.
Joraus ry
Varnitsa ry
Godis ry
Mikrovillus ry
Ablaut ry
Täky ry
Bunsen ry
Kassos ry
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry
Vetoomus kielikasvatuksen aseman vahvistamisesta Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa
Kielikasvatuksen asema tulee huomioda kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstöresurssien suunnittelussa nykyistä paremmin. Resurssien puutteen seurauksena kielten aineenopettajaharjoittelijoiden ryhmäkoko on aivan liian suuri, mikä vaikuttaa koulutuksen laatuun negatiivisesti. Kielten opiskelijat kokevat jäävänsä vaille henkilökohtaista ohjausta. Kieltenopiskelijoiden asema on täten heikompi muihin aineryhmiin verrattuna.
Kielten opiskelijat ovat huolissaan oman ammattitaitonsa sekä ammatti-identiteettinsä kehittymisestä. Mikäli ryhmät ovat liian suuret, vuorovaikutusta kanssaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kesken ei tarvittavissa määrin tapahdu. Kielikohtainen ohjaus on vähäistä, kun yhden ainedidaktikon vastuulla on neljä kieltä. Lisäksi englannin kielen asema kouluissa on selvästi erilainen verrattuna pieniin valinnaisiin kieliin, mikä tulisi ottaa huomioon opettajankoulutuksen suunnittelussa.
Kansainvälistyvässä maailmassa kielitaidon merkitys kasvaa jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan näy Tampereen yliopiston kielipedagogiikan ja kielididaktiikan opetuksen kehityksessä. Asian korjaamiseksi ehdotamme vähintään kahden kielikasvatuksen asiantuntijan resursoitua työpanosta EDUssa.
Edellytämme, että jo kevään 2017 rekrytoinneissa kielipedagogiikan ja kielididaktiikan opetus huomioidaan paremmin kuin lukuvuonna 2016–2017.
Asian puolesta:
TamAus ry
Eemeli Lahtinen
Puheenjohtaja
Kasvo ry
Sara Komulainen
Puheenjohtaja
SOOL ry
Noora Korhonen
Puheenjohtaja
Lexica ry
Noora Nykänen
Puheenjohtaja
Kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdolle taattava mahdollisuus toimintatavan jatkamiselle
Kasvatuspsykologian opiskelijat ovat huolissaan opintojensa tulevaisuudesta yliopiston rakenneuudistuksen myötä. Kasvatustieteellisen tiedekunnan uudistuksessa kasvatuspsykologian pääainekurssien määrä on vähentymässä huomattavasti, mikä uhkaa koko suuntautumisvaihtoehdon olemassaoloa. Uudistustyössä kasvatuspsykologian opiskelijoiden ja henkilökunnan näkökulmia ja toimivia ehdotuksia ei kuultu, eikä riittäviä perusteita ehdotusten huomiotta jättämiselle ole esitetty.
Asetus (276/1998) takaa Helsingin yliopiston luokanopettajan koulutukseen kasvatustieteen pääaineen rinnalle kasvatuspsykologian pääaineen, jolle tulee olla 25 opintopistettä perusopintoja, 35 opintopistettä aineopintoja ja syventäviä opintoja. Rakenneuudistuksen myötä pääaine käsitteenä poistuu ja tilalle tulee pääaineeseen rinnastettava suuntautumisvaihtoehdon käsite (Rehtorin päätös (22/2016)). Koska pääaine on rinnastettavissa suuntautumisvaihtoehtoon, kasvatuspsykologialle täytyy taata 25 op perusopintoja, 35 op aineopintoja ja syventäviä opintoja.
Viimeisimmässä luokanopettajakoulutuksen kehittämisryhmän kokouksessa esitetyssä luokanopettajaopintojen tutkintovaatimusmallissa kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdon laajuus on vähennetty viiteen opintopisteeseen perusopinnoissa, 15 opintopisteeseen aineopinnoissa ja 25 opintopisteeseen syventävissä opinnoissa. Aikaisemmassa kehitystyöryhmän kokouksessa professori Kirsti Lonka ja kasvatuspsykologian opiskelijaedustaja esittelivät mallin kasvatuspsykologian kursseista. Tässä Keryn kokouksessa sovittiin kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdosta, jonka kaikki osapuolet hyväksyivät. Tämä olisi mielestämme pitänyt ottaa huomioon tai ainakin perustella, miksi näin eitehdä.
On tärkeää, että oman alan identiteetti pääsee kasvamaan ja kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdolle on uhka, ettei näin pääse käymään. Keryssä esitellyssä mallissa tulisi ottaa huomioon myös se, että joitain kasvatuspsykologian kursseja voisi opiskella sekä opettajaksi että asiantuntijatehtäviin valmistuvat opiskelijat. Tämä ajatus on Ison pyörän linjan mukaista.
Kasvatuspsykologian opintojen keskeisiä sisältöjä on mm. ilmiölähtöinen ja laaja-alainen oppiminen jotka ovat myös uuden opetussuunnitelman keskiössä (OPS 2014). On vastuutonta karsia sellaisia kursseja, joiden sisältöjä juuri eniten kaivataan ja vaaditaan opetussuunnitelmassa kuvatun uudenlaisen oppimisen synnyttämiseksi. Jotta luokanopettajakoulutus vastaisi työelämän vaatimuksiin mahdollisimman hyvin, pitäisi näitä kasvatuspsykologian opinnoille ominaisia sisältöjä siis vaalia. Jos yhtenäistämistä opintosuuntauksien välillä täytyy lisätä, voisi sitä tehdä niin päin että kasvatustieteen opiskelijoille tulisi myös mahdolliseksi käydä kasvatuspsykologian suuntauksen mukaisia sisältöjä niiltä osin kun se on tarkoituksenmukaista.
Kasvatustieteen opintojen yhtenäistämiseksi on kehitetty Pedagoginen puola -malli, jonka avulla voitaisiin jakaa kasvatuspsykologian toimintatapoja muille opiskelijoille. Tämän mallin avulla olisi mahdollista lisätä kokeilullisia työtapoja kursseille.
Asian puolesta:
Phenomena ry
Nuppu-Marie Saarinen
Puheenjohtaja
Peduca ry
Julia Korhonen
Puheenjohtaja
Condus ry
Samuli De Pascale
Puheenjohtaja
SOOL
Noora Korhonen
Puheenjohtaja
Erityispedagogiikan pitkä sivuaine tulee säilyttää Oulun yliopistossa
Oulun ja Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat OLO ry ja Lapikas ry, Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat Lastarit ry sekä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry ovat huolissaan erityispedagogiikan pitkän 60 opintopisteen mittaisen sivuaineen lakkauttamisaikeista Oulun yliopistossa. Mahdollisuus suorittaa kyseinen pitkä sivuaine alkoi syksyllä 2014 pilottihankkeena, ja sen suosio on ollut suuri niin luokanopettajaksi kuin lastentarhanopettajaksi opiskelevien keskuudessa. Sivuaineen jatkosta on nyt käyty joka vuosi keskustelua, ja kasvatustieteen ainejärjestöt ottivat kantaa asiaan viime vuonnakin. Me opiskelijat toivomme, että tästä erityisopettajaksi pätevöittävästä koulutuksesta sivuaineena tulisi yliopistoomme pysyvä ratkaisu. Muissa yliopistoissa, joissa on erityispedagogiikan pääaine, kaksoispätevyyttä tarjotaan automaattisesti pysyväisratkaisuna.
Erityisopettajakoulutusta on Suomessa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Oulun yliopiston erityispedagogiikan yksikön tulisi siis vastata koko Pohjois-Suomen tarpeisiin erityispedagogisen tutkimuksen ja koulutuksen saralla. Erityisopetuksessa toimivia epäpäteviä opettajia on edelleen paljon - lähes 1200 henkilöä (Opettajat Suomessa 2013, 2014, s. 15). Erityispedagogiikan pitkä sivuaine tarjoaa mahdollisuuden kouluttaa nopeasti päteviä erityisopettajia ja erityislastentarhanopettajia vastaamaan pätevien työntekijöiden pulaan.
Tiedekuntaamme on saatu erityispedagogiikan viisivuotinen tutkinto-ohjelma, sekä ensi lukuvuonna alkava lastentarhanopettajien maisteriohjelma. Erityisopettajakoulutuksen määrällisiä tavoitteita on kuitenkin yhä tarpeen kasvattaa. (Opettajat Suomessa 2013, 2014, s. 15–16). Erityispedagogiikan tutkinto-ohjelmilla ja sivuaineella mahdollistetaan eri taustoista tulevien erityisopettajien kouluttaminen niin varhaiskasvatukseen, peruskouluun kuin aikuiskasvatukseenkin.
Erityisopettajaksi pätevöittävä pitkä sivuaine tukee erilaisia opintopolkuja ja joustavaa opiskelua. Tätä väitettä tukee syksyllä 2015 kerätty opiskelijapalaute, jota kerättiin sähköisesti erityispedagogiikkaa pitkänä sivuaineena tällöin opiskelleilta ja jo nämä opinnot suorittaneilta. Osa vastaajista tiesi heti opintojensa alussa haluavansa erityisopettajan tai varhaiserityisopettajan pätevyyden, mutta osalle heräsi kiinnostus vasta lyhyen erityispedagogiikan sivuaineen (25 op) myötä. Monet opiskelijat suorittavat tätä sivuainetta tälläkin hetkellä avoimessa yliopistossa tavoitteenaan hakea erityispedagogiikan pitkään sivuaineeseen lähivuosina. Näitä opintoja suunnittelevat opiskelijat miettivät jo varhain opintopolkunsa tämän mukaisesti.
Palautteen mukaan erityispedagogiikan pitkä sivuaine koetaan antoisana ja hyvät valmiudet antavana opintokokonaisuutena, joka syventää omaa ammattitaitoa. Opetusryhmät koostuvat luokanopettaja- ja lastentarhanopettajaopiskelijoista sekä jo työelämässä olevista opettajista. Viimeisenä mainitut tuovat konkreettisuutta ja esimerkkejä työelämästä, kun taas opiskelijat tuovat monipuolista teoreettista näkemystä keskusteluihin. Tällainen dialogi kentällä työskentelevien opettajien ja opiskelijoiden välillä on jotain sellaista, mitä pääaineopinnot eivät tällä hetkellä pysty tarjoamaan, ja on yksi keskeisistä ammatillista kasvua parhaiten tukevista elementeistä. Ensi lukuvuonna alkavan varhaiserityisopettajien maisteriohjelman kanssa tehtävä yhteistyö olisi siis jatkossakin hedelmällistä opiskelijoiden laaja-alaisten näkökulmien saavuttamiseksi. Opiskelijoiden mielestä erityispedagogiikan pitkän sivuaineen tarjoaminen nähdään valttikorttina Oulun yliopistolle, sillä se on opiskelijoille erityinen mahdollisuus suorittaa kaksoispätevyys.
Opiskelijat ovat huolissaan erityispedagogiikan pitkän sivuaineen mahdollisen poistumisen aiheuttamista vaikutuksista opiskelijoiden opiskeluaikojen pitenemiseen, sillä on mahdollista, että monet nykyiset luokanopettajaopiskelijat hakisivat opiskelemaan erityispedagogiikkaa pääaineenaan yhteishaussa, jotta saisivat erityisopettajan pätevyyteen tarvittavan pitkän sivuaineen suoritettua. Tämä puolestaan veisi erityispedagogiikan koulutuksesta sitä päätoimisesti opiskelevien paikkoja.
Asian puolesta:
Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry
Lapikas ry
Lastarit ry
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry
Opettamisen valmiudet turvattava myös tulevaisuudessa!
Kontaktitunteja suunnitellaan vähennettävän nykyisestä 10h/opintopisteestä 8h/opintopisteeseen. Kasvatustieteiden tiedekunnan ainejärjestöt ovat huolissaan leikkauksen vaikutuksista opetuksen laatuun, sillä tämä veisi pois merkittävän osan kursseilla omaksuttavista käytännön valmiuksista. Jo edellisen opetussuunnitelmauudistuksen myötä kontaktiopetusta vähennettiin 12:sta tunnista 10:en. Valtakunnallisella tasolla tarkasteltuna kontaktiopetuksen leikkaaminen edelleen 8 tuntiin tekisi määrästä erittäin vähäisen opintopistettä kohti.
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry on omassa lausunnossaan (lausunto sivistysvaliokunnan kuulemiseen 11.10.2016) tuonut esille opettajakoulutuksen erityisen herkkyyden kontaktiopetuksen vähentämiselle. Opettajalta vaaditaan työssään monikulttuuriosaamista, vuorovaikutustaitoja sekä oppijoiden erityistarpeiden tunnistamista ja tukemista. Nämä tulee siis myös huomioida koulutuksen aikana. Opettajankoulutusta ei voida toteuttaa pelkästään massaluennoilla, kirjatenteillä tai verkkokurssein (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry, Tavoitteet opettajankoulutukselle 2016-2019).
Tuleva opettaja oppii omien kokemusten ja konkreettisen tekemisen kautta tarvittavia tietoja ja taitoja. Ilman riittävää koulutusta ei hänellä voi olla valmiuksia opettaa esimerkiksi taito- ja taideaineita. Edellä mainittujen lisäksi opettajaksi opiskelevat tarvitsevat riittävästi aikaa ja tilaa kasvatustieteelliselle keskustelulle. Opettajankoulutuksen tärkeä voimavara on sen tutkimusperustaisuus yhdistettynä käytännön kokemuksiin. Kasvatustieteen opinnot luovat vankan pohjan ammatillisen identiteetin sekä akateemisen osaamisen kehittymiselle. Vain riittävällä kontaktiopetuksella voidaan taata näiden toteutuminen.
Tiedekuntamme opiskelijamäärä nousee tulevina vuosina. Erinomaisesta opintopistekertymästä huolimatta leikatuin varoin tiedekunnan pitäisi kouluttaa enemmän tulevaisuuden ammattilaisia. Kontaktiopetuksen vähennystä perusteltaisiin sopeuttamistoimenpiteenä. Vaihtoehtoisena toimenpiteenä pidämme ryhmäkokojen kasvattamista, jolloin kurssisisältöjä ei tarvitse supistaa. Kasvatustieteiden tiedekunta muuttanee muutaman vuoden sisällä, mistä tulisi syntyä myös säästöjä. Täten leikkaustoimenpiteiden kohdistaminen juuri kontaktiopetukseen on ajankohtaan nähden kohtuutonta. Ainejärjestöt ovat valmiita sitoutumaan 55op vuodessa ja kandipalautteen vastaamisen merkityksen korostamiseen jäsenistöilleen, jotta leikkaustarpeita saataisiin ehkäistyksi.
Leikkaukset eivät saa vaarantaa opettajaopiskelijoidemme työelämävalmiuksia.
Asian puolesta:
Lastarit ry
Motiva ry
Mukava ry
Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry
Spessu ry
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry
Ebe ry:n kannanotto lastentarhanopettajankoulutuksen opettajan pedagogisten opintojen puolesta
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan johto on rehtoraatin linjauksia mukaillen esittänyt päätettäväksi, että lastentarhanopettajan koulutukseen sisältyvät opettajan pedagogiset opinnot järjestetään jatkossa siten, että kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa suorittava opiskelija käy opettajan pedagogisista opinnoista 25 opintopistettä ja maisterivaiheessa 35 opintopistettä, kuten muissakin tiedekunnan koulutusohjelmissa. Nykyisissä tutkintovaatimuksissa lastentarhanopettajaopiskelija suorittaa 35 opettajan pedagogisia opintoja jo kandivaiheessa. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan johto perustelee muutosta sillä, että Iso Pyörä -koulutusrakenneuudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa tiedekunnan yleistä linjaa ja koulutuspolkuja.
Ebe ry on pettynyt tiedekunnan johdon päätökseen siirtää osa aiemmin kandidaatin tutkielmaan sisältyneistä opettajan pedagogisista opinnoista osaksi varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaa, ja muistuttaa lastentarhanopettajakoulutuksen poikkeavan muista käyttäytymistieteellisen tiedekunnan koulutuslinjoista siten, että ammatillisen pätevyyden saa suorittamalla kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että lastentarhanopettajan koulutuksessa opettajan pedagogiset opinnot tulisi painottua kandidaatin tutkintoon. On syytä huomata, että oikeus opiskella varhaiskasvatustieteen maisteriksi suodaan vain pienelle osalle koulutukseen valituista. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajan pedagogisten opintojen osuus jäisi jatkossa suurelta osalta opiskelijoista ainoastaan 25 opintopisteeseen.
Vaikka tutkintorakenteen muuttaminen ei vaikuttaisi koulutuksen sisältöön, on sillä silti laajalti vaikutuksia lastentarhanopettajan ammatilliseen uskottavuuteen. Varhaiskasvatuksen kentällä lastentarhanopettajan pedagoginen osaaminen ja asiantuntijuus ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen ydin. Pedagogiikkaa vahvasti painottava koulutus on se argumentti, jolla pystymme puolustamaan omaa erityistä asemaamme varhaiskasvatuksen kentällä verrattuna muihin pätevyyden antaviin koulutuksiin. Kun valta-osalta pätevänä lastentarhanopettajana toimivalta poistetaan koulutuksestaan opettajan pedagogisia opintoja, vähenevät keinot argumentoida pedagogisen koulutuksen antamasta asiantuntijuudesta.
Ebe ry on huolissaan lastentarhanopettajien asemasta osana opettajien ammattikuntaa, kun pätevän lastentarhanopettajan pedagogiset opinnot jäävät entistä vähäisemmiksi. Lastentarhanopettajankoulutuksen tutkintovaatimusten yksi toiminta-ajatuksista on tukea kasvua opettajaksi ja rakentaa vahvaa opettajan ammattiidentiteettiä. Tiedekunnan päätös osaltaan vähentää lastentarhanopettajan profiloitumista ja kasvamista opettajaksi verrattuna muihin opettajiin.
Varhaiskasvatuslakiin on kirjattu, että varhaiskasvatuksella tarkoitetaan kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Opetushallitus on hakenut opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen tukemana varhaiskasvatuksen kehittämiseen lisärahoitusta, jonka tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen pedagogista toimintakulttuuria. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan päätös on valinta, joka ei ole yhtenäinen yhteiskunnan asettamien varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa painottavissa linjauksissa.
Ebe ry pyytää käyttäytymistieteellisen tiedekunnan johtoa uudelleenharkitsemaan opettajan pedagogisten opintojen jakautumista lastentarhanopettajan ja varhaiskasvatuksen maisterin koulutuksessa. Miten yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen käyneiden opiskelijoiden profiloituminen pedagogisiksi osaajiksi turvataan myös jatkossa, jos pedagogiset opinnot vähentyvät kandidaatin tutkinnon suorittavilta lastentarhanopettajilta.
Ebe ry
Condus ry
Lastarit ry
ITU ry
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL
Kannanotto Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen lakkauttamista vastaan
2010-luku on ollut synkkää aikaa kasvatustieteelle Oulun yliopistossa. Kajaanin vanha ja menestyksekäs opettajankoulutuslaitos lakkautettiin vuonna 2010. Toukokuussa 2016 yliopisto esitti kasvatustieteiden kandidaatin tutkinto-ohjelmaa lakkautettavaksi.
Nyt Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen pääaine on lakkautusuhan alla. Maanantaina 6.6.2016 musiikkikasvatuksen koulutusohjelman henkilökunta ja opiskelijat saivat yllättäen tietää, että musiikkikasvatuksen pääaineen koulutusta ollaan ajamassa alas nopealla aikataululla. Yliopiston hallitus tekee päätöksen asiasta jo 15.6.2016. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vuonna 2017 ei valittaisi enää uusia opiskelijoita.
Oulun musiikkikasvatuksen koulutusohjelma perustettiin vuonna 1993 vastaukseksi Pohjois- ja Itä-Suomen huutavaan musiikinopettajapulaan. Koulutuksesta valmistuneet opiskelijat ovat työllistyneet hyvin ja valtaosa juuri niille alueille, jonne Taideyliopiston ja Jyväskylän yliopiston vastaavasta koulutuksesta valmistuvat eivät työllisty. Musiikin aineenopettajien koulutustarve on Suomessa edelleen suuri. Vain 84,7% lukion musiikinopettajista ja 82,4% peruskoulun musiikinopettajista on kelpoisia (2013).
Musiikinopettajat toimivat erityisesti pienillä paikkakunnilla yhteisöjensä kulttuurielämän moottoreina. Tarvetta päteville opettajille on erityisesti juuri Lapissa ja Itä-Suomessa. Peruskoulun uudessa tuntijaossa musiikin viikkotuntien määrä kasvaa seitsemästä kahdeksaan (OPH 2011). Opettajien tarve ei ole näin ollen millään mittarilla katsottuna laskussa. Mikäli musiikkikasvatuskoulutus lakkautettaisiin voisi Oulun yliopistossa vielä opiskella musiikkia sivuaineena. Musiikin sivuaineen opinnot eivät kuitenkaan riitä takaamaan samanlaista taitotasoa, jonka musiikkikasvatus pääaineena tarjoaa. Musiikki sivuaineena ei myöskään anna kelpoisuutta lukion musiikinopettajan tehtäviin.
Musiikkikasvatus muutti Linnanmaan kampukselle vuonna 2013 ja on integroitunut osaksi tiedeyhteisöä muuton myötä. Tulevaisuuden suunnitelmiin on kuulunut muun muassa yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa, ja kuluneen vuoden aikana on työstetty ahkerasti myös uutta opetussuunnitelmaa syksylle 2017. Lakkauttamisaikeet vaikuttavat hyvin hätäisiltä, sillä sen myötä kaikki koulutusohjelman kehittämiseksi tehty työ valuisi hukkaan.
Oulun yliopiston musiikkikasvatus tuottaa sekä pedagogisesti että musiikillisesti lahjakkaita musiikinopettajia. Nämä taidot näkyvät jo opiskelujen aikana: monet musiikkikasvatuksen opiskelijat toimivat opintojen ohessa instrumenttiopettajina, musiikkileikkikoulun opettajina ja kuorojen sekä orkesterien johtajina. Musiikkikasvatuksen opiskelijat tuovat koulutusalaansa esille Oulun musiikkielämässä tuoden näkyvyyttä myös yliopistolle.
Olemme erittäin huolissamme Pohjois- ja Itä-Suomen lasten ja nuorten tasa-arvoisesta mahdollisuudesta laadukkaaseen musiikinopetukseen sekä kulttuuriseen kasvuun ja kehitykseen. Haluamme, että koko Suomen lapsilla ja nuorilla on jatkossakin asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus musiikinopetukseen pätevän ja ammattitaitoisen musiikinopettajan johdolla. Siksi vastustamme koulutusohjelmamme lakkauttamista. Kattava opettajankoulutusverkosto tulee taata valtakunnallisesti, jotta pätevien opettajien ja asiantuntijoiden saatavuus turvataan koko maassa. Oulun musiikkikasvatuksen koulutusohjelman olemassaolo on selvästi perusteltua ja Suomen tarve päteville musiikinopettajille on ja tulee jatkossakin olemaan suuri.
Riku Kontiainen
Puheenjohtaja
Mukava ry
Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö
Ville Saviluoto
Puheenjohtaja
OLO ry
Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö
Riikka Luukela
Puheenjohtaja
Lastarit ry
Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö
Ebe ry:n kannanotto varhaiskasvatuksen maisteriohjelman opetusohjelmien mahdollisesta muutoksesta sekä siihen liittyvästä viestinnästä
Varhaiskasvatuksen maisteriohjelman opetusohjelmien mahdollinen muutos - Ebe ry on pettynyt tiedotukseen sekä mahdollisiin ratkaisuihin nykyisten opiskelijoiden puolesta
Laitosneuvosto on tehnyt päätöksen Varhaiskasvatuksen maisteriohjelman opetusohjelmaan tulevista muutoksista. Yksi merkittävä muutos opetusohjelmassa on se, että nykyisen opetusohjelman sisältämän kahden harjoittelun sijaan opiskelijoilla on oikeus suorittaa harjoitteluista vain toinen. Tällä muutoksella on merkittävä heikentävä vaikutus maisteriohjelman sisältöön, kun opiskelija joutuu valitsemaan tutkintoon joko opetuksen harjoittelun tai hallinnon ja kehittämisen harjoittelun. Uusi opetusohjelma tulee voimaan 1.8.2016.
Laitosneuvosto on linjannut, että jos nykyiset maisteriopiskelijat haluavat suorittaa tämänhetkiseen opetusohjelmaan sisältyvät molemmat harjoittelut, tulee harjoitteluista toinen olla suoritettuna ja rekisteröitynä ennen uuden opetusohjelman astumista voimaan 1.8.2016. Ebe ry kritisoi nykyisille maisteriopiskelijoille määrättyä liian lyhyttä siirtymäaikaa uuteen opetusohjelmaan. Kun Helsingin yliopisto vaatii opiskelijalta omatoimista ja itseohjautuvaa opintojensa suunnittelua, on kohtuutonta vaatia henkilökohtaisen opintosuunnitelman muokkaamista näin lyhyellä varoitusajalla. Tämä on käytännössä mahdotonta, kun opiskelija on jo suunnitellut kevään opintojen aikataulun.
Pääkaupunkiseudulla vallitsee tällä hetkellä huutava ja huolestuttava pula lastentarhanopettajista. Tämä on yksi syy siihen, miksi useat maisteritason opiskelijat työskentelevät päiväkodissa opintojensa ohella. Tilanteessa, jossa maisteritason opiskelija on jo solminut vuoden 2016 keväälle työsopimuksen päiväkotiin, on täysin mahdotonta suorittaa toista harjoittelua ennen 1.8.2016. Aikataulullisten ongelmien lisäksi ylipäätään maisteritasoisen harjoittelupaikan löytäminen näin nopealla aikataululla on hyvin haastavaa. Ebe ry pitää opiskelijoille asetettua vaatimusta kohtuuttomana ja opiskelijan itseohjautuvuutta epäarvostavana. Ebe ry vaatii uuteen opetusohjelmaan kaavaillun siirtymisajan pidentämistä niin, että vähintään yhden harjoittelun tulee olla suoritettuna ja rekisterissä 31.12.2016 mennessä. Näin opiskelijat saisivat inhimillisen ajan opintojensa uudelleen suunnitteluun sekä harjoittelupaikan löytämiseen.
Ebe ry kritisoi käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tapaa tiedottaa opiskelijoita näin merkittävästä mahdollisesta opetusohjelman muutoksesta liian myöhään. Mahdollisesta muutoksesta on tiedetty ja keskusteltu jo pitkään, mutta opiskelijoita on tiedotettu asiasta vasta vuodenvaihteen jälkeen. Ottaen huomioon, että koska yleisten linjausten mukaan jo opintonsa aloittaneet opiskelijat ovat saaneet tehdä tutkintonsa vanhojen opetusohjelmien mukaisesti, tulee opiskelijoita ehdottomasti tiedottaa hyvissä ajoin, mikäli yleisistä linjauksista poiketaan.
Kyseisistä harjoittelusta vastaava ja ohjaava opettaja ei ole tiennyt mahdollisesta muutoksesta ennen opiskelijoiden tiedotusta. Täten voidaan olla yhtä mieltä siitä, että tiedotus tämän asian osalta on täydellisesti epäonnistunut. Ebe ry:n mielestä on syytä kysyä, onko tiedotuksessa harjoitettu jopa tahallista tiedotuksen salailua. Joka tapauksessa, opetusharjoittelun mahdollisista muutoksista todella myöhäinen tiedottaminen on aiheuttanut epäluottamusta opiskelijoissa. Ebe ry vaatii tiedotuksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tämän kaltaisissa merkittävissä varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden pätevyyteen vaikuttavissa opetusohjelman muutoksissa.
Yksi Helsingin yliopiston vasta hyväksytyn uuden strategian tärkeä arvo on yliopistoyhteisön hyvinvointi - näillä mahdollisilla muutoksilla tämä arvo ei valitettavasti toteudu opiskelijoiden osalta käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa.
Krista Laitila
Puheenjohtaja
Helsingin yliopiston lastentarhanopettajiksi opiskelevien ainejärjestö Ebe ry
Olli Savisaari
Puheenjohtaja
Condus ry
Pirita Talikka
Puheenjohtaja
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry
Erityispedagogiikkaa tarvitaan - nyt ja tulevaisuudessa
Erityisopettajia tarvitaan nykyistä enemmän, mikä ilmenee esimerkiksi Opetushallituksen tekemästä selvityksestä (OPH, 2014, 73-76). Varsinkin erityisluokanopettajista ja varhaiserityisopettajista on pulaa. Uudellamaalla luvut pätevistä erityisopettajista ovat huolestuttavia. Yhteiskunnassa tarvitaan sekä erityispedagogiikkaa pääaineena opiskelleita että vuoden erilliset opinnot käyneitä ammattilaisia monipuolisten näkökulmien saavuttamiseksi.
Helsingin yliopistossa tuotetaan laadukasta erityispedagogiikan tutkimusta, vaikka oppiaine on meillä verrattain nuori. Vain vahva tieteenala mahdollistaa pätevien erillisten erityisopettajien koulutuksen. Jos lisäksi halutaan kaikkien opettajien koulutusten sisältävän enemmän erityispedagogiikan osaamista, täytyy yliopistossa olla tätä osaamista pohjustava erityispedagogiikan pääaine. Kasvatustiede ei ole tätä päivää ilman erityispedagogiikan välitöntä vaikutuspiiriä. Tahtooko Helsingin yliopisto olla kehityksen kärjessä ja tuottaa sitä kasvatuskentän osaamista, jota peräänkuulutetaan?
Tällä hetkellä yliopisto on yhteiskunnasta jäljessä, vaikka yliopiston tulisi olla edelläkävijä ja pohtia, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.Yliopiston tulisi olla paikka, jossa tietoisesti otetaan huomioon ja näkyvästi tuodaan esiin valmius palvella sitä muuttuvaa maailmaa, jonka keskellä elämme. Kymmenen vuoden päästä Suomessa on aivan uudenlaisia yhteiskunnallisia haasteita, joihin erityispedagogiikka voi osaltaan vastata. Koulumaailmassa suunnataan kohti inkluusiota, joten laaja-alaisten erityisopettajien tarve kasvaa. Erityispedagogista osaamista tarvitaan myös koulun ulkopuolella; esimerkiksi uudenlaisten sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisten kouluttamisessa erityispedagogiikan koulutuksella voisi olla suuri rooli.
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan dekaani Patrik Scheinin totesi tiedotteessaan 27.1.2016: “ - - Koulutuksen uudistamisessa teemme sen minkä voimme, että huominen olisi parempi. Se on työtä tulevien sukupolvien puolesta. - - Luotan täydestä sydämestäni siihen, että osaamme yhdessä rakentaa koulutuksia, josta voimme olla lopun elämäämme ylpeitä.” Voisimmeko Helsingin yliopistossa luoda uuden joustavan rakenteen, joka mahdollistaisi myös uudenlaisten erityispedagogiikan ammattilaisten koulutuksen?
Helsingissä 5.2.2016 Erikeepperi ry
Viivi Piira, puheenjohtaja
Waltteri Immonen, edunvalvontavastaava
Petra Jäppinen, edunvalvontavastaava
Minja Lahdelma, edunvalvontavastaava
Tekstiilareiden kannanotto käsityönopettajan koulutuksen ja käsityötieteen puolesta
Helsingin Yliopiston käsityönopettajan koulutus on muovannut toimintansa vuonna 1881 aloittaneesta Helsingin käsityökoulusta joten koulutus on taannut käsityön laadukkaan opetuksen koulujen ja työelämän tarpeisiin yli sadan vuoden ajan. Suomalainen käsityönopetus peruskouluissa on maailman mittapuulla ainutlaatuista ja laadukkaasta käsityönopettajien koulutuksesta tulee pitää kiinni, jotta tämä toteutuu.
Opettajiksi opiskelevien kannalta tulee varmistaa riittävän syvä ja monipuolinen osaaminen kasvatus- ja käsityötieteessä, jotta heillä on mahdollisuus opettaa sekä kaikilla kouluasteilla että myös aikuisasteella ja vapaassa sivistystyössä. Nykyisen mallin mukainen käsityötieteen opintojen jakautuminen koko opiskelun ajalle tukee alan substanssiosaamista. Jos opinnot supistetaan liian pienen ajan sisään, käsityötaidot eivät ehdi kehittyä tarpeeksi. Kasvatustieteen ja käsityötieteen kurssien lomittaisuus tukee käsityönopettajuuteen kasvua.
Käsityötieteen kursseja ei tule myöskään supistaa nykyisestä laajuudestaan, sillä se vaikuttaisi heikentävästi oppiaineeseen niin sisällön kuin opetuksenkin laadun puolesta. Käsityönopettajan koulutuksen jatkuvuus ja hyvä laatu on turvattava, jotta käsityön merkitys ja asema koulu- ja opetustoimen kaikilla asteilla säilyy (Kojonkoski-Rännäli 1995, 122-125). Käsityö aineena edistää ajattelun ja suunnittelun oppimista sekä hienomotoriikan kehittämistä ja on siksi tärkeä vastapaino lukuaineille peruskoulussa.
Tulevaisuuden peruskoulun opettaja on ammatillinen moniosaaja, joka opettaa laaja-alaisia ja oppiainerajoja ylittäviä kokonaisuuksia niin koulumaailmassa kuin vapaassa sivistystyössäkin. Näin ollen koulutuksessa tulee varmistaa myös mahdollisimman esteetön väylä sivuaineisiin, kuten luokanopettajan monialaisiin tai erityispedagogiikan opintoihin.
Käsityötieteen säilyminen omana tieteenalanaan tulee taata, jotta Helsingin Yliopiston laadukas käsityötieteen tutkimus saa jatkua. Käsityötiede on nouseva tieteenala, jossa riittää tutkittavaa ympäri maailman niin historian kuin ihmisen ja käsityön suhteessa. Viime aikojen tutkimustulokset osoittavat, että käsityötieteellä on paikkansa tutkimuskentällä, esimerkkinä Kaiju Kankaan väitöskirja The Artifact Project: Promoting Design Learning in the Elementary Classroom. Monitieteelliset tutkimukset kuten käsitöiden vaikutus hyvinvointiin sekä esimerkiksi luovia prosesseja ja ryhmätyötä tutkivat tutkimukset hyödyttävät niin koulu- kuin työmaailmassakin.
Helsinki, 5.2.2016
Tekstiilarit ry
Minna Inkinen
koulutuspoliittinen vastaava
Mia Turu
puheenjohtaja