Ronja Ollikainen on Tunturi-Lappiin päätynyt erityisluokanopettaja.

Olen Ronja, ja valmistuin syksyllä 2023 erityispedagogiikan maisteriohjelmasta. Kouluympäristössä olen työskennellyt kolmannen opintovuoden alusta alkaen. Ensimmäinen opetustyöni oli satunnaisena sijaisena valmistavassa opetuksessa, jonka jälkeen olen toiminut välivuodella opinnoista ohjaajana yläkoulun laaja-alaisen erityisopettajan työparina ja sittemmin 8.-luokan laaja-alaisena erkkana sekä nyt 1.–9.-luokan erityisluokanopettajana.

Muutin viime syksynä Tunturi-Lapin alueelle ja olen iloinen siitä, että erkan töitä tuntuu löytyvän kaikkialta Suomesta ja maailmasta. Täällä voikin työpäivän jälkeen lähteä koiran kanssa kävelylle tunturiin tai ladulle jo lokakuusta lähtien.

Tärkeintä on oppimisen hetket

Opettajaksi kasvaessa olen saanut olla monen upean kasvattajana työskentelevän opissa. Kiitos heille jo tähänastisesta. Yhdessä meissä on voimaa. Oppilaiden kanssa parhaita hetkiä ovat kun pääsen kokemaan ylpeyttä ja innostusta oppilaan onnistuessa. Jaettu ilo on aina kaksinkertainen ilo.

Opettaja on vaikuttaja, uransa aikana opettaja suoravaikuttaa satoihin ihmisiin, jopa tuhansiin. Parhaimmillaan opettajat vaikuttavat yhteiskunnassa vallitseviin yhdenvertaisuusarvoihin, moraalin ja etiikan kehitykseen sekä keskinäiseen kunnioitukseen.

Lähdin opiskelemaan opettajaksi monesta syystä

Lukion ajan pohdin, mikä olisi minua varten. Ajatuksiani ohjaili paljon siihen aikaan kavereiden haaveet ja halusin kuulua joukkoon. Viimeisenä lukiovuonna hoksasin kiinnostuneeni psykologiasta, mutta en halunnut opiskella vain yhtä ainetta. Halusin kehittää monipuolisemmin osaamistani ja jossain määrin pitää ovia auki useampaan eri tieteenalaan.

Opettajuus opintoalana tuli kuvioihin, kun läheiseni kehotti miettimään, millaisten ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun, keiden kanssa haluisin viettää tulevaisuudessa työpäiviäni tai opintoaikaani. Myötätuntoiset ja ”vahvuudet edellä” -ajattelevat opettajat ovat olleet minulle esikuvia elämäni varrella ja halusin olla seuraaville koululaisille jotain samankaltaista.

Hain ensisijaisesti luokanopettajaksi, mutta päädyin opiskelemaan erityisopettajan tutkintoa pääsykokeiden pienten marginaalierojen vuoksi. Kun sain paikan erkalta, en halunnutkaan jäädä enää odottamaan luokanopepaikkaa, vaan hyväksyin paikan pikimmiten. En ole katunut.

Pidän erityispedagogiikan alaa tärkeänä yleissivistävänäkin tutkintona, mutta nautin eritoten yksilöllisten oppimisen polkujen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Palaverit, yhteisopettajuus ja moniammatillinen yhteistyö pitää työn hauskana ja turvallisena niin emotionaalisesti ja fyysisestikin.