12.8.2021

Hyvä opettaja kohtaa oppijan joka kerta uudelleen

Blogi | MIIKKA TARPEENNIEMI


Kirjoittaja on opettaja ja pappi, joka toimi opiskeluaikanaan SOOLin hallituksessa sekä aluetoimijana Helsingissä.

Opettaja ja pappi. Kaksi perinteistä ammattia.

Nopeasti ajateltuna voi tuntua siltä, ettei niissä ole mitään samaa. Tai vähintäänkin, että niiden niputtaminen yhteen tuntuu jotenkin keinotekoiselta – feikatulta tai meikatulta. Mutta ei se niin ole. Opettajan ja papin työssä on nimittäin jotain erityisen olennaista samankaltaisuutta.

Mun onni on ollut, että oon päässyt tekemään molempia. Opiskelin Helsingissä teologiaa, filosofiaa ja kasvatustiedettä vuodet 2013-2019. Opintojen aikana tein runsaasti opekeikkaa ja olin aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa. Kesäisin olin duunissa seurakunnassa kesäteologina ja rippikoulun opettajana. Alkuvuodesta 2020 valmistuin sitten uskonnon ja filosofian aineenopeksi ja papin työhön päteväksi teologian maisteriksi. Pian löysinkin itseni papin työstä Vaasassa.

Voisin sanoa, että nuo opiskeluvuodet ovat ratkaisevalla tavalla vaikuttaneet siihen, mitä mä nyt olen ja miten mä maailmaa sekä meitä ihmisiä sen osana katselen. Se on varmasti ollut tarkoituskin: kasvaa ihmisenä, kehittyä ammatillisesti ja löytää oma paikka niin työelämässä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.

Koen, että mun ammatti-identiteetissä on ihan erityinen paikka opettajuudella. Se, miten mä tällä hetkellä teen työtä pappina, jäsentyy ennen kaikkea opettajuuden kautta.

Papin viran yksi perinteisimmistä kuvauksista on, että pappi on seurakunnan eli ihmisten opettaja. Esimerkiksi saarnaaminen, joka on yksi papin keskeisimmistä tehtävistä, ei ole mitään ihmisten nuhtelua, niin kuin helposti omissa mielikuvissa saattaisi tulla ajatelleeksi, vaan itse asiassa opettamista. Saarnaaminen on siis opettamista. Pappi on opettaja.

Koska pappi on opettaja, pitää siihen jollakin tapaa liittyä sama ydin kuin opettajuuteenkin. Mikä se sitten on? Se on taito kohdata.

Jokainen onnistunut kohtaaminen on askel kohti onnistumista kasvattajana

Taito kohdata. Siis taito olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa niin, että toinen kokee olevansa hyväksytty omana itsenään, kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi ja kokee saavansa tukea ja turvaa. Siis taito osoittaa, että välittää toisesta. Siis taito osoittaa, että välittää toisen tuntemuksista ja miten tällä menee elämässä.

Kun opettajan työn riisuu kaikesta siitä arkisesta kiireestä, opetussuunnitelman ja koulujärjestelmän edellyttämistä opetuksen suunnittelun ja arvioinnin vastuista tai opetusryhmien kipparoinnin haasteista, jäljelle jää se, mitä opettajuus pohjimmiltaan on: toisen ihmisen kohtaamista. Siitä kaikki lähtee ja siihen onnistuminen opettajana perustuu.

Pappina onnistuminen tiivistyy tähän ihan samaan asiaan. Onnistuminen syntyy siitä, että ihminen kohdataan aidosti: annetaan hänelle hetki omaa aikaa ja ollaan läsnä hänelle. Kuunnellaan, aistitaan ja ollaan toista varten.

Opettajat ja papit on aivan olennaisen tärkeissä yhteiskunnallisissa paikoissa. Kumpikin ammattikunta tekee työtä ihmiselämän herkimmillä alueilla: opettajat herkkiä ikävaiheita elävien ja kasvukipuilevien lasten ja nuorten parissa ja papit ihmisten parissa, joiden elämää on monesti järkyttänyt suru ja mielen päällä on monenlaisia kysymyksiä ihan elämän perusteisiin liittyen.

Näissä elämäntilanteissa tarve tulla kohdatuksi korostuu jokaisella meistä. Niin lapsella, nuorella kuin aikuisella. Jokainen ihminen tahtoo tulla huomatuksi ja tahtoo tuntea, että hänellä on väliä. Jokainen tahtoo siis tulla kohdatuksi. Se on jokaisen lapsen ja nuoren, jokaisen oppijan oikeus koulussa ja päiväkodissa.

Meidän duuneissamme tällaista kohtaamista tapahtuu koko ajan. Ja juuri siksi siihen on tärkeää panostaa kerta toisensa perään. Yhä uudelleen ja uudelleen. Siihen meidät on kasvattajan palveluammatissa kutsuttu ja sitä meiltä odotetaan.

Jokainen onnistunut kohtaaminen on askel kohti onnistumista kasvattajana. Oli sitten kyseessä opettaja tai pappi. Kun panostaa jokaiseen kohtaamiseen, siis jokaiseen vuorovaikutustilanteeseen toisen ihmisen kanssa, ei voi duuni mennä ainakaan pahasti pieleen.

Itse asiassa se on duunin onnistumisen kannalta välttämätöntä. Hyvä opettaja kohtaa oppijan joka kerta uudelleen.

 


Haluaisitko sinä kirjoittaa SOOLin blogiin? Kirjoitusten ei tarvitse myöntäillä SOOLin kantoja tai joitain tiettyjä näkemyksiä, ja julkaisusta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lähetä valmis kirjoitus tai tiedustelusi osoitteeseen blogi@sool.fi


 


Lisää aiheesta

18.11.2024

Tekoäly ruokkii kouluissa luovuutta – Opetushallitus linjaa tekoälyn osaksi sivistystä

Luokanopettaja Helmiina Luoma hyödyntää tekoälyä monipuolisesti opetuksen tukena. Kuudesluokkalaiset ovat innostuneet käyttämään tekoälyä hyödykseen.

24.9.2024

Hallitus leikkaamassa opettajien täydennyskoulutuksesta

Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen jälkeen hallituksen budjettiesityksessä vaikeutetaan jatkuvaa oppimista taas erityisen haitallisella tavalla.

23.9.2024

Tärkeää tulevaisuuden työtä

MIRA LAURINANTTI | Blogi

27.8.2024

Vuoden harjoittelunohjaaja Pasi Sorjonen: Ei voi olla aidosti läsnä ellei kasva omaksi itsekseen

Helsingissä Viikin normaalikoulussa erityisopetuksen lehtorina toimiva Pasi Sorjonen on Vuoden harjoittelunohjaaja 2024. Opetusharjoittelijoiden mukaan hän kohtaa oppilaansa lämmöllä ja harjoittelijansa kollegoina. Pasi luo ympärilleen turvallisen tilan ja ympäristön missä kohdata, oppia, kokeilla ja epäonnistua. SOOL teki valinnan jäsenistöltä saatujen ehdotusten perusteella.

26.8.2024

Kuka saa näkyä ja missä? Kriittinen katse oppimateriaaleihin

Kaikki oppimateriaali, kuten perinteiset painetut oppikirjat, sähköiset oppimateriaalit, mutta myös non-formaali materiaali, kuten lastenkirjallisuus, voi myötäillä valtakulttuurin arvoja ja normeja, sekä ylläpitää syrjiviä ja rasistisia jaotteluita meihin ja muihin. Oppimateriaali voi kuitenkin myös haastaa lukijansa pohtimaan yleisinä pidettyjä ajattelumalleja ja toimintatapoja, sekä kannustaa ja ohjeistaa kohti kriittistä lukutaitoa.

Jaa sivu somessa

Tweet