Kirjoittaja opiskelee luontokasvatuspainotteiseksi luokanopettajaksi Lapin yliopistossa.

Viime perjantaina palautin pukukaappini avaimen hymyillen. Kolmas opetusharjoitteluni ”ohjattu ainedidaktinen harjoittelu” oli onnistuneesti tullut päätökseensä. Lähdin iloisena ja tyytyväisenä viikonlopun viettoon.

Harjoittelun jälkeen keräsin ylös ajatuksiani, miksi edellisen neljän viikon jälkeen tunsin oloni hyväksi. Ohjaavan lehtorin ja luokkani toisten opiskelijoiden kanssa yhteistyö oli ollut saumatonta. Harkka oli ollut työläs, mutta ei varsinaisesti rankka. Oli opeteltava osaksi koulun arkea, huolellisesti suunniteltava ja pidettävä oppitunteja sekä tutkittava tarkasti omaa itseään ja opettajuuttaan. Harjoittelun suunnitteluviikon aikana kävin opiskelijatuvassa keskustelua opiskelijatovereideni kanssa harkan perimmäisistä merkityksistä. Näistä pohdinnoista kirjoitin ainejärjestöni blogiin, mutta haluan jakaa nyt niitä laajemmin kaikille teille Suomen opeopiskelijakollegoilleni.

Postiluukuistamme kilahti reilu pari viikkoa sitten Sooliboolin numero 1/19. SOOLin hallituksen Olli Tamminen kertoi artikkelissaan, miten ”ohjatun harjoittelun parhaita puolia on, että opiskelija pääsee suunnittelemaan opetustaan turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä mahdollisia epäonnistumisia”. Tässä kilpistyy se olennaisin: Harjoittelussa tarkoitus on mokata. Opetusharjoittelu on nimensä mukaisesti harjoittelua. Sen aikana sinä saat ja ehdottomasti sinun tulee mokailla.

Harjoittelu on sinun tilaisuutesi kokeilla rohkeasti uusia erilaisia asioita ja ideoita. Myytinmurtajat-televisio-ohjelmasta tutun Adam Savagen humoristinen motto ”failure is allways an option” sisältää tärkeän viestin. Vaikka pitämäsi oppitunti menisi tyystin penkin alle, saat arvokasta tietoa siitä, mitä ensi kerralla voisit kokeilla toisin. Virheissä on voimaa. Onnistut siis aina oppimaan uutta, oli lopputulos mikä tahansa. Toisin sanoen lopputulos on aina sinun kannaltasi onnistuminen.

Tuntisuunnitelmasi ei ole essee, eikä oppituntisi tentti. Non scholae, sed vitae (ei koulua vaan elämää varten) kuuluu klassinen latinankielinen mietelause. Et kirjoita tuntsaria siksi, että se pitää palauttaa määräajassa, kuin mikä tahansa muu kirjoitelma. Suunnitelma on sitä varten, että sinä tiedät mitä ja miksi olet opettamassa. Kirjoita siihen asioita, jotka helpottavat oman oppituntisi pitämistä.

Tiedän erittäin hyvin miltä se tuntuu, kuin oppituntiani ovat seuraamassa oppilaiden lisäksi moni muukin silmäpari. Opiskelijatoverini, luokanlehtori ja mahdollisesti yliopiston didaktikkokin tarkastelevat mitä teen. Tämä saattaa jännittää, mutta muista ettei kyseessä ole koetilanne. Et pidä oppituntia siksi, että läpäisisit sen. Sinua seuraavien tehtävä on auttaa löytämään opetuksestasi uusia puolia. On suurta rohkeutta kertoa, että nyt jännittää.

Näiden huomioiden lisäksi haluan nostaa esille asian, mikä on minun mielestäni opettajankoulutuksen ja opettajuuden keskeisin ydin: Opettaja tekee aina työtä omalla persoonallaan. Jokainen opettaja on erilainen. Jokaisella on oma henkilökohtainen kasvatusfilosofiansa sekä sen mukaiset tyylinsä ja tapansa opettaa. Opettajana ei tule koskaan valmiiksi. Se mitä meidän tulee oppia, on oppia kehittymään.

Tätä työtä voi tehdä lukemattomilla eri tavoilla ja sinä teet tätä juuri sinun tavallasi. Sinun on kyettävä perustelemaan valintasi ammattiosaamisellasi pedagogisin perusteluin. Harjoittelussa ohjaavat opettajat antavat sinulle vaihtoehtoisia näkökulmia, joita pohtimalla voit kehittää omaa opettajuuttasi.

Jos saisin tuoda opettajankoulutukseen yhden asian, niin se olisi juuri vahvempi oman opettajuuden kehittymisen tukeminen. Tsemppiä sulle tuleviin harjoitteluihin ja samettisen pehmeää kevättä!

Haluatko kirjoittaa SOOLin blogiin? Ota yhteyttä: soolibooli@sool.fi