Harjoittelu, eli miten kasvan opettajaksi
Blogi | MARKUS HELIN
Kirjoittaja opiskelee luokanopettajaksi Itä-Suomen yliopistossa ja on SOOLin hallituksen varapuheenjohtaja kaudella 2020–2021.
Olen itse opinnoissani siinä vaiheessa, että suurin osa omista harjoitteluista on jo takana päin. Ainoastaan kenttäharjoittelu on jäljellä, enkä välttämättä suorita sitä perinteiseen luokanopettajaopiskelijan tyyliin opettajan pöydän takana luokkaa opettamassa. Olen saanut paljon harjoitteluilta ja ne ovat ohjanneet kehittymistäni opettajaksi tavalla, mitä luentosalin tai demotuntien opit eivät koskaan olisi voineet tehdä.
On pakko myöntää, että harjoittelu ei ollut allekirjoittaneelle ikinä helpointa aikaa. En päässyt kertaakaan harjoitteluun juuri sinne minne halusin. Olin kahdesti alkuopetuksessa ja kerran kolmannella luokalla, vaikka oma kiinnostukseni oli kohdistunut viidenteen ja kuudenteen luokkaan. Mutta hei, mitä väliä? Olin yhdistetyllä 1–2-luokalla. Niitä ei ole kaikissa kouluissa ja kuulinkin näistä ensimmäisen kerran harjoittelussa. Olin etäharjoittelussa kolmannella luokalla yhteisopettajuutta harjoittelemassa. Milloin pystyisin tekemään tämän tyylistä opetusta?
Ei harjoittelu välttämättä aina ole juuri sitä samaa arkea, mitä työelämä tulee olemaan. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Se on jokaisen opiskelijan päätettävä itse. Omasta mielestäni voin harjoittelussa mokata vähän enemmän ja kokeilla vähän villimpiä asioita, koska minulta melkein oletetaan sitä. Minua neuvotaan ja autetaan, koska en ole vielä ammattilainen, olen harjoittelija.
Miksi sitten harjoittelussa ollaan? No luennolla en ainakaan oppinut opettajaksi, en vaikka kurssin nimi oli täynnä sivistyssanoja ja luentosalissa oli uudet äänentoistolaitteet ja luennoitsija oli kiinnostava. Ei se tehnyt minusta yhtään sen parempaa opettajaa. Mutta voitko rakentaa pilvenpiirtäjän pelkästään käsilläsi? Ehkä, ehkä tuhannessa vuodessa. Tarvitset työkaluja ja materiaaleja, jotka saadaan luentosalista ja demotunneilta. Nyt kun sinulla on työkalut, voit aloittaa harjoittelun.
Itse sain harjoittelusta itselleni enemmän kuin mistään muusta kurssista tai projektista tai luennosta. Vasta harjoittelussa opin, mitä mahdollisesti voi olla opettajuus. Tietenkin omissa harjoitteluissani oli vastoinkäymisiä ja myönnän, että olen perusharjoittelun aikana selannut opintopolkua uusien opintojen harkinnan takia. Harjoittelu on oikeasti kuormittavaa, mutta se on osa kasvua opettajaksi. Kasvu opettajaksi tai miksikään muuksikaan ei tapahdu yhdessä yössä.
Omat harjoittelunohjaajani ovat olleet minulle erittäin merkitseviä. Perusharjoittelussa koin, että ohjaajani on liian vaativa ja liian tiukka, enkä saa itse kokeilla sitä mitä haluan. Vasta harjoittelun lopussa ymmärsin, että olin saanut korvaamatonta apua omassa kasvussani opettajaksi. Kun korona sulki koulut ja viimeinen norssiharkkani oli alkamassa, olivat myös harjoitteluiden ohjaajat kovan paikan edessä. Odotukseni eivät olleet korkealla.
Itä-Suomen yliopisto on mielestäni mainettaan huomattavasti parempi yliopisto, mutta on meilläkin parannettavaa. Esimerkiksi digipedagogiikkaa kaivattaisiin kovasti opetussuunnitelmiimme. Harjoitteluun lähdettiin siis juuri ja juuri nollatason yläpuolelta. Tästä selvittiin, enkä usko että kovin moni pääsee kokemaan samanlaista harjoittelua. Tässä harjoittelussa korostui ohjaajien rautainen ammattitaito ja ohjauksen ehdoton tarve.
Mitä siis ohjatut opetusharjoittelut ovat? Niissä kulminoituu vuosien työ, jota olemme kaikki tehneet omassa oppilaitoksessamme. Näemme, miten meidän tulee kehittyä opettajuudessa, jotta voimme kasvaa opettajaksi. Harjoittelija ei vielä ole valmis opettaja, mutta ilman harjoitteluita ei meistä kenestäkään kasva opintojen aikana opettajaa.
Haluaisitko sinä kirjoittaa SOOLin blogiin? Kirjoitusten ei tarvitse myöntäillä SOOLin kantoja tai joitain tiettyjä näkemyksiä, ja julkaisusta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lähetä valmis kirjoitus tai tiedustelusi osoitteeseen blogi@sool.fi
