Opeopiskelija 2/23

"Kuvissa on dalmatialaiseni Hertta, jonka kanssa touhuan paljon. Siksi valitsin kuvia joissa hänkin esiintyy." 

Valitsemalla Vuoden opeopiskelijan SOOL haluaa olla mukana luomassa opettajan opinnoista ja ammatista kiinnostavaa ja positiivista kuvaa. Valinta tehtiin jäsenistöltä tulleiden esitysten perusteella.

Opiskelukavereiden mukaan Satu Palomäki säteilee auttamisen energiaa. ”Hän aidosti välittää lasten ja ylipäätään muiden ihmisten hyvinvoinnista, ja omalla toiminnallaan pyrkii aina edistämään sitä. Hänen kanssaan keskustellessa tuntuu, että suurimmatkin haaveskenaariot koulu- ja päiväkotimaailmassa olisi mahdollista toteuttaa hänen kaltaistensa ihmisten avulla”, perustelee Sadun ystävä esitystään SOOLin hallitukselle.

Satu Palomäki, mitä ajattelit kuullessasi valinnastasi Vuoden opeopiskelijaksi 2023?

– Olin todella yllättynyt valinnasta. Olen kyllä tietoinen omasta avoimuudestani ja ulospäinsuuntautumisesta, jotka paljon ohjaavat minua paljon erilaisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin toisten kanssa. Kuitenkin se aina yllättää eikä sitä meinaa sisäistää milllään, kun siitä saa positiivista palautetta.

Tiesitkö olleesi ehdolla?

– En tiennyt olevani ehdolla. Kysyin kyllä heti kavereiltani, että onkos joku puhunut selkäni takana hyvää. Ja niinhän siinä oli käynyt että luokaltani oli ystävä minusta tehnyt hakemuksen.

Miten tulit hakeutuneeksi varhaiskasvatuksen opintoihin?

– Olen tullut varhaiskasvatuksen opintoihin muutaman mutkan kautta. Alun perin minulla oli suurena haaveena tulla kirkon nuorisotyöntekijäksi, sillä olin jo kiertänyt vuosia pääkaupunkiseutua läpi tehden paljon vapaaehtoistyötä eri seurakunnissa eri ikäisten kanssa. Se tuntui silloin luontevalta tehdä niin sanotusti harrastuksesta ammatin. Kuitenkin opiskellessani Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi huomasin, ettei se olekaan oma juttuni. Palasin takaisin erityisluokan koulunkäyntiavustajaksi ja iltapäiväkerhon ohjaajaksi, jota olin tehnyt aikaisemmin jo opiskeluiden väleissä paljon.

– Viimeisimmässä työpaikassani apulaisrehtori kehotti minua hakemaan yliopistoon opiskelemaan niin sanotusti tuplatutkintoa, eli suorittamaan kandin varhaiskasvatuksen opettajalinjalla ja maisterin koulun puolelle esimerkiksi laaja-alaiseksi opettajaksi. Tämä mahdollistaisi minun työskennellä molemmissa työtehtävissä minua kiinnostavilla aloilla. Asiaa hetken pohdittua päätin hakea, ja yllätykseksi pääsinkin opiskelemaan ensimmäisellä yrityksellä.

– Harmikseni olin jo maininnut aiemmin edellisen työpaikan rehtorille, että ei hätää, ei tässä ensimmäisellä yrityskerralla sisään päästä. Toisin kävi. Äidille kun kerroin hakemisesta varhaiskasvatuksen opettajaksi, sanoi hä olleensa sitä mieltä aina, että minusta tulee jonkin sortin opettaja. Niinhän ne vanhemmat aina sanovat.

Miten opinnot Jyväskylän yliopistossa ovat sujuneet? Missä mättää, mikä on toiminut hyvin?

– Opinnot ovat sujuneet todella hyvin. Paremmin kuin osasin odottaa. Huomasin nopeasti, kuinka yliopisto-opiskelu – varsinkin Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelutyyli – sopii minulle kuin nenä päähän. Lukiossa minulla ei ole ollut hirveän helppoa, kun opiskelu tuntui aina vain pänttäämiseltä. Täällä olen päässyt syvällisesti perehtymään eri aineistoihin ja materiaaleihin, ja oppimaan eri näkökulmia sekä kehittämään ja pohtimaan omaa oppimistani ja omaa asiantuntijuuttani.

– Olen pitänyt siitä kuinka sopivissa määrin meillä on ollut tähän mennessä ryhmätöitä ja yksilötöitä. Tulemme työssämme jatkuvasti tekemään molempia, mutta varsinkin ryhmätyötä muiden kanssa, joten sen tekemisen taitoja on hyvä harjoittaa jo ennen itse työelämää. Toki ryhmätöissä on omat paineensa ja vaikeutensa esimerkiksi aikataulujen sovittaminessa ja yhteisten tavoitteiden löytämisessä.

”Koen yhteistyön tekemisen tärkeäksi,
sillä sen avulla on mahdollista saada
laajempi näkökulma lasten koulupolusta
ja kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja kasvusta.”

– Itse valitsin KiMo-opinnot eli kielitietoisen ja monikielisen pedagogiikan suuntautumisvaihtoehdon. Olen ollut todella tyytyväinen valintaani. Itselleni helsinkiläisenä, ja varsinkin itähelsinkiläisenä, on monikulttuurisuus ja monikielisyys ollut ympärilläni vahvasti läsnä. Ne tulevat Suomessa edelleen lisääntymään ja vahvistumaan, ja koen voivani kohdata lapsia ja perheitä paremmin ja asiantuntevammin opintojen myötä. KiMo-opinnot ovat tuoneet paljon uusia näkökulmia ja on ollut mahtavaa päästä kuulemaan opettajien pitämien luentojen ja oppituntien lisäksi henkilöitä, jotka pystyvät kertomaan KiMo-aiheita omista kokemuksista ja näkökulmista.

– KiMo-opinnot ovat mahdollistaneet meillä yhteistyön tekemisen eri opettajien kanssa. Omaan pikkukimoryhmääni, jossa teemme ryhmätöitä, kuuluu varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden lisäksi myös luokanopettajaksi ja aineenopettajaksi opiskelevia. Koen yhteistyön tekemisen tärkeäksi, sillä sen avulla on mahdollista saada laajempi näkökulma lasten koulupolusta ja kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja kasvusta. Se auttaa meitä varhaiskasvatuksen opettajia ymmärtämään minkälaisia taitoja ja valmiuksia lapsi tarvitsee edetessään koulupolulla.

– Kotiryhmäni on ollut todella iso plussa. He ovat korvaamattomia ja olen heistä hyvin kiitollinen. Ryhmässämme jokainen on voinut olla täysin oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa ja se on mahdollistanut erityisesti vertaistuen. Ryhmämme koostuu hyvin erilaisista ihmisistä ja silti se on meillä toiminut täydellisesti. Keskustelut ovat olleet rikkaita ja monipuolisia, jokainen on voinut tuoda oman osaamisensa esille ja saada itselle jotain uutta tietoa ja näkökulmia.

– Vielä itselläni ei ole tullut sen suurempia ongelmakohtia eteen opiskeluideni aikana. Henkilökohtaisesti toivoisin oman kehittymiseni kannalta tarkempia palautteita töistä. Toki on ymmärrettävää, että opettajilla on tietyn asteinen palautteenantovelvollisuus ja, että heillä on lukuisten opiskelijoiden töitä arvioitavana. Onneksi meillä on ollut mahdollista kysyä opettajalta halutessaan tarkennusta.

– En malta odottaa mitä tulevat opiskeluvuoteni tuovat tullessaan. Varsinkin odotan innolla tulevia harkkoja.

Millainen on hyvä varhaiskasvatuksen opettaja?

– Se mikä tai mitkä asiat tekevät ihmisestä hyvän varhaiskasvatuksen opettajan ei ole yksiselitteistä ja sen määrittäminen on välillä vaikeaa nykyisen varhaiskasvatuksen tilan vuoksi. Koen kuitenkin, että hyvä varhaiskasvatuksen opettaja ottaa lapsen huomioon kokonaisvaltaisesti ja yksilönä, ilman ennakkoluuloja ja stereotypioita. Hyvä vakaope suunnittelee ja luo toimintaa lapsilähtöisesti, hän luo turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin ja ympäristön ja mahdollistaa lapsille osallisuuden ja toimijuuden sekä kuulluksi tulemisen.

– Hyvä vakaope on oma itsensä kuitenkin toimien asiantuntevasti ja ammattimaisesti. Hän on avoin uudelle oppimiselle ja ajatukselle siitä, että ei ole ikinä valmis, vaan jatkuvasti itseä on hyvä kehittää. Hyvälle vakaopelle kuuluu yhteistyötaidot työskennellessään niin lasten kuin huoltajien kanssa sekä moniammatillisissa verkostoissa. Ja tietenkin hyvä vaka ope on sitoutunut ja läsnäoleva.