LINDA LIUKAS & JUHANI MYKKÄNEN
Soolibooli 4/14

Opetusministeri Krista Kiuru linjasi tammikuussa 2014, että ohjelmointi tulee osaksi peruskoulun opetusohjelmaa. Muutos on tärkeä. Suomalaisten ihmisten, yritysten ja koko maan tulevaisuuteen vaikuttaa, innostuvatko nämä 2000-luvulla syntyneet ihmiset ohjelmoinnista.

Saavatko he jo nuorena vihiä siitä, mitä kaikkea pelkällä näppäimistöllä voi rakentaa, parantaa ja luoda? Kerrotaanko heille siitä kaikesta innostavasti? Mistä muutoksessa on kyse? Tässä yhdeksän ajatusta aiheeseen:

[ 1 ] Ohjelmointi tulee peruskouluihin syksyllä 2016. Ohjelmoinnista ei tule omaa oppiainettaan, vaan aikaa sen opetukselle otetaan matematiikan tuntijaosta. Ohjelmointia alkavat opettaa tavalliset opettajat kaikilla luokilla ykkösestä ysiin.

[ 2 ] Yhä suuremman osan maailmasta rakentavat he, jotka osaavat luoda taidetta ja tiedettä tai vaikkapa älypuhelinsovelluksia ja internetpalveluita tietokoneen avulla. Siksi lapsilla ja nuorilla on oikeus oppia koulussa ohjelmoinnin perusasiat.

[ 3 ] Peruskoulussa opetetaan biologiaa, vaikka kaikista ei haluta biologeja. Samalla tavalla kaikista oppilaista ei pidä tulla koodareita – mutta kaikilla pitää olla mahdollisuus innostua siitä, mitä ohjelmoimalla voi rakentaa. 2000-luvulla ohjelmointikielen perusteiden ymmärtäminen on englannin kielen osaamisen tapaista yleissivistystä.

[ 4 ] Ohjelmoinnin opettaminen lapsille ja nuorille on välttämätöntä myös Suomen tulevaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Huippukoodareista on pula jo nyt. Vuoteen 2019 mennessä Suomen ict-alalla on 17 000 työpaikan vaje. Muut maat, kuten Viro ja Britannia, ovat jo aloittaneet koodauksen opettamisen peruskoulussa.

[ 5 ] Naiset edustavat tällä hetkellä muutamaa prosenttia töissä olevista ohjelmoijista. Tuomalla ohjelmoinnin peruskouluun saamme parhaimmillaan moninkertaistettua osaavien naiskoodareiden määrän. Meillä ei ole varaa eristää ohjelmointia miesten etuoikeudeksi.

[ 6 ] Ohjelmoinnin opettaminen peruskoulutasolla on ennen kaikkea ohjelmoinnillisen ajattelun perusteiden oppimista sekä tekemistä ja harjoittelua. Ohjelmoinnillisen ajattelun perusteita ovat esimerkiksi kyvyt pilkkoa ongelma osiin, antaa yksikäsitteisiä komentoja tietokoneelle ja pohtia, mitkä komennot missä järjestyksessä ratkaisevat ongelman. Suomalaisen opettajan ei tarvitse huolia: hän on maailman parhaimmistoa ja oppii tällaisten asioiden opettamisen.

[ 7 ] Tällä hetkellä opetussuunnitelman raamit ovat seuraavat: 1–2-luokilla ohjelmointia opetetaan leikkien avulla. Ne opettavat antamaan yksikäsitteisiä komentoja. 3–6-luokilla tutustutaan verkosta löytyviin visuaalisiin ohjelmointiympäristöihin ja opitaan käskemään tietokonetta ilman pelkoa virheiden tekemisestä. 7–9-luokilla perehdytään johonkin oikeaan ohjelmointikieleen esimerkiksi alkeista lähtevän verkkokurssin avulla.

[ 8 ] Tästä selvitään hienosti. Nyt on tärkeää informoida ja täydennyskouluttaa opettajat. Ohjelmointia ei kuitenkaan opita vain peruskoulussa. Apua tarvitaan vanhemmilta, iltapäiväkerhoilta ja yrityksiltä sekä peruskoulun jälkeisiltä oppilaitoksilta. Tärkeintä on antaa jokaiselle oppilaalle peruskäsitys ohjelmoinnista ja taata edistymisen mahdollisuudet niille, jotka innostuvat eniten. Näin tulevaisuuden Suomea rakentavat jo lapsena aloittaneet koodaritaiturit.

[ 9 ] Yksittäinen opettaja on yhteys oppilaan ja ohjelmoinnin mahdollisuuksien välillä. Siksi kirjoitimme Koodi2016-oppaan, joka on suunnattu ensiavuksi opettajille ja opetusalan päättäjille. Opas kertoo, mitä ohjelmointi on, miksi se on tärkeää, miten opetussuunnitelma muuttuu ja miten ohjelmoinnin alkeita voi opettaa peruskoulussa. Oppaan voi ladata ilmaiseksi osoitteessa koodi2016.fi.