AATU KORHONEN
Opeopiskelija 1/21

Korona siirsi Pride-viikon kesäkuulta syyskuulle. Tämä innoitti opettajia suunnittelemaan niin teemaan liittyviä oppisisältöjä kuin oppimisympäristöjen koristelujakin. Vahvasti politisoituneena symbolina sateenkaarilippu on kiistanalainen juhlakoriste.

VIIME VUOSINA yhä useammat yritykset ovat lähteneet mukaan tukemaan Pridea tuunaamalla logonsa sateenkaaren värein, osoittaen näin tukensa yhdenvertaisuudelle ja moninaisuudelle. Monet meistä varmasti tietävät, miten hauskaa on seurata yritysten Facebook-sivuille syntyvää keskustelua siitä, kuinka ihmiset uhkaavat boikotoivansa sateenkaaren värejä tunnustavia yrityksiä. 

Mieleenpainuvimpiin hetkiin lukeutuu varmasti se, kun vuonna 2019 Elisa, Telia ja DNA yhdessä ilmoittivat tukevansa Pridea. Ryhtyäkseen boikottiin, Priden vastustajien olisi käytännössä täytynyt laittaa kaikki yhteytensä kiinni irtisanomalla puhelin- ja nettiliittymät. Popparit kourassa on saatu seurata myös, kun sellaiset haastavasti boikotoitavat tahot, kuten Lidl, S-ryhmä, Kesko, Alko, Verohallinto ja Kela ovat ryhtyneet tukemaan Pridea.

REHELLISESTI SANOEN, kommenttien seuraaminen vuodesta toiseen on alkanut kyllästyttää. Nykyään minua kiinnostaa paljon enemmän seurata koulun ympärillä pyöriviä keskusteluja sateenkaarilipusta ja Pridesta. Vuonna 2020 Pride-viikko järjestettiin alkuvuoden poikkeusoloista johtuen syyskuussa. Tuolloin Facebookissa tuli vastaan ”Alakoulun aarreaitta” nimiseen ryhmään tehty julkaisu, jossa Vihdin Ilves-esikoulussa lapset olivat tehneet portaikon kaiteeseen tilataideteoksen progressiivisen sateenkaarilipun väreissä.

Julkaisun alle kehkeytyi mielenkiintoista keskustelua niin ideologioista, poliittisuudesta, uskonnoista, opetussuunnitelmista, laeista ja jopa Harry Potterista. Ryhmä on kohdennettu opettajille, joten keskustelun osallistujat toimivat todennäköisesti kasvattajina suomalaisissa oppilaitoksissa.

On hyvin mielenkiintoista seurata keskusteluja erilaisista tabuista, jotka odottavat esiintuojaansa koulumaailmamme jatkumossa. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat tabuja, joita on hiljalleen ja varoen tuotu esiin kouluissa. Edelleenkään kaikki eivät ole valmiita valistamaan lapsia ja nuoria näistä asioista, koska niistä ei joko ole saatu tarpeeksi koulutusta tai ne saatetaan nähdä jopa haitallisina kasvulle ja kehitykselle.

SATEENKAARILIPPUUN LIITTYY todella vahvoja näkemyksiä, tunteita ja ennakkoluuloja, jotka tekevät lipusta poliittisen symbolin. Siksi sen ympärille syntyy helposti myös poliittisia konflikteja. 

Konservatiivisten arvojen ja perinteiden vaalijat ovat nähneet Priden voitonmarssin ja nopean valtavirtaistumisen yhteiskunnassamme. Samaan aikaan, kun poliittisesta ilmapiiristä on tullut vapaamielisempi ja suvaitsevampi, toiset kokevat perinteisten seksuaalikäsitysten, sukupuoliroolien ja perhearvojen murenevan kaiken tämän mukana.

Jos muutoksesta aiheutuva pelko valtaa mielen, syntyy usein tarve etsiä syyllistä pelon aiheuttajalle. Sateenkaarilippu symbolina edustaa juuri niitä asioita, jotka pelokkaiden ihmisten mielestä murentavat elämän ja yhteiskunnan peruspilareita.

Syyllisen löydyttyä, pelko on valitettavan helposti muutettavissa vihaksi. Viha taas on polttoaineena erittäin tehokasta. Sen levitessä pelon valtaamiin mieliin ennakkoluulot lisääntyvät, faktat hämärtyvät ja retoriikka kovenee.

OPETTAJIEN KESKEN käytäviä keskusteluja seurattuani tiedän, että koulumaailmassamme esiintyy yhä pelkoa niin Pridea kuin sateenkaarilippuakin kohtaan. Valtaosa lienee kuitenkin jo sitä mieltä, että sateenkaarilipun tuomassa sanomassa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin – se auttaa meitä kasvattajia näkemään lasten ja nuorten moninaisuuden sekä käsittelemään siihen liittyviä monenlaisia kokemuksia ja tuntemuksia.

Perustelemalla asiamme faktoihin tukeutuen voimme hyvillä mielin koristella koulun sateenkaarilipuin.

Kirjoittaja on SOOLin hallituksen jäsen kaudella 2020–2021.