Vahvempaa varhaiskasvatusta
Opetushallituksen määräys varhaiskasvatussuunnitelman perusteista julkaistiin lokakuun puolessa välissä. Uudet, perusteiden mukaiset paikalliset suunnitelmat tulee ottaa kunnissa käyttöön vajaan vuoden kuluttua, elokuussa 2017. Mutta mikä minä, melko tuore lastentarhanopettaja olen puhumaan uudesta vasusta?
SIIRI TUOVILA
Soolibooli 5/16
Valmistuin lastentarhanopettajaksi kesäkuussa 2016. Kandin jättäminen viivästyi, sillä odotin nyt julkaistujen perusteiden ensimmäistä luonnosta ja paljon huhuttua tietoa siitä, ettei kasvatuskumppanuus olisikaan enää kasvatuskumppanuutta, vaan tuo kandidaatintutkielmani pääkäsite olisi jäämässä unholaan. (Niin muuten kävi, sillä nykyinen vasu näkee vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kumppanuuden sijasta juurikin huoltajien kanssa tehtävänä yhteistyönä.)
Samaan aikaan valmistumiseni kanssa aloitin työt lastentarhanopettajana Espoossa, integroidussa erityisryhmässä. Mainio uusi työyhteisö kannusti jatkamaan vaikuttamistyötä ja pääsin heti elokuussa uuden toimintakauden alettua mukaan tekemään uudesta vasusta arkea espoolaiseen varhaiskasvatukseen alueellisen vasupajatoiminnan muodossa.
Mukana vasutyössä Espoossa
Espoossa vasun valmistelu on ollut alusta asti osallistavaa ja avointa. Kun Opetushallitus elokuussa pyysi lausuntoja kohdennetusti varhaiskasvatuksen järjestäjiltä sekä keskeisiltä yhteistyö- ja sidosryhmiltä, joista yksi oli Espoon kaupunki, antoi kaupunki henkilöstölle mahdollisuuden osallistua lausuntonsa valmisteluun.
Espoon kaupungin suomenkielisen varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Virpi Mattilan mukaan vastausten perusteella vaikutti siltä, että kenttä oli suhteellisen tyytyväinen luonnokseen. Kommentteja saatiin henkilöstöltä vain kymmenkunta ja ne olivat kaikki positiivissävytteisiä.
Espoossa kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kirjoitustyötä ja jalkauttamista kentälle koordinoi Varhaiskasvatussuunnitelman ohjausryhmä, jota Mattila johtaa. Kyseisessä ohjausryhmässä ovat mukana Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus, ruotsinkielinen varhaiskasvatus, sekä suomenkielinen opetus.
Ohjausryhmän tärkeimmät tehtävät ovat varmistaa jatkumo kuntakohtaisesta vasusta kuntakohtaiseen esiopetuksen opetussuunnitelmaan sekä perusopetuksen opetussuunnitelmaan, sekä varmistaa että ruotsinkielinen ja suomenkielinen vasu ovat toistensa kanssa yhtenevät.
Pedagogiikka on uusissa perusteissa nostettu
arvoiseensa asemaan.
Jokaisessa Suomen kunnassa uusi normina annettu varhaiskasvatussuunnitelman perusteet luo paineet toimia nopeasti. Paikalliset suunnitelmat tulee ottaa käyttöön yhdeksän ja puolen kuukauden kuluttua määräyksen antamisesta. Samalla kuntakohtaisen kirjoitustyön edetessä henkilöstö tulisi kouluttaa ja saada sisälle vasuun, jota tulee siis elokuun alussa kirjaimellisesti noudattaa.
Kuntien päätöksenteolle tiukka aikataulu luo erityispaineen. Jotta kuntakohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat elokuussa käytössä, täytyy ne hyväksyä lautakunnissa ennen kesätaukoa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntakohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien kirjoitustyön tulee olla valmiina huhtikuussa.
Espoossa kirjoitustyötä tekevät vastuulliset kirjoittajatiimit, jotka on jaettu vasun osa-alueiden mukaan. Vaikka kirjoittajien määrä on rajattu, on kentällä loppuvaiheessa mahdollisuus kommentoida kirjoittajatiimien aikaansaannoksia.
Espoossa kaupunki on keskittynyt eritoten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden jalkauttamiseen kentälle ja kuntakohtaisten vasujen kirjoitustyö tapahtuu taustalla. Elo-syyskuussa koottiin alueelliset vasupajat, joihin jokaisesta päiväkodista osallistuu 1–2 henkeä. Pajat kokoontuvat muutaman kuukauden välein pureskelemaan joitain uusien perusteiden osa-alueita läpi keräten ideoita ja ajatuksia. Pajoihin osallistunut henkilökunta puolestaan tekee töitä omassa yksikössään.
Minä ja esimieheni käsittelemme vasupajan aineiston kuukausittain kokoontuvissa yksikön pedagogisissa tiimeissä, joista materiaali lähtee edelleen ryhmien omiin tiimeihin työstettäväksi. Tämä on erityisen tärkeää tällä toimintakaudella, kun uusi vasu toimii normina ja vaatii tullakseen sisäistetyksi.
Ryhmistä palaute ja materiaali palautuvat pedagogiseen tiimiin, josta jaamme sen kootusti edelleen vasupajoihin. Pajoissa esiin nousseet huomiot ja materiaali päätyvät tarpeen mukaan edelleen kirjoittajatiimeille. Varhaiskasvatussuunnitelmapajojen ohella toimintakauden koulutuskalenteri on koottu eritoten uusia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ajatellen.
Mattilan mukaan kuntakohtaisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin ei kaikkiin kohtiin mahdu juurikaan uutta tekstiä perustetekstin lisäksi. Tämän hän sanoo johtuvan etenkin siitä, että monet uuden vasun asiat on kirjattu erityisen tarkasti. Myös paikallisten suunnitelmien valmistumisen nopea aikataulu rajaa työskentelyä.
Espoossa pyritään tekemään yksi vahva kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, joka on toivon mukaan seuraavan toimintakauden alussa henkilöstön keskuudessa hyvin omaksuttu, eikä tiukassa aikataulussa haluta rasittaa yksiköitä teettämällä niillä yksikkökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia.
Kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman ohella uudistetaan kuitenkin ryhmän varhaiskasvatussuunnitelman pohja sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Näin varmistetaan asiakirjojen yhtenäisyys ja ajantasaisuus.
Mikä muuttuu ja minkä pitäisi muuttua?
Mielenkiintoinen kysymys on se, onko yksikkökohtaisten perusteiden aika ohi? Valtakunnallinen vasu antaa mahdollisuuden kirjoittamistyölle, mutta niitä ei ole enää välttämätöntä tehdä.
Vaihtoehto voisi olla vapaaehtoinen, lukuvuosisuunnitelmatyyppinen, pedagogisena asiakirjana toimiva ratkaisu, joka unohtaisi hallinnon sekä byrokratian ja keskittyisi korostetusti toimintakauden pedagogisiin ratkaisuihin.
Pedagogiikka on uusissa perusteissa nostettu arvoiseensa asemaan. Uudistuksen myötä varhaiskasvatus näkyy yhä vahvemmin pedagogisena toimintana, jota ohjataan normeilla.
Samalla nostetaan varhaiskasvatuksen lippua tehden näkyväksi sen, ettei päivähoito ole vain lapsen säilömistä kodin ulkopuolella huoltajien työpäivän ajan, vaan ensisijaisesti tavoitteellista ja laadukasta varhaiskasvatusta lapsen kehitystä ja oppimista silmällä pitäen. Uudet perusteet ovat myös toimiva jatkumo esiopetussuunnitelmaan ja perusopetuksen opetussuunnitelmaan, joiden välillä on seurattavissa oleva punainen lanka.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden suurimmat ongelmat kohdataan kuntatason valmistelutyössä. Uuden vasun voidaan sanoa olevan jo niin pedagogisesti korostunutta, että erilaisten varhaiskasvatuksen järjestämismuotojen suhteuttaminen normimuotoisiin perusteisiin tulee olemaan haaste. On todennäköistä, että kuntakohtaisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin tullaan kunnissa lisäämään kirjaukset eri varhaiskasvatusmuotojen toiminnan erityispainopisteistä ja -piirteistä.
Samalla lastentarhanopettajien koulutuksen opetussuunnitelmat
seuraavat vanhaa kaavaa.
Vastavalmistuneena opettajana peilaan uutta vasua myös pitkälti sen koulutuksen pohjalta, jonka olen juuri saanut. Päädyin viikonloppuna junan työskentelyhytissä tätä juttua kirjoittaessani keskustelemaan Joensuussa erityisopettajaksi opiskelevan lastentarhanopettajan kanssa uuden vasun, sekä juuri käyttöönotetun esiopetuksen opetussuunnitelman suhteesta tämänhetkiseen opettajankoulutukseen ja sen painopisteisiin.
Moni opetussuunnitelma näyttää ja tuntuu olevan rakennettu palvelemaan ainakin osittain nyt voimassa olevaa vasua. Osa kursseista on luotu vastaamaan lähes yhteneväisesti perusteiden sisällöllisiä jaotteluita.
Kentän myllerrys luo paineita myös opettajankoulutuksen järjestäjälle. Uusi varhaiskasvatuslaki, uudet perusteet ja uusi esiopetussuunnitelma luovat jälleen uudenlaisen näkökulman ja suhtautumistavan opettajan työhön, kun samalla lastentarhanopettajien opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat seuraavat vanhaa kaavaa.
Miten koulutuksesta saataisiin mahdollisimman laaja ja tulevaisuuteen katsova? Minkälaisten sisältöjen ja opetusmuotojen avulla tulevat opettajat saavat työkaluja kohdata tulevan vasun lisäksi siitä seuraavat viisi, sekä muut tulevaisuuden haasteet?
Sanomattakin on selvää, että vahva ammatti-identiteetti ja koulutuksesta hankittu pedagoginen osaaminen luovat lujan pohjan kohdata uusi myös tulevaisuudessa. Vaadittakoon opettajaksi opiskelevilta ja opettajankoulutuksen opetussuunnitelmilta samaa, mitä lapsilta ja lastentarhanopettajilta uuden vasun myötä: avarakatseisuutta, innostusta, kykyä kehittää itseään, sekä mahdollisuutta ihmetellä ympäröivää maailmaa.
Kirjoittaja on valmistunut lastentarhanopettajaksi Turun yliopistosta ja oli mukana kirjoittamassa SOOLin Tavoitteet opettajankoulutukselle 2016–2019 -ohjelmaa.
