Uudistaminen vaatii aikaa ja harkintaa
Koulutusta myllätään nyt varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen asti.
JESPER LEMPIÄINEN
Soolibooli 5/17 pääkirjoitus
Suomessa koulutuksen kentällä tapahtuu tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon. Lokakuun loppupuolella päivänvalon näki korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Samaan aikaan toisaalla työtään jatkavat peruskoulu- ja opettajankoulutusfoorumit. Rinnalla tasaisesti eteenpäin puksuttavat myös lukiouudistus ja ammatillinen reformi. Varhaiskasvatuksen puolella tiekartta ja piakkoin eduskuntaan siirtyvä varhaiskasvatuslaki ovat pinnalla. Koulutusta myllätään nyt aina varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Väistämättä mielessä häivähtää pieni epäilys – mikä on muuttunut? Suomi on pitkään ollut koulutuksen osalta melko stabiili. 1950-luvulla hahmotellun ja lopulta 70-luvulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen jälkeen suomalainen koulutusjärjestelmä on muuttunut melko vähän. Uudistuksia on toki tehty, mutta kuten peruskoulunkin kanssa, uudistukset ovat syntyneet hitaasti ja tarkkaan harkiten.
Nyt yhden hallituskauden aikana pitkälti koko koulutuksen kenttä on siirretty piirtopöydälle. Joukossa on monta hyvää ja kaivattua uudistusta. Lienemmekin yksimielisiä siitä, että koulutusjärjestelmää on tärkeää kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Kuitenkin kaiken yhtäaikaiseen uudistamiseen liittyy ongelmia. Vaikutusten arviointi on haastavaa ja koulutusjärjestelmän synergia voi joutua koetukselle.
Ymmärrän hyvin päättäjien huolen. Suomen PISA-menestys on laskenut ja hälyttävän suurella joukolla peruskoulun päättävistä taidot eivät riitä jatko-opintoihin. Koulutusjärjestelmän on pystyttävä vastamaan näihin haasteisiin, jottei koulutuksellisen tasa-arvon säröily johda sen murtumiseen.
Erityistä huolta kannan nyt käynnissä olevasta koulutusjärjestelmän uudistamisen nopeasta aikataulusta. Huolimatta esille nousseista ongelmista ei ratkaisuja voi hätiköidä. Yksi hallituskausi tuskin riittää vuosikymmeniä toimineen järjestelmän mullistamiseen. Pelkkien rakenteiden muuttaminen ei riitä, vaaditaan pitkäjänteistä työtä ja aikaa toimivien mallien löytämiseen. Peruskoulukaan ei kantanut hedelmiään yhdessä hallituskaudessa.
Uudistuksia vaaditaan, mutta päätöksenteon vastuullisuutta ja vaikutusten arviointia ei voida hylätä. Moni nyt käynnissä olevista uudistuksista johtaa parhaimmillaan erinomaisiin tuloksiin. Nyt tehdyt suunnitelmat on kuitenkin vietävä maaliin rauhallisesti, harkiten ja niihin aidosti panostamalla.
