NOORA KORHONEN
Soolibooli 1/17 pääkirjoitus

Jälleen on uusi vuosi pyörähtänyt käyntiin, ja taas saa opetella kirjoittamaan uutta vuosilukua päiväyksen loppuun. Vaikka yleensä suosin hetkessä elämistä ja katseen suuntaamista tiiviisti eteenpäin, on vuoden vaihtuessa hyvä vilkaista taakseen ja pohtia, josko jotain voisi edellisestä vuodesta ottaa opikseen.

2016 ei ollut koulutukselle suotuisa vuosi; asteesta riippumatta saatiin kokea kovaa vyön kiristyksen tarvetta ja sen seurauksena koulutukseen tehtiin kivuliaita leikkauksia. Vuosi päätettiin kauhistelemalla Pisa-tutkimusta käsitteleviä uutisia, kun Suomi teki oman Pisa-historiansa huonoimman tuloksen. Huomattiin, että suomalainen peruskoulu ei olekaan enää niin tasa-arvoinen kuin luultiin, vaan oppimiserot ovat kasvaneet niin maantieteellisesti mitattuna kuin oppijoiden sosioekonomisista taustoista johtuen.

Syitä siihen, miksi suomalaiskoululaiset pärjäsivät aluksi Pisa-tutkimuksissa loistavasti ja miksi sen jälkeen oppimistulokset ovat hiipuneet pikkuhiljaa, on esitetty runsaasti, mutta vedenpitäviä selityksiä on vaikea löytää. Suomen suurimmiksi menestystekijöiksi on povattu kaikille yhteistä ja tasa-arvoista peruskoulua sekä yliopistotasoista opettajankoulutusta. Suomen kehityksestä Pisa-tutkimuksen tulosten suhteen on vaikea ennustaa mitään, joskin voimme varmaan olla yhtä mieltä siitä, että tehdyt koulutusleikkaukset tuskin parantavat Suomen menestystä.

Nyt kun vuosi 2017 on alkanut uutena ja raikkaana, voimme vielä vaikuttaa siihen, että tästä vuodesta tulee koulutukselle edellistä parempi vuosi. Ehkäpä sanonta "uusi vuosi, uudet kujeet" pitää tällä kertaa paikkansa. Ehkä tänä vuonna saamme päättäjät vakuuttumaan siitä, että koulutukseen kannattaa todella panostaa. Ehkä saamme ihmiset huomaamaan, kuinka suuri merkitys koulutuksella on populismin ja erilaisten ääriliikkeiden vaikutusten vähentämisessä, ja kuinka koulutus tarjoaa paremman mahdollisuuden aktiiviseen kansalaisuuteen, työmarkkinoille osallistumiseen sekä entistä suvaitsevamman ja demokraattisemman yhteiskunnan rakentamiseen.

Konkreettisesti koulutuksen tulevaisuuteen voi jokainen vaikuttaa seuraavan kerran huhtikuussa kuntavaaleissa äänestämällä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntauudistuksen seurauksena maakuntien hoidettavaksi, ja koulutus- ja sivistyspalveluista tulee kuntien suurin tehtävä. Ei siis ole samantekevää, ketkä kunnan asioista ovat tulevalla kaudella päättämässä. SOOL on laatinut omat kuntavaalitavoitteensa, joita kannattaa hyödyntää ehdokkaiden haastamiseen koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. Voit lukea lisää SOOLin kuntavaalitavoitteista tämän lehden sivuilta.

Vuoden vaihtuessa on tapana pohtia lupauksia uudelle vuodelle. Tänä vuonna lupasin muiden lupausten ohessa äänestää tulevissa kuntavaaleissa koulutuksen »puolesta. Tämän lupauksen tekemistä suosittelen lämpimästi sinullekin!

» Uusin numero