Turvallisuuden työkaluja
SOOLin teemaseminaari keräsi taas yhteen opettajaopiskelijoita ympäri Suomea. Kuten SOOLin teemaseminaareissa yleensäkin, myös nyt etsittiin vastauksia kysymyksiin, joihin opettajankoulutus ei anna tarpeeksi vastauksia. Tällä kertaa Joensuussa pureuduttiin Turvatakuu-otsikon alla turvallisuuden monisyiseen teemaan.
PIRITA TALIKKA
Soolibooli 5/14
Opettajat kohtaavat työssään monia fyysiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen liittyviä haasteita. SOOLin mielestä opettajankoulutus ei anna riittäviä valmiuksia turvallisuuskasvatukseen, turvallisen toimintakulttuurin rakentamiseen ja opettajan oman turvallisuuden takaamiseen. Aihetta käsitellään opettajankoulutuksessa valitettavan vähän, jos ollenkaan.
Turvallisuus on yhtä päivän puhujista mukaillakseni monimutkainen teema, joka pitää sisällään niin erilaisia sisältöjä, tiloja, opettajuutta kuin toimintaakin. Teemaseminaarin työpajat muodostivat kokonaisuuden, jonka osat eivät suoraan olleet yksi yhteen, mutta muodostivat silti ehyen kokonaisuuden ja kävivät vuoropuhelua keskenään.
Lopputuloksena osallistujille muodostui monipuolinen kuva fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta sekä opettajan, että oppijan näkökulmasta. Moni päivän aikana esiin noussut teema mietitytti ja herätti keskustelua vielä kotimatkallakin.
"Hallinnan keinona turvallisuutta on myös
tarkoituksellisesti rikottu."
Rakenteellinen turvallisuus
Turvallisuutta on kasvatuksen historiassa luotu tiukalla struktuurilla, ja se on kulkenut käsi kädessä joukkojen hallinnan kanssa. Risu on niin sanotusti toiminut turvallisuuden välineenä. Hallinnan keinona turvallisuutta on myös tarkoituksellisesti rikottu käyttämällä häpeää ja nöyryytystä joukkojen hallinnan keinona.
Häpeää on koulurakennustutkija Heikki Happosen mukaan käytetty didaktisena menetelmänä. Se on ollut ihmismielen hallintataito, jonka kautta on pidetty yllä kuria ja järjestystä. Kuulostaa kaukaiselta menneisyydeltä nykykoulun ihannekuvaa tarkasteltaessa, mutta Happonen tunnistaa tästä piirteitä vielä omista koulumuistoistaan:
"Vessat olivat ulkona. Avokoppeja. Mitään suojaa ei ollut", Happonen kiteyttää puhuessaan psyykkiseen turvallisuuteen vaikuttavista fyysisistä turvallisuustekijöistä 1970-luvun koulurakennuksessa.
Tulevaisuuden kouluja kehiteltäessä suunnittelussa on aina mukana koulusuunnittelu, turvallisuus ja terveellisyys. Koulurakennusten ominaisuudet ja niin ikään myös niiden turvallisuus heijastavat aina aikansa pedagogiikkaa.
Hieman aiheesta poiketen seminaarissa vilkasta keskustelua herättivät pulpetittomat luokat. Happosen mukaan pulpetittomuus sinänsä ei ole mikään keksintö, vaan uudistus piilee niissä pedagogisissa ratkaisuissa, jotka pulpettien poistamisen jälkeen tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta. Oma paikka luokassa voi tuoda oppilaalle psyykkistä turvallisuutta ja paikattomuus näin ollen luoda turvattomuutta.
Opettajan pedagogiset ratkaisut ovat avainasemassa perinteistä luokkajärjestystä muutettaessa.
Psyykkinen turvallisuus
Koulurakennus on vain yksi oppimisympäristön näkökulma. Turvallisen opettajan rooli ei ole vain pikapalopostin sijainnin tuntemista tai alkusammutustaitoihin perehtymistä. Opettajan tulee kyetä rakentamaan oppismisympäristöjä, joissa oppilaat voivat kokea olevansa, ja jossa he ovat turvassa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Henkilökunnan välit, aikuisen suhtautuminen lapsiin ja koulukiusaamisen ehkäisy ovat vain jäävuoren huippu turvallista opintietä rakennettaessa.
"Työtyytyväiset työyhteisöt ovat
psykologisesti kaikkein turvallisimpia."
"Rakenteellinen ja fyysinen turvallisuus vaikuttavat myös psykologiseen turvallisuuteen", sanoo kasvatuspsykologian lehtori Kati Kasanen kertoessaan työhyvinvoinnista ja työturvallisuudesta opettajan työssä. Hän heittää ilmoille myös kysymyksen siitä, mikä yhteys hyvinvoinnilla on turvallisuuteen ja toteaa, että työtyytyväiset työyhteisöt ovat psykologisesti kaikkein turvallisimpia.
Turvallisuus toimintakulttuurina
Opetuksen järjestämisen lähtökohtana tulisi olla oppilaiden, koulun ja oppilaitoksen henkilökunnan turvallisuuden takaaminen kaikissa tilanteissa. Turvallisen aikuisen rooli vaatii myös opettajan omaa turvallisuuden tunnetta. Oppimisympäristön turvallisuuden edistäminen on osa yhteisön toimintakulttuuria.
Lasten hyvinvointia ja turvallisuutta päiväkodeissa ja oppilaitoksissa ohjaavat erilaiset asiakirjat. Se, kuinka noita asiakirjoja noudatetaan ja kuinka ne tulkitaan, jää koulujen ja opettajien vastuulle. Turvallisuuskasvatuksen ja turvallisen toimintakulttuurin rakentamisen sisältöjen tulisi kuulua paitsi opettajien myös muiden koulun tai päiväkodin henkilöstöön kuuluvien osaamiseen.
Mikäli et teemaseminaariin päässyt, mutta aihe kiinnostaa, seminaarin materiaaleihin voi käydä tutustumassa SOOLin nettisivuilla.
Mikä ihme on kohdekortti, ja missä on Ville?
Teemaseminaarin alussa osallistujat pääsivät turvakävelylle Joensuun Länsikadun koululle. Turvallisuuskävely on turvallisuuskasvatuksen menetelmä, joka lisää turvallisuustietoisuutta ja yhteistä vastuuta. Turvallisuuskävelyllä kierretään tuttu ympäristö, jota katsotaan uusin silmin tehden havaintoja turvallisuutta edistävistä tai vaarantavista asioista.
Turvallisuuskävelyn aikana tutustutaan rakenteellisiin turvallisuustekijöihin kuten hätäpoistumisreitteihin, kokoontumispaikkaan, turvavälineisiin ja paloilmoituskeskukseen. Turvakävelyssä voidaan tutustua myös oppilaitoksen toimintaohjeisiin ja pelastussuunnitelmaan.
Fyysisen ympäristönsä tuntevan opettajan on helppo myös järjestää turvallisuuskävelyjä oppijoille. Tarkoituksena on toki valmistaa oppijoita mahdollisiin riskitilanteisiin, mutta myös lisätä turvallisuuden tunnetta lisäämällä tietoisuutta pelastussuunnitelmista.
Lapset voivat osallistua turvallisuuskävelyyn ikätasonsa mukaan jo 3–4-vuotiaasta lähtien. Turvallisuuskävelyn etuja on, että lapsi saa kokemuksellista tietoa. Näin turvallisen toiminnan ja käyttäytymisen periaatteet tulevat paremmin sisäistetyiksi.
