MARKUS HELIN
Opeopiskelija 4/21

Kuva: Unsplash

Turvallisuus on aiheena aina ajankohtainen. Nykyisessä globaalissa yhteiskunnassa, sosiaalisen median aikakautena informaatio on helposti saatavilla ja uusista turvallisuusuhkista pääsee lukemaan lähes joka päivä. Aihe nousee mediassa paljon esiin erilaisten koulurakennusten, oppilaiden ja opettajien takia. Turvallisuusosaaminen ja turvallisuuskasvatus ovat aiheita, mitä ei voida ikinä käsitellä liikaa.

Jotta voidaan alkaa puhumaan turvallisuudesta, täytyy ensin puhua siitä, mitä turvallisuus sanana tarkoittaa. Turvallisuus sisältää niin montaa teemaa, että aiheesta puhuttaessa on hyvä aina selventää, millaisesta turvallisuudesta puhutaan. Englannin kielen sanat safety ja security ovat jo huomattavasti täsmällisempiä sanoja kuin suomen turvallisuus. Safety tarkoittaa enemmän turvallisuutta siitä näkökulmasta, että on turvassa vahingoilta tai menetyksiltä. Security taas tarkoittaa turvaa pelolta tai vaaralta.

Henkisestä fyysiseen

Turvallisuudella tarkoitetaan suomen kielessä usein subjektiivista tai objektiivista turvallisuutta. Objektiivinen turvallisuus on ulkoista ja liittyy yhteiskuntaan sekä toimintaympäristöön ja subjektiivinen turvallisuus tarkoittaa yksilön kokemaa turvallisuutta. Fyysinen turvallisuus tulee varmasti monella myös mieleen. Henkinen turvallisuus on kuitenkin asia, jota ei saa unohtaa. Fyysisen turvallisuusuhan jälkeen seuraakin yleensä henkinen turvallisuusuhka. Jotta asiat eivät olisi kuitenkaan liian yksinkertaisia, voidaan myös puhua turvaamisesta, kuten turvataan oikeus käydä koulua.

Yksinkertaisimmillaan turvallisuuskasvatus on Opetushallituksen mukaan turvallisuuteen liittyviä kasvatus- ja opetustilanteita. Turvallisuuskasvatusta suositellaan käsiteltäväksi lapsen arjen teemojen ympärillä ja päivittäin toistuvissa askareissa. Turvallisuuskasvatuksella Opetushallituksen mukaan pyritään lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen ja jo varhaiskasvatukseen suositellaan turvallisuuskasvatusta. 

Turun yliopiston Rauman kampuksen professori Eila Lindforsin mukaan opettajankoulutukseen tulisi sisällyttää sisältöjä turvallisuudesta, jotta opettaja voisi ylläpitää oppimisympäristöjen turvallisuutta ja näin ehkäistä onnettomuuksia ja muita vaaratilanteita. Tärkeää olisi, että opiskelijalle syntyisi turvallisuuskasvatusmyönteinen asenne ja että tämä saisi didaktisia valmiuksia toteuttaa turvallisuuskasvatusta.

Turvallisuuskasvatukseen on heikosti resursseja

Oikeus turvalliseen elämään on Suomen perustuslaissa määritelty oikeus ja tämä tietenkin pätee myös kouluun. Varsinaista turvallisuuskasvatusta ei esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelmassa määritellä, mutta turvallisuuden teemat ovat luettavissa esimerkiksi taito- ja taideaineiden, sekä ympäristöopin tavoitteista. Opetussuunnitelma kuitenkin velvoittaa järjestämään oppilaille turvallisen opiskeluympäristön, sekä huolehtimaan oppilaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista moniammatillisen yhteistyön kautta.

Tutkimukset ulkomailla osoittavat, että opettajilla on halua ja motivaatiota lähteä opettamaan turvallisuuskasvatusta, mutta opettajien resurssit ja käytössä oleva materiaali on harvassa. Suomessa vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole juurikaan tehty ja muutenkin turvallisuuskasvatusta teemana olisi hyvä tutkia enemmän. Turvallisuudesta kouluissa olisi myös hyvä tehdä tutkimusta. On kuitenkin vaikea nähdä, että suurten koulutusleikkausten jälkeen ensimmäinen asia, jota lisättäisiin opetussuunnitelmiin, olisi turvallisuuskasvatus. 

Jo pienillä panostuksilla voitaisiin kuitenkin ehkäistä tulevaisuuden turhia onnettomuuksia ja tapaturmia. Tästä syystä turvallisuuskasvatusta olisi hyvä lisätä opetukseen ja sen pitäisi olla oppijoille mielenkiintoista ja mieluiten samaistuttavaa. Mikä sitten on mielenkiintoista ja samaistuttavaa on hyvin subjektiivista ja tästäkin syystä hankalaa toteuttaa ilman asianmukaista koulutusta ja hyviä materiaaleja.

Turvallisuusosaamista opetusharjoitteluun

Jos pohditaan opettajaksi opiskelevien opintoja, huomataan että opinnot eivät välttämättä yksinään tee opiskelijasta hyvää opettajaa. Opettajuus kuitenkin rakentuu opintojen, sijaisuuksien, työelämän ja muiden opetustehtävien aikana. SOOLin teettämän kyselyn mukaan opettajaksi opiskelevat eivät saa opinnoistaan tarpeeksi työelämässä vaadittavia taitoja. 

SOOL suositteleekin Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle -julkaisussaan, että harjoittelijan tulisi saada harjoitella eri turvallisuustaitoja kontrolloidussa ympäristössä harjoittelun aikana. Yhtenä isona osana tätä harjoittelijan tulisi saada osallistua poistumis- ja paloharjoituksiin ja saada tietoa näiden järjestämisestä.

Opettajalla on paljon vastuuta ja kasvattajana hänen tulee opettaa vaikeitakin asioita. Opettajan ei tarvitse olla poliisi, mutta opettajan tulee osata hallita luokkaa ja tarvittaessa reagoida häiriötilanteisiin. Opettajan ei tarvitse olla palomies, mutta tulipalon sattuessa opettajan tulee osata viedä oppilaansa turvallisesti ulos koulusta ennalta sovitulle kohtaamispaikalle. Opettajan ei tarvitse olla ensihoitaja, mutta jos oppilaalle tapahtuu jotain koulupäivän aikana, opettaja on lähes aina ensimmäinen aikuinen, joka pystyy loukkaantunutta oppilasta auttamaan.

Opettaja on opettaja ja näin ollen kasvattaja. Kaikki, jotka ovat työskennelleet missään tai opettaneet mitään, tietävät, että suunnitelmat eivät aina toteudu täydellisesti. Tämän takia opettajankin on oltava valmis kohtaamaan turvallisuusriskejä.

Ihmiset ansaitsevat turvallisen elämän ja turvallisen elämän tekeminen vaatii jokaiselta ponnistelua. Jo varhaiskasvatuksesta alkaen lapsille tulisi opettaa turvallisen elämän perusteita ja turvallisuuskasvatusta tulisi jatkaa koko opintopolun ajan. Turvallisuusosaaminen on taito, mitä ei voi olla ikinä liikaa.