EMPPU LAAKKONEN
Opeopiskelija 3/23

TEHDÄÄN YKSI asia selväksi: rasismilla ei ole sijaa missään. Oli kyseessä koulu, päiväkoti, kansalaisopisto, opiskelijajärjestö tai eduskuntatalo, rasistiselle diskurssille ei tule antaa tilaa ja se tulee tuomita heti ensitekijöissään. Näin ei ole toimittu suomalaisten kaikkein ylintä päätösvaltaa käyttävien toimesta ja se on aiheuttanut suunnatonta pettymystä, surua ja pelkoa. Syystäkin.

Helsingin Sanomissa heinäkuun puolessa välissä julkaistussa lukijan mielipidekirjoituksessa yli 20 vuotta opettajana työskennellyt aineenopettaja kiteytti erinomaisesti päällimmäiset ajatukseni liittyen valtion johdon antamaan esimerkkiin ja siitä nousseisiin huoliini suhteessa työhöni opettajana: ”Nyt koen, että Suomen valtion ylin johto on vetänyt minulta pois tukensa tässä [kiusaamisen ja rasismin vastaisessa] kasvatustyössä, joka perustuu opetussuunnitelmiin ja lakiin.” 

OLEN ITSEKIN joutunut pitämään useita keskusteluja eri-ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa liittyen muun muassa rasistiseen kielenkäyttöön. Poikkeuksetta näiden keskustelujen jälkeen olen yhdessä oppilaiden kanssa tullut siihen tulokseen, ettei tahallisesti toista satuttavaa kieltä halua käyttää. 

Poikkeuksetta kyseessä on ollut termi, jonka merkitystä kyseiset oppilaat eivät ole tienneet tai ymmärtäneet. Aikuisilta voidaan vaatia ymmärrystä heidän käyttämästään kielestä, jonka takia rasistisen toiminnan taustalla voidaan olettaa olevan pahantahtoisia motiiveja. Minua hävettää, etten voi viitata valtiomme johtoon hyvänä esimerkkinä ihmisarvoa kunnioittavista aikuisista oppijoilleni.

OPETTAJANA MEIDÄN työhömme kuuluu turvallisen oppimisympäristön luominen ja sen ylläpitäminen. Tämä vaatii aktiivisia tekoja, sillä turvallinen oppimisympäristö ei rakennu itsestään. Opettajan työ on nimenomaan sen takia niin upeaa, että omalla panoksellamme pystymme tekemään maailmasta oppijoillemme paremman paikan.