Opeopiskelija 1/19

Turun norssi on kansainvälinen ja monikulttuurinen. (Kuva: Pinja Immonen)

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskittymisestä tietyille alueille on oltu huolissaan, ja katsottu, että kehitys haittaa lasten kotoutumista ja suomen kielen oppimista. Toisaalta kulttuurien moninaisuus on nähty rikkautena.

Kokosimme tähän kolmen kokijan – opettajan, opetusharjoittelijan ja vaihto-opiskelijan näkökulmat arjesta ja opiskelusta Turun norssilla.

---

TERVETULOA TURUN NORMAALIKOULUUN

Turun normaalikoulu sijaitsee Varissuon kaupunginosassa. Matkaa Turun keskustasta on viitisen kilometriä. Ympärillä aukeaa vehreä luonto ja paljon erilaisia asukkaita. Jokaisella ulkovälituntivuorolla voi moikkailla oravia. Kettu tai rusakko ovat yhtä tuttuja takapihamme kallioilla. Kellon näyttäessä välitunnin loppumisaikaa, palaamme takaisin luokkaan. Oppilaat odottavat jo malttamattomina oven edessä ja "ope mitä tehään tänää?" kaikuvat käytävillä. Mitä tänään on aiheena?

Opetan historiaa ja yhteiskuntaoppia Turun normaalikoulussa, olen opettanut täällä jo vuodesta 2003 lähtien. Historia on oppiaineena muuttunut opettajan urani aikana. Ennen keskityttiin enemmän tapahtumien muistamiseen, nykyään korostetaan, että oppilas on itse historian tutkija. Historian tutkimuksessa painottuu hyvä luku- ja tulkintataito.

Lukutaitoa tarvitaan, että ymmärretään tekstin sisältöä. Tulkintataito taas auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa siitä mitä on juuri luettu. Tulkintaa voidaan täydentää kuvanlukutaidolla. Kuvantulkinta on tärkeä taito, kun lukutaito ei ole niin vahva. Kuva voi todellakin puhua ne tuhat sanaa!

Luokassa on noin parikymmentä oppilasta. Kaikki oppilaani eivät puhu suomea äidinkielenään. Historia ja yhteiskuntaoppi ovat kuitenkin sellaisia oppiaineita, että kielen ymmärtäminen on tärkeä seikka. Kun kirjan otsikossa kerrotaan, että "Romantiikka rantautui Suomeen 1800-luvulla", niin oppilaani voi todellakin olla konkreettisesti hiekkarannalla ja ihmetellä, mitä ihmeen romantiikkaa tässä on, keskellä historian tuntia.

Oppilas voi myös peittää taitavasti sen, että suomen kieltä ei osata täydellisesti. Opettajana minun on oltava valppaana, että osaan kannustaa ja motivoida ihan jokaista luokassa olijaa. Luokassa oleminen voi olla raskastakin, puhut koko päivän vierasta kieltä ja voit olla ainut, joka koko koulussa omaa tietyn vieraan kielen. Itse painan aina tarkasti mieleen tuntemukseni, kun olen ulkomailla koulutuksessa ja opetus tapahtuu kokonaan vieraalla kielellä. Illalla koulutuksen päätyttyä ja hotelliin palattuani suoraan sanoen väsyttää!

Turun normaalikoulu on monikielinen koulu. Perusasteella 63 prosenttia oppilaista puhuu jotain muuta kuin suomea äidinkielenään. Jokaisen omaa äidinkieltä arvostetaan ja sitä saa käyttää. Usein on käytännöllistäkin sanoa substantiivit kahdella kielellä, terva on yhtälailla tar. Opetan enimmäkseen yläkoulussa sellaisilla luokilla, joissa käytetään vielä englantia. Oppilas voi siis päivän aikana olla todella monen kielen kanssa tekemisissä.

Minkälainen oppimisympäristö muodostuu näin monen kielen ja kulttuurin kanssa? Sanoisin, että varsin suvaitsevainen. Olen usein kuullut niin oppilaiden kuin opetusharjoittelijoiden suusta, että Turun norssissa saa olla juuri sellainen kuin on. Saat pukeutua ja puhua, ajatella niin kuin olet.

Monien kulttuurien kirjo näyttäytyy elävästi koulumme juhlatilaisuuksissa. Toinen toistaan upeampia kokonaisuuksia voi tulla vastaan. Ja juhlia me osaamme! Varsinkin kun on monta erilaista juhlatilaisuutta vuoden aikana.

Kulttuurisesti moninainen Turun normaalikoulu ottaa huomioon kuitenkin mahdolliset uhat. Olemme mukana aktiivisesti kehittämässä yhteisöllisyyttä ja valppaana ennakoimaan uhkia. Itse olen mukana pohjoismaisessa Dembra-koulutuksessa. Tavoitteena on vahvistaa demokratian taitoja. Kun jokainen saa sanottavansa esille ja monia mielipiteitä osataan kuunnella, niin tuloksena on toiset huomioiva, suvaitseva, yksilöä arvostava sekä vastuullinen yhteisö. Opetan suurella ylpeydellä Varissuolla, Turun normaalikoulussa.

Anu Waltari-Grundström
historian ja yhteiskuntaopin opettaja, opetusharjoittelun ohjaaja ja aineenopettajaharjoittelun koordinaattori

Kuva: Pinja Immonen

---

MONIKULTTUURISUUTTA JA KOTIKANSAINVÄLISYYTTÄ OPETUSHARJOITTELUSSA

Turun normaalikoulun voisi sanoa olevan kaikkea muuta kuin normaali muiden Suomen normaalikoulujen rinnalla. Koulu on erittäin monikulttuurinen ja eri äidinkieliä sieltä löytyy reilu viisikymmentä. Turkulaisille opettajaopiskelijoille, koulun henkilökunnalle ja koululaisille se on kuitenkin ihan tavallinen koulu, jossa arki rullaa normaaliin tapaansa joka koulupäivä.

Kun keskustelee muiden opettajaopiskelijoiden kanssa, oppii vielä enemmän arvostamaan Turun normaalikoulun tarjoamia etuja opetuskentällä. Esimerkiksi toimiessani SOOLin hallituksessa oli erityisen mielenkiintoista huomata ja keskustella Turun normaalikoulun "erilaisuudesta" muiden opeopiskelijoiden kanssa.

Monella muulla tuntui olevan mielen päällä se, miten samankaltainen oppilasmassa heidän normaalikouluissaan on ja miten helppoa niissä oli tämän takia tehdä opetusharjoittelut. Itse koen, että Turun normaalikoulu antoi erittäin hyvän pohjan omalle opettajuudelle: miten oppia huomioimaan oppilasmassan monimuotoisuus ja hyödyntää sen tuomat rikkaudet opetuksessa. Erityisen opettavaista oli keskustella oppilaiden kanssa heidän eriävistä näkemyksistään.

Suomen kielen taito oli opetuksen keskiössä huolimatta harjoiteltavasta oppiaineesta. Moneen otteeseen opettajan pedagogisten opintojen aikana meille sanottiin, että jokainen meistä opetusharjoittelijoista toimii myös suomen kielen opettajana.

Opetusta suunniteltaessa tuli aina ottaa huomioon se, ettei käytä liian monimutkaisia suomenkielisiä sanoja vaan pyrkii mahdollisimman yksinkertaiseen ilmaisuun. Moni koululaisista vasta opetteli suomen kieltä ja koulunkäynti itsessään on aina hyvin kuormittavaa toisella kielellä.

Yksi asia, jossa suomen kielen taito tuli erityisen vahvasti vastaan, oli erilaisten kirjallisten töiden arviointi. Opetusharjoittelun aikana piti todella pohtia, miten tukea oppilaan kirjallisen ilmaisun kehitystä ja antaa siihen palautetta, mutta samalla kuitenkin keskittyä oman oppiaineen varsinaiseen substanssiosaamisen sekä minäpystyvyyden kasvattamiseen.

Opetusharjoittelun ansioista tähän alkoi kehittyä tietynlainen sensitiivisyys ja tällainenkin asia on nykyään paljon helpompi ottaa huomioon omassa opetuksessa.

Mahtavinta opetusharjoitteluvuoden aikana oli nähdä, miten oppilaat jakoivat toisilleen kokemuksia omista kotimaistaan sekä kulttuuristaan. Milloin tarinat saattoivat olla erityisen hurjia ja pelottavia, milloin täynnä onnea ja rakkautta. Yhtä kaikki tällaisten tarinoiden jakamiseen ja kuuntelemiseen liittyi vahvasti vastavuoroista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta.

Koulussa on hyvin avoin ilmapiiri erilaisuudelle. Itse asiassa sana erilaisuus pistää myös silmään tässä yhteydessä: erilaisuuden hyväksymisellä kuitenkin lähtökohtaisesti haetaan myös meidän samankaltaisuutemme hyväksymistä – sitä, että kaikki ovat tasa-arvoisia huolimatta omasta äidinkielestään ja taustastaan.

Ennen kaikkea Turun normaalikoulu on hyvä esimerkki siitä, miten suuri rooli kouluilla on inkluusiossa. Erityisen tärkeää on siis panostaa koulun ilmapiiriin. Omassa opettajan työssään tulee vahvistaa avointa sekä vastavuoroista toimintakulttuuria, minkä avulla vältetään vahvojen stereotypioiden syntymistä. Oppilasmassan monimuotoisuus on aina rikkaus, vaikka se saattaisikin aluksi vaatia hieman enemmän resursseja opetuksen suunnittelussa!

Pinja Immonen
englannin ja ranskan aineenopettajaopiskelija

Kuva: Pinja Immonen

---

OBSERVE, TEACH AND INTERACT

From January to May I had the opportunity to be an exchange student at the University of Turku. I am from the United States in Atlanta, Georgia where I go to university studying education with a focus in history. At the University of Turku I took a School Experience course with around 12 other exchange students. This course allowed us to observe, teach and interact with students in Turku International School and Turun normaalikoulu. While I was at the school I assisted Minna Viiniemi in teaching her 7th and 8th grade history students at Turku International School.

Through the School Experience course I took through the University of Turku I was able to observe any class at TNK or TIS. This allowed me to observe a wide variety of the Finnish school system. During my first week at TIS and TNK I spent a lot of time observing Minna Viiniemi’s classes to get to know better her students and teaching style. I was so interested by her first lessons with her 7th grade students on the American Civil War. The American Civil War is an extremely major part of United States history that is discussed in a lot of complexity throughout primary school, secondary school, and in university. It was so interesting to hear the lesson come from a person who is from a different country, as well to see the same topic that would be taught in an American school be taught to the international students in Finland.

While working with Minna Viiniemi I was able to teach multiple lessons to her students with varying topics from imperialism in India to China in the 20th century. This was my first opportunity I had solely teaching a lesson to students, since I am starting my teacher training in the United States in August. I worked with Minna’s schedule with her students to pick topics that I would teach, then I would create a lesson based on that topic. I really enjoyed the freedom I had with the planning a lesson in Finland, compared to how I have to plan a lesson in the United States. In the U.S. the school system is extremely structured, teachers have to follow standards on what specifically the students need to learn during the school year. These strict standards in education are used to prepare the students for standardized testing that happens for a student every grade level. The lack of standardized testing in the Finnish school system allows the teacher much more freedom to discussion what they feel is important for the students to learn.

Throughout out my time at TIS and TNK I was able to observe many differences in the school systems between the United States and Finland. I saw small differences such as students in secondary school call their teachers by their first names instead of refereeing to their teachers by their last names. As well I learned major differences such as discovering that every school in Finland is given equal funding and equal opportunities for all the students, which is sadly not the same in the United State. Throughout my five months in the Finnish school system I was able to realize why it is so successful. In addition I have learned many valuable skills to incorporate into my teaching in the United States.

Rachel Mendenhall
Exhange student, USA

Opetusharjoittelijoiden huone Turun norssilla. (Kuva: Rachel Mendenhall)