LILLI MATVEINEN
Opeopiskelija 4/24

Myyjänä työskentelevän Silja Sillanpään mielestä kuukausittainen palkka tukee mielenterveyttä ja vähentää stressiä raha-asioista. Kuva Alinda Oksanen.

Työskentely ei ole pelkästään pakollinen rasite opintojen päälle – se voi olla rentoutumiskeino, vastapainoa opinnoille tai jopa opintoihin liittyvä väylä tulevaisuuden työpaikkaan. Kolme opeopiskelijaa kertovat, millaista on työskennellä opintojen ohella, ja miten nämä kaksi maailmaa tasapainoilevat heidän arjessaan. 

Silja Sillanpää opiskelee toista vuottaan opinto- ja uraohjausta Itä-Suomen yliopistossa. Hänen opiskeluaikaansa on kuulunut työskentely lukiosta saakka – asiakaspalvelutyöt alkoivat jo lukioaikana Tokmannilla – eikä työskentely loppunut opinahjon vaihtuessa. Nykyinen työ myyjänä Citymarketissa antaa Sillanpäälle kaivattua vapautta elää pohtimatta jatkuvasti rahankäyttöä.

– Kun on tottunut tiettyyn elintasoon, on melko itsestään selvää käydä töissä. Ei tarvitse miettiä, ostaako kaupasta makaroonia, vai jotain mistä tykkää.

Elintason ylläpitäminen on tärkeää myös Tampereen yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevalle Milja Korvelle. Hänen työnsä liittyy vahvasti omiin opintoihin, sillä työt varhaiskasvatuksen sijaisena poikivat tulojen lisäksi kokemusta sekä verkostoja. 

– Suurin syy työskentelylle on raha, jotta vuokra tulee maksettua ja ruoka saadaan pöytään. Lisäksi sijaistaminen kerryttää työkokemusta ja tukee opettajaksi kehittymistä aivan eri tavalla kuin harjoittelut.

Työskentely voi palauttaa opiskelijan myös juurilleen, mikä on käynyt Itä-Suomen yliopistossa käsityön opettajaksi opiskelevalle Anni Järviselle. Hän viettää viikonloppujaan töissä baarissa kotipaikkakunnallaan Joutsassa. 

Sillanpään tavoin, hän on aloittanut työskentelyn jo ennen korkeakouluopintoja, mutta on vaihtanut grillikahvion työt parempipalkkaiseen baarityöhön. Lisätuloja Järvinen saa myös käsitöiden tilauksista, sillä hän toimii yrittäjänä. Raha on myös Järvisen pääsyy työskentelylle, joskin hän saa töistään paljon lisäarvoa sosiaalisuuden ja harrastuneisuuden kautta:

– Joutsaan tulen katsomaan tuttuja, kivoja naamoja viikonloppuisin. Käsityöt taas alkoivat harrastuksena ja jatkossa haluaisin toimia yrittäjänä opettajan työn rinnalla.

Työskentely ­antaa opiskeluajalle
kaivattua vaihtelua luentojen ja tenttien
värittämään korkeakoulumaailmaan,
mutta vie oman ­osansa opiskelijan
kalliista ajasta. 

Läsnäolopakolliset kurssit määrittävät pitkälti Korven mahdollisuuksia käydä töissä, minkä lisäksi järjestötoiminta tulee mahduttaa mukaan päivärytmiin. Vapaapäivät kuluvatkin varhaiskasvatuksen tehtävissä, jotka vaativat sitoutumista päiväsaikaan. 

Työskentely on pääosin mukavaa, mitä edistää etenkin ryhmien hyvä vastaanotto ja riittävä ohjeistus sijaiselle. Lisäksi Korpi innostuu, mikäli pääsee pienten ryhmään sekä toteuttamaan varhaiskasvatuksen tärkeää jatkumoa. 

– Jos teen sijaisuuden tiettyyn päiväkotiin, minut pyydetään yleensä aina samaan ryhmään. On tärkeää olla tuttu aikuinen lapsille.

Vaikka työ varhaiskasvatuksessa on mieluisaa, Korpi kuitenkin tähdentää, miten opinnot menevät aina muiden toimien edelle. Rahantarpeen ollessa suuri Korpi haluaisi käydä useammin töissä, mutta läsnäolopakollisilla kursseilla on käytävä merkittyinä aikoina.

Opinnot vievät oman aikansa pitkin viikkoa, mikä tekee työskentelystä kuormittavaa. Kokonaisen työpäivän jälkeen ei nimittäin usein jaksa paneutua lainkaan opintoihin. 

Arki vaatii työntekoa ja opintoja yhdistäessä omanlaistaan kykyä aikataulujen hallintaan niin pakollisten menojen kuin vapaa-ajan osalta. 

Järvinen jakaa opintonsa ja työnsä baarissa eri paikkakunnille sekä eri kohtiin viikossa. Tällainen toimintamalli sekä helpottaa että haastaa opiskelijan kiireistä aikataulua.

Järvinen on tottunut sumplimaan aikataulunsa hyvin ajoissa sekä tasapainottelemaan kahden paikkakunnan välillä matkustelua.

– Opinnoista voi onneksi pyytää vapaata ja käydä korvaamassa oppitunteja myöhemmin – toisaalta töistäkin saa joustoa työllistävän opettajaharjoittelun ajaksi.

Kaksi työtä opintojen ohella ei haasteista huolimatta Järvistä lannista. Ihmiset ovat hänelle tärkeä puoli baarityössään Joutsan kylällä, jossa pää tyhjenee opinnoista hauskassa seurassa. Myös käsityöt ovat Järviselle rentoutumiskeino työrupeaman rinnalla – neljä tuntia kuluu rattoisasti käsitöitä tehden ja muu unohtuu. 

Työ on kumminkin työtä, vaikka se olisi lähtöisin harrastustoiminnasta. Järvinen työskentelee käsityöyrittäjänä tulonhankkijatoiminnan puitteissa, sillä hänen yritystoimintansa on kertaluontoista ja epäsäännöllistä. Tämä mahdollistaa työn yhdistämisen opintoihin. Koska tilaustöitä tulee Instagramin kautta runsaasti, tekee hän käsitöitä lähes ainoastaan muille kuin itselleen. 

Myös Sillanpää on oppinut aikatauluttamisen tärkeyden jo varhain pitkän työkokemuksensa ansiosta. On kuitenkin haastavaa yhdistää palapeliin myös järjestötoiminta, mikä on Opossumi ry:n varapuheenjohtajalle tärkeä osa arkea. Kahdesta kolmeen työvuoroa viikossa riittääkin hyvin opintojen ja järjestötoiminnan rinnalle. 

Sillanpää kokee, että työnantajan kanssa yhteistyö ja vuorojen sopiminen on ollut sujuvaa. Työn parhaita puolia on myös työn vaihtelevuus ja asiakaspalvelukohtaamiset. Työ on kuitenkin sosiaalisesti vaativaa sekä aikaavievää: vuorokaudessa ei ole aina tarpeeksi tunteja kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Sillanpään mieleen on putkahtanut myös ajatus täyspäiväisestä opiskelusta.

– Vuoden aikana olen ollut töissä, opiskellut ja tehnyt ainejärjestöhommia, minkä lisäksi pitäisi nähdä kavereita, huolehtia fyysisestä kunnosta ja hyvinvoinnista ylipäätään. Se pistää miettimään, pitäisikö olla täysipäiväinen opiskelija. En koe kuitenkaan olevani siihen valmis, sillä se vaatii omanlaista opettelua.

Työnteko ylimääräisenä palasena arjessa vaatii pysähtymistä oman jaksamisen äärelle. Sillanpää on kokenut myös resurssien riittämättömyyttä ja kaiken valmiiksi saattamisen vaikeutta. Omasta jaksamisesta huolehtiminen ja ajan antaminen itselleen tärkeisiin asioihin on Sillanpäälle ensisijaista. 

Palautuminen ja vapaa-ajan järjestäminen
on työskenteleville opiskelijoille vaativaa,
mutta erityisen tärkeää

Työpäivän päätteeksi sijaisuuksia tekevä Milja Korpi ottaa torkut ja pyhittää viikonloput omalle ajalleen. Kun viikolla opiskelee ja käyttää vapaita päiviä työlle, ehtii viikonloppuisin nähdä kavereita, nukkua pitkään ja palautua viikon askareista. Myös töitä Korpi pitää osin palauttavana pitkän opintoputken jälkeen. 

Samaa mieltä on baarityössä viihtyvä Anni Järvinen, joka kokee käsityöt rentouttavana toimintana opintojen ohella. Vaikka myös baarityö on hänelle mieluisaa sosiaalisuutensa vuoksi, ovat yövuorot omalla tavallaan kuormittavia. Hän joutuu ajamaan yöllä kotiin töistä ja koittaa nukkua seuraavana päivänä mahdollisimman pitkään. 

Myyjänä työskentelevä Silja Sillanpää rentoutuu pitämällä lepopäiviä, joille ei suunnittele mitään etukäteen. Hän viettää aikaa kissojensa kanssa kotona, ja menee lenkille tai salille. Näitä rentoutumiskeinoja Sillanpää hyödyntää myös keskellä arkeaan, sillä koulu- ja ainejärjestötyöt seuraavat usein kotiin asti. Tällöin pitää tehdä päätös, ettei tee tiettynä hetkenä muuta kuin omaa hyvinvointia tukevia asioita. 

Työskentely, joka saattaa
viedä opinnoilta aikaa,
voi kuitenkin hyödyttää tulevaisuudessa
monella tapaa.

Korvelle hyödyt ovat selkeät, sillä oman alan sijaisuudet tarjoavat arvokasta työkokemusta CV-merkintöineen ja näyttöineen tietyissä yksiköissä. 

– Pyrin käymään töissä monessa erilaisessa paikassa, jolloin löydän työpaikkoja ja -yhteisöjä, jotka sopivat minulle. Olen saanut jalkaa oven väliin jo sen verran, että minulta jopa kysytään, tulenko kyseiseen paikkaan töihin.

Niin Korvelle kuin Sillanpäällekin töissäkäymisen etu tulevaisuudelle on taloudellinen turva. Opintolainaa ei tarvitse ottaa maksimisummia ja elämä helpottuu huomattavasti. Sillanpää näkee taloudellisen turvan myös hyvinvoinnin kannalta:

– Koen, että kuukausittainen palkka tukee mielenterveyttä ja vähentää stressiä raha-asioista.

Työnteko on Sillanpäälle tottumusasia, joka valmistaa häntä työelämään. Hän kokee, että vapaamman opiskeluarjen jälkeen työelämä voi yllättää aikatauluineen opiskelijaa, joka ei ole aiemmin työskennellyt.

Edut työelämässä näkyvät myös Järviselle selkeästi, sillä hän aikoo jatkaa yrittäjyystoimintaansa opintojen jälkeenkin. Käsitöissä myös omia taitojaan voi kehittää jatkuvasti ja epäsäännöllinen yrittäjyystoiminta sopii opettajan työn rinnalle.  Baarityön kautta hän taas saa uusia työtarjouksia ja vinkkejä eri työtehtävistä. Vuoroja voi saada alalta muiltakin paikkakunnilta, jos asuinpaikka sattuisi vaihtumaan. 

Monelle opiskelijalle työskentely
ei ole oma valinta vaan pakkokeino
toimeentulon takaamiseksi.
Hallituksen leikkausten vuoksi
yhä useammalla opiskelijalla
on edessä työpaikan hankinta.

Korpi kokee leikkausten heikentävän todella paljon opiskelijoiden tilannetta. Tällä hetkellä hän käy omien rajojensa puitteissa töissä, mutta jatkossa hänen on lisättävä työvuorojaan itsensä elättämiseksi. Opiskelijana ei voi ottaa määräänsä enempää työvuoroja niin asumistuen tulorajojen vuoksi kuin opintojen sitovuuden takia. 

Niin ikään Sillanpää on leikkauksia vastaan. Samalla, kun suomalaisten koulutustasoa halutaan nostaa, tekee hallitus päätöksiä, jotka hankaloittavat kouluttautumista tavoiteajan puitteissa.

– On epäreilua, että meidän pitää mennä töihin, emmekä voi keskittyä pelkästään opintoihin. Yksilöltä viedään leikkausten kautta oikeus päättää, mihin asioihin millläkin hetkellä panostaa.

Sillanpää nostaa myös alueellisen ongelman: töiden riittämättömyyden. Työpaikkoja avautuu liian vähän siihen nähden, että opiskelijoita tulee vuosittain satoja lisää. 

Ristiriidan hallituksen päätöksissä on huomannut myös Järvinen, sillä päätökset eivät heijastele isossa kuvassa Suomen pitkäaikaisia tavoitteita. 

– Jos opiskelijoiden halutaan käyvän töissä, pitäisi tulorajojen olla korkeammalla. On käsittämätöntä, miten ensin leikataan tuista, mutta sitten ei saakaan tienata tarpeeksi.

Opiskelijoiden kuormittuneisuus mietityttää myös Järvistä. Toki opiskelija voi hänen mukaansa päättää rahankäytöstään itse ja tarvittaessa pitää lomaa, mutta leikkaukset lisäävät paineita mennä töihin loma-aikoina. Tämä yhdistettynä opintojen haastavuuteen lisää Järvisen mukaan opiskelijoiden kuormitusta. 

Opintojen ohella työskentelyn
haasteista huolimatta kolme
haastateltuamme tsemppaavat
muitakin työpaikan hankkimista
pohtivia opiskelijoita. 

– Koen, että jos itse näkee resurssiensa ja aikansa riittävän, työnteko on suositeltavaa. Helpottaa, kun on ylimääräistä rahaa ja saa työkokemusta.

Tällainen ajatus Sillanpäällä on työskentelystä opintojen ohella. Hän kuitenkin haaveilee täyspäiväisenä opiskelijana olemisesta, sillä energian käyttäminen loppuelämän työskentelyyn johtavaan opiskeluun tuntuisi järkevämmältä kuin tasapainottelu töiden ja opintojen välillä.

Varhaiskasvatuksen puolella Korpi tuntee työskentelyn kannattavaksi opintojen ohella. Hänestä sijaistaminen silloin tällöin olisi suositeltavaa kanssaopiskelijoille, sillä siitä saa aivan erilaisen näkökulman työelämään harjoitteluihin verraten. Kokemusta kertyy eri tavalla, sillä sijaistaessa tutustutaan ja mukaudutaan kunkin päiväkodin päivärytmiin, kun taas harjoitteluissa noudatetaan yliopiston raameja. Samalla voi nähdä erilaisia ryhmiä, tiimejä ja toimintoja eri paikoissa, mikä laajentaa perspektiiviä.

Korven mukaan täydellisessä maailmassa opiskelija saisi pelkästään opiskella, mutta nykytilanteessa yhteiskunta kannustaa opintojen aikaiseen työntekoon. Siksi hän muistuttaakin, miksi on syytä rajata työskentelyään opiskelijana. 

– Minusta opintoja tulee priorisoida, jotta valmistuukin joskus. On tärkeää opiskella, ja toisaalta tutustua varhaiskasvatuksen kenttään.

Järvinen taas kokee itsensä onnekkaaksi, sillä on löytänyt työn, joka ei tunnu raskaalta. Hän saa nähdä ihmisiä ja olla sosiaalinen, mikä saa hänet tuntemaan, kuin olisi voittanut lotossa. Järvinen voi tehdä myös oman alansa töitä muutenkin kuin opettajana, ja saa tukea käsityöyrittäjän työstään opintoihinsa.

– Toivoisin, että kaikki löytäisivät työn, joka ei tunnu raskaalta.

Baarityössä viihtyvä Anni Järvinen toivoo, että kaikki löytäisivät työn, joka ei tunnu raskaalta. Kuva Kati Kämppi.