Tietoa ei voi kaataa suoraan kenenkään päähän
Oppilaslähtöisyys ei ole anarkiaa, se on hallittu kaaos.
EKKU KUDJOI
Soolibooli 1/16
Oppilaslähtöisyys on suurimmalla osalle tämän lehden lukijakunnasta pääpiirteiltään tuttu asia. Miksi siis paasaan teille itsestään selvästä asiasta? Itsestäänselvyyksissä on sellainen mielenkiintoinen puoli, että kun niistä tulee yleinen totuus, jota toistetaan kuin mantraa, saatetaan lopulta unohtaa mitä ne alun perin tarkoittivatkaan. Siksi otan nyt käsittelyyni oppilaslähtöisyyden käsitteen ja suoritan sille pienimuotoisen ruumiinavauksen.
Oppilaslähtöisyydessä oppijaa ei vain nosteta oppimisprosessin keskiöön, vaan hänen äänensä päästetään myös kuuluviin. Oppijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä ja miten hän oppii, ja hän on itse myös arvioimassa omaa oppimistaan. Oppilaslähtöisyyttä ei kannata ajatella valokatkaisijana, josta löytyy vain on- ja off-asento. Itse näen sen enemmän prosessina; oppilaslähtöisyyttä voi lähteä kasvattamaan pienin askelin oppijan itseohjautuvuuden kasvua tukien, eikä sillä ole mitään varsinaista päätepistettä.
Vanhan sananlaskun mukaan: jos annat nälkäiselle kalan, ruokit hänet hetkeksi, mutta jos opetat hänet kalastamaan, ruokit hänet loppuelämäkseen. Tämä lausahdus pätee myös oppilaslähtöisyyteen; ottaessaan vastuusta omasta oppimisprosessistaan oppilaat eivät vain opi, he oppivat myös oppimaan lisää.
Oppilaslähtöisyyden vastakohtana nähdään usein opettajajohtoinen opetus. Oppilaslähtöisyys kuitenkaan ei tarkoita sitä, etteikö opettajajohtoisella opetuksella olisi paikkaa opettajan pedagogisessa työkalupakissa. Pitää kuitenkin muistaa miksi sitä alun perin kritisoitiinkaan. Ennen uskottiin, että oppiminen seuraa opetusta. Nykyään kuitenkin tiedetään, että näin ei ole; tietoa ei voi kaataa suoraan kenenkään päähän, vaan oppija on aina itse aktiivinen tiedon rakentaja.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opettajan rooli olisi pienentymässä. Sen on vain muututtava. Oppilaslähtöisessä opetuksessa opettajan roolin voisi nähdä enemmänkin oppimisen mahdollistajana ja ohjaajana. Oppilaslähtöisyys ei ole anarkiaa, se on hallittu kaaos.
Oppilaslähtöisyyttä voidaan siis perustella nykyisen psykologisen tiedon valossa oppimisesta käsin, mutta minulle kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, mikä metodi on tehokkain tai perustelluin oppimisen kannalta. Minulle oppijan aktiivinen rooli ja osallisuus ovat itsessään arvokkaita. Ne eivät ole korusanoja, vaan olennainen osa ihmisenä kasvamisen ja kehittymisen polkua.
Kirjoittaja on SOOLin hallituksen jäsen ja opiskelee luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa.