SAARA VUORINEN
Opeopiskelija 2/24

Ollin luokkahuone. Kuva: Olli Niemi.

Monia uusia opettajia mietityttää varmasti se, mistä ensimmäinen työpaikka löytyy ja kuinka pian. Kauhutarinat määräaikaisten ketjuttamisesta ja hektisestä sijaisarjesta pelottavat, mutta myös menestystarinat niistä, jotka ovat saaneet viran unelmakoulustaan heti ensi yrittämällä, saattavat lisätä epävarmuutta omasta osaamisesta.

Kahden opettajan, Tuula Selännön ja Olli Niemen työurien alut ovat menneet yllättävän samalla tavalla, vaikka tiet ovat vieneet molemmat erilaisia reittejä nykyisiin työpaikkoihin. 

Tuula ja Olli aloittivat molemmat työuransa lyhyistä sijaisuuksista, jotka ajan kanssa pitenivät ja noin vuoden jälkeen valmistumisesta ensimmäiset lukuvuoden mittaiset määräaikaisuudet olivat taskussa. Nämä määräaikaisuudet vakiintuivat parissa vuodessa virkasuhteiksi. Sekä Tuula että Olli kuitenkin tunnistavat, ettei kyse ole vain tuurista vaan omilla valinnoilla on ollut vaikutusta työllistymisessä.

Tuula Seläntö toimii tällä hetkellä Äänekosken lukiossa uskonnon ja psykologian opettajana ja Olli Niemi on uskonnon, yhteiskuntaopin ja historian opettaja varsinaissuomalaisessa yläkoulussa. Molemmat valmistuivat Turun yliopistosta filosofian maistereiksi ja uskonnon opettajiksi keväällä 2017

Lyhyt sijaisuus venyi neljän vuoden rupeamaksi

Ollin työura alkoi jo opintojen aikana tehdyistä lyhyistä sijaisuuksista. Ensimmäiset sijaisuudet löytyivät ystävien kautta, mutta työtarjoukset alkoivat nopeasti lisääntymään aiempien sijaisuuksien ja virallisten työnhakujen myötä. Lopulta ensimmäinen pidempi sijaisuus löytyikin jo syksyllä 2017 Kuntarekryn kautta Pomarkun lukiosta. 

Olli oli päättänyt, ettei hän halua lähteä kovin kauan Turusta perhesuhteiden ja ystävien takia. 

– En mä varmasti Pomarkkua kauemmas olisi lähtenyt. Sieltä kuitenkin kulki kohtuullisessa ajassa viikonlopuiksi Turkuun, Olli toteaa.

Aluksi sijaisuus oli vain lukuvuoden loppuun, mutta työt jatkuivatkin seuraavana lukuvuotena määräaikaisena sopimuksena. Kun virka laitettiin avoimeen hakuun, Olli päätti hakea paikkaa ja sai sen. Lyhyestä lukuvuoden loppuun olleesta sijaisuuskeikasta muodostui neljän vuoden työkokemus lukio-opettajan työstä. Kuitenkin Ollin kohdalla maantieteellinen sijainti meni urahaaveissa vakituisne viran edelle. 

”Luokkaan voi joskus mennä
vähän takki auki.”

Vaikka Ollilla oli virka Pomarkussa, hän koki, että olisi mukava palata lähemmäs Turkua. Käytännössä se tarkoitti hetkellisesti vähemmän tunteja eli vähemmän palkkaa.

– Jos nyt multa kysyttäisiin, oisinko mennyt Pomarkkuun, jos olisin tiennyt, että siellä vierähtää neljä vuotta, en osaa vastata suoraan. Tuskin olisin lähtenyt, mutta näin jälkeen päin olen onnellinen, että lähdin ja otin paikan vastaan. Nautin työstäni pienellä paikkakunnalla, mutta vapaa-aikani kului yksin ja kaipasin lähemmäs perhettä ja läheisiä, Olli pohtii nyt.

Olli kuitenkin myöntää, että neljä vuotta on vähän koko elämän kannalta, sillä menihän hänellä jo opintoihinkin yhteensä seitsemän vuotta. Lisäksi Pomarkussa kerätty työkokemus edesauttoi paikan löytymistä lähempää Turkua. 

Opinnot ensin

Tuula Seläntö päätti jo pedagogisia opintoja tehdessään, ettei tee sijaisuuksia opintojen aikana. Hän oli kuullut paljon tarinoita venyneistä graduista, kun työt olivat vieneet tekijän mennessään. Hän kokee päätöksen itselleen oikeaksi, sillä valmistumisen jälkeen hänellä oli vapaus lähteä töiden perässä minne päin Suomea tahansa.

Ensimmäisen vuoden ajan Tuula kiersikin monessa eri kaupungissa ja kunnassa tekemässä lyhyitä sijaisuuksia. Tutuiksi tulivat monet satakuntalaiset kunnat, mutta myös Tampere, Savonlinna ja Espoo. Majoitus löytyi milloin mistäkin. Useasti Tuula yöpyi sukulaisten ja ystävien luona tai vuokrasi lyhyeksi ajaksi huoneen kimppakämpästä. Joissain kaupungeissa, kuten Savonlinnassa, oli tarjolla edullisia vuokra-asuntoja sijaisille koulujen kautta. 

Vuoden reissaamisen jälkeen Tuulalle tarjoutui mahdollisuus ottaa vastaan lukuvuoden mittainen sijaisuus Äänekosken lukiosta. Määräaikaisuuden aikana Tuula eli etäsuhteessa puolisonsa kanssa, joka viimeisteli omia opettajaopintojaan Turussa. 

Äänekoskelta tarjottiin lukuvuoden lopulla Tuulalle jatkoa uskonnon, elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajana ja hän päätti ottaa paikan vastaan. Puolisonsa kanssa hän pohti tarkkaan, mihin kaupunkiin he voisivat asettua ja mistä löytyisi molemmille varmasti töitä.

Jyväskylä osoittautui molemmille sopivaksi kaupungiksi, koska töitä riitti ja Tuula pystyi helposti kulkemaan Äänekoskelle kimppakyydeillä tai omalla autolla. Tällä hetkellä Tuula on palaamassa vanhempainvapaaltaan takaisin työhönsä, josta hänelle varmistui virka vuosi sitten.

– Korostaisin pienten paikka kuntien ja koulujen hyviä puolia, sillä työyhteisö on lämmin ja oppilaat tulevat tutuiksi, Tuula toteaa vinkiksi uusille opettajille.

Lisäksi pienessä koulussa ja laajalla pätevyyskattauksella on hänen mukaansa pystynyt vaikuttamaan hyvin omaan työnkuvaansa, sillä Tuulankin opetettavat aineet ovat vaihtuneet filosofiasta psykologiaan. Evankelisluterilaisen uskonnon opetus on pysynyt kuitenkin matkassa koko ajan mukana.

Aikuisenakin löytyy kyllä ystäviä

Sekä Olli että Tuula kannustavat uusia opettajia lähtemään rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottamaan vastaan paikkoja koti- ja opiskelukaupungin ulkopuolelta. Omaa jaksamistaan ja arvojaan kannattaa kuitenkin pohtia ja miettiä, mikä on itselle työllistymisessä tärkeintä.

Kauemmas lähteminen voi tarkoittaa nopeammin viran saamista, mutta samalla se voi vaatia pitkää etäisyyttä läheisistä. Kuitenkin oman elämän voi rakentaa myös uudelle paikkakunnalle. Tuula korostaa, että aikuisenakin löytää kyllä ystäviä töistä ja harrastuksista.

– Hauskaa on myös se, että monet vanhat ystävät ovat muuttaneet meidän jälkeen Jyväskylään, Tuula iloitsee. 

Vaikka maantieteellinen sijainti toisikin omia haasteitaan työllistymiselle, Tuula ja Olli korostavat molemmat armollisuutta työuran alkuun. Kaikkea ei tarvitse osata heti ja vähempikin riittää monessa tilanteessa. 

– Varsinkin ensimmäisten sijaisuuksien kohdalla ja yläkoulussa on turha stressata sisältökokonaisuuksista. Paljon tärkeämpää on kasvatuksellinen puoli ja kokemuksen karttuminen, Olli korostaa.

Molemmat muistuttavat, että tuntien suunnittelussa kannattaa laittaa oppilaat tekemään enemmän eikä tehdä itse liikaa. Opettajan työ on kuormittavaa, mutta kuormitus helpottaa uran edetessä ja kokemuksen karttuessa. 

– Jos aloittaisin nyt uutena opettajana, keskittyisin enemmän oman työn rajaamiseen. Esimerkiksi pitäisin kiinni siitä, että töitä ei tehdä viikonloppuna. Luokkaan voi joskus mennä vähän takki auki, Tuula toteaa.

Vertaistukea kollegoilta ja OAJ:n koulutuksista

Olli ja Tuula myöntävät, että pedagogiset opinnot eivät valmistaneet heitä esimerkiksi ryhmänhallintatilanteisiin eikä opinnoissa keskitytty juurikaan opettajan vastuisiin ja velvollisuuksiin. Opinnot ja harjoittelut painottuivat paljon opetettavaan sisältöön ja tuntisuunnitelmien tarkkaan tekoon.

– Toisaalta se on tuonut sen, että nyt tuntien runko on hyvin selkärangassa. Monta asiaa on kuitenkin joutunut oppimaan kantapään kautta, Olli toteaa. 

Hänellä pitkäaikaisemmat työsopimukset ovat tuoneet mukanaan myös pitkäjänteisemmän suunnittelun ja perspektiivin. 

– Olen oppinut, että ei sillä yksittäisellä tunnilla ole niin väliä. Onnistumiset näkyvät opettajan työssä pitkällä aika välillä. Etenkin nyt luokanvalvojana keskityn enemmän siihen koko yläkouluaikaan oppilaiden kanssa kuin yhteen päivään tai oppituntiin. 

– Lohtua ja tukea ovat tuoneet haastavissa tilanteissa kollegat ja nuorille opettajille suunnatut OAJ:n NOPE-koulutukset, Tuula pohtii.

Koulutuksista on saanut olennaista tietoa ja paljon vertaistukea, mutta myös opettajanhuoneesta saatu kollegoiden tuki ja kannustus ovat auttaneet monessa vaiheessa eteenpäin.

Työuran alussa ja opintojen loppuvaiheessa oleville Tuula ja Olli toteavat, että kannattaa ottaa rohkeasti vastaan sijaisuuksia monipuolisesti eri aineista ja paikkakunnilta. Sen lisäksi he muistuttavat, että aineenopettajilla on mahdollista täydentää pätevyyksiään vielä valmistumisen jälkeen.

– Opiskele rauhassa sitä, mikä kiinnostaa. Opetettavia aineyhdistelmiä on kuitenkin todellisuudessa hyvin paljon. Meillä oli vähän aika sitten opettaja, joka opetti ruotsia ja liikuntaa sekä yksi, joka opetti matematiikkaa ja historiaa. Oma kiinnostus kantaa pidemmälle kuin hampaat irvessä väkisin opiskeltu inhokkiaine, Tuula tiivistää.

Paluu Pomarkusta Turkuun tarkoitti Olli Niemelle käytännössä vähemmän tunteja eli vähemmän palkkaa. Tuula Seläntö päätti jo pedagogisia opintoja tehdessään, ettei tee sijaisuuksia opintojen aikana.