Student societies – englantilaisen opiskelijakulttuurin helmet
Suomessa opettajaopiskelijakulttuuri rakentuu vahvasti paikkakuntien ainejärjestöjen sekä opiskelijayhdistysten ympärille, kun taas Englannissa student societies eli vapaasti suomennettuna opiskelijayhteisöt määrittävät opiskelijaelämää sekä -kulttuuria.
RIKU ORAS
Opeopiskelija 1/22
The High Streetin kävelykatu Winchesterissä. Kuva: Harry Lawford / Wikimedia Commons
Suomalaiseen korkeakoulukenttään verrattuna yli 55 miljoonaan asukkaan Englanti tarjoaa reilusti yli sadan yliopiston voimin hyvin erilaiset olosuhteet opiskelijakulttuurille ja sen rakentumiselle. Opiskelin yhden lukuvuoden vaihdossa Winchesterin yliopistossa ja opettajaopintojen lisäksi pääsin sukeltamaan englantilaisten opiskelijayhteisöjen toimintaan urheiluharrastusten kautta.
Vaikka englantilaisilla opiskelijayhteisöillä on monia yhtymäkohtia suomalaisiin ainejärjestöihin ja opiskelijayhdistyksiin, englantilaisten opiskelijayhteisöjen toimintaan liittyy monia erityispiirteitä, jotka määrittävät opiskelijakulttuurin muodostumista suuresti yliopistojen kampuksilla. Esimerkiksi Winchester Student Unionin alaisuudessa toimii noin 45 opiskelijayhteisöä ja suuremmissa yliopistoissa vastaava luku on yli 200.
Opiskelijayhteisöjä löytyy kaikenlaisiin harrastuksiin liittyen ja perinteisesti kaikilta kampuksilta löytyy urheiluun, liikuntaan, musiikkiin ja taiteeseen liittyviä yhteisöjä. Lisäksi joiltakin kampuksilta löytyy harvinaisempia yhteisöjä, joiden toiminta rakentuu esimerkiksi Legojen, hevospoolon, miekkailun tai tiettyjen tv-sarjojen ympärille. Ainakin Winchesterin yliopistossa opiskelijayhteisöt hallitsivat paikallista opiskelijaelämää vahvasti järjestäen toimintaa opiskelijoille useita kertoja viikossa.
Kaikki eivät pelaa
Poikkitieteellisten opiskelijayhteisöjen toiminta on myös integroitu vahvasti koko yliopiston toimintakulttuuriin, sillä ainakaan Winchesterin yliopistossa ei järjestetty keskiviikkoiltapäivisin kovin paljon opetusta, jotta esimerkiksi katusoittoyhteisön jäsenet pääsivät harjoittelemaan, urheilujoukkueet pelaamaan ja kirjakerhojen jäsenet tapaamaan toisiaan.
Keskiviikkoiltapäivät olivat myös muissa yliopistoissa yleensä vapaita opetuksesta, sillä eri yliopistojen opiskelijayhteisöjen joukkueiden väliset ottelut alkoivat normaalisti kello 14.00. Pääsin siis itsekin pelaamaan ja reissaamaan ympäri Britteinsaaria jalkapallo- ja futsaljoukkueiden kanssa, joten tässäkin mielessä tiheään asuttu maa lukuisine yliopistoineen tarjoaa opiskelijaurheilukulttuurille erilaiset puitteet.
Suomalaisessa opiskelijaurheilukulttuurissa olisi pitkien välimatkojen vuoksi vaikea kuvitella, että esimerkiksi Joensuun yliopiston urheilujoukkue kävisi tulevan viikon keskiviikkona pelaamassa Rovaniemellä kello 14.00 alkavan ottelun ja sitten seuraavana keskiviikkona suuntana olisi Helsinki.
Opiskelijayhteisöjen alaisten joukkueiden välinen kilpailu urheilullisessa menestyksessä oli myös suhteellisen rajua, sillä joukkueet saattavat olla valtavia ylpeydenaiheita yliopistoille ja korkeakouluille. Suurimmissa urheilulajeissa joukkueisiin pääseminen ei ollut missään nimessä helppoa, sillä esimerkiksi jalkapallo, koripallo-, lentopallo-, maahockey-, rugby- ja netball-joukkueisiin saattoi pyrkiä satoja ihmisiä, joista vain murto-osa mahtui mukaan joukkueisiin.
Verrattain pienen Winchesterin yliopiston jalkapallojoukkueen testiharjoituksissa oli reippaasti yli sata pelaaja esittelemässä taitojaan, mutta vain alle 20 pelaajaa mahtui lopullisiin joukkueisiin, joita yliopistolla oli kokonaisuudessaan neljä. Kaikki pelaa -mentaliteetti ei ollut läsnä ainakaan englantilaisessa opiskelijaurheilukulttuurissa.
Vaikka opiskelijayhteisöt rakentuvat erilaisten harrastusten tai mielenkiinnon kohteiden ympärille, yhteisöjen toiminnan pääpaino on vahvasti sosiaalisessa elämässä ja tässäkin mielessä keskiviikko oli ainakin Winchesterissä merkittävä päivä opiskelijaelämän kannalta. Keskiviikkoisin opintojen päätyttyä eri yhteisöjen edustajat lähtivät harjoituksiin, otteluihin, kilpailuihin tai tapaamisiin, minkä jälkeen opiskelijat suuntasivat naamiaisasuihin pukeutuneina pre-drinkeille opiskelija-asunnoille valmistautumaan iltaan.
Lähestulkoon jokaisella opiskelijayhteisöllä oli viikoittain vaihtuva pukeutumisteema, jonka mukaisesti pukeutuneena opiskelijat suuntasivat lopulta illansuussa kampuksella sijaitsevalle kolmikerroksiselle yökerholle. Välillä tuntui vahvasti siltä, että keskiviikkoiltaiset naamiaiset ja juhlinta olivat osalle yhteisöjen jäsenistä tärkein osa opiskelijaelämää ja -kulttuuria.
Rohkeasti vaihtoon
Kokonaisuudessaan opiskelijayhteisöihin liittyy useita hyviä puolia ja ne saattavat olla useille opiskelijoille tärkeimpiä yhteisöjä opiskelujen aikana ainakin sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Tästä huolimatta yhteisöjen toiminnassa on myös ongelmallisia ulottuvuuksia.
Ensinnäkin kovan kilpailun vuoksi opiskelijayhteisöjen edustusjoukkueiden pelaajat kulkivat yliopistolla nokka pystyssä ylpeillen edustamansa opiskelijayhteisön verryttelyasut päällä. Lisäksi eri opiskelijayhteisöjen joukkueiden välillä saattoi olla jokseenkin vihamieliset välit, mikä saattoi näkyä syrjivänä ja halventavana käytöksenä muita ryhmiä kohtaan. Lisäksi eri opiskelijayhteisöihin liitettiin vahvoja stereotypioita, jotka aiheuttivat omalta osaltaan vastakkainasettelua opiskelijoiden välille.
Toinen ongelma liittyy opiskelijoiden alkoholinkäyttöön, sillä varsinkin keskiviikkoiltojen aktiviteeteissä alkoholi näytteli suurta roolia, joten paikallinen opiskelijoiden kattojärjestö joutuikin useasti puuttumaan yhteisöjen häiriökäyttäytymiseen. Varsinkin joissakin urheiluun keskittyvissä opiskelijayhteisöissä alkoholi liittyi vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja monet uusiin opiskelijoihin kohdistuneet käytänteet eivät kestäisi päivänvaloa suomalaisessa opiskelijakulttuurissa.
Vaikka opiskelijayhteisöiden toimintaan liittyy myös negatiivisia puolia, ne ovat kuitenkin useille opiskelijoille yksi merkittävimmistä asioista opiskelijaelämän aikana. Myös vaihto-opiskelijoiden kannalta opiskelijayhteisöt tarjoavat äärettömän hyvän mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin yhteisten harrastusten kautta.
Sain itsekin parhaat vaihtoon liittyvät elämykset sekä vaihtokaverini urheiluun keskittyneiden opiskelijayhteisöjen kautta ja olen vielä tänäkin päivänä yhteydessä Winchesterin jalkapallo- ja futsaljoukkueiden pelaajiin. Yleisesti ottaen suosittelen vaihtoon lähtöä kaikille opettajaksi opiskeleville, ja sen lisäksi vaihdossa kannattaa sukeltaa rohkeasti opiskelijayhteisöjen vauhdikkaaseen maailmaan.
Winchesterin opiskelijayhteisöjen perinteisiin kuuluvat vuosittaiset Winton-viikonloput, jolloin alumnit palaavat kampuksille pelaamaan opiskelijoita vastaan. Kuva: Riku Oras
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!
