ANNA-MARI SAARENMAA
Soolibooli 2/19

SOOLin vanha logo ennen nykyistä ompputeemaa.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto ry perustettiin vuonna 1972 mutta SOOL oli toiminut jo vuodesta 1959 nimellä Suomen Opettajainvalmistuslaitosten Oppilas- ja ylioppilaskuntien Liitto. Tarpeeseen uudistaa liiton toimintaa vaikuttivat vuoden 1971 opettajankoulutuslaki, kysymys tutkinnonuudistuksesta, peruskoulun rakentamisesta sekä seminaarien lakkauttaminen ja siirtäminen osaksi yliopistollista koulutusta. Samat syyt ajoivat myös opettajajärjestöt tekemään laajempaa yhteistyötä ja suunnittelemaan uutta, kaikkien opettajien yhteistyöjärjestöä.

Vuonna 1972 Opettajain lehden numerossa 44 (27.10.1972) SOOLin puheenjohtaja Kari Kiesiläinen kirjoitti liiton muuttuneesta roolista seuraavasti:

"SOOL:n toimintaa ohjaa nykyisin voimakas yhteiskuntatietoisuus, halu ja tarve vaikuttaa asioiden kulkuun. […] Myös SOOL on joutunut tarkistamaan tavoitteitaan. Enää eivät pelkät yhteiset kokoontumiset yhteisiin rientoihin riitä. Tällä hetkellä tarvitaan tehokasta etujärjestötoimintaa, jotta opettajankoulutuskysymyksissä päädyttäisiin opiskelijoiden kannalta onnekkaisiin ratkaisuihin."

Koska toiminnan pääpainoksi kirjattiin edunvalvonta, sitä myös ahkerasti harrastettiin. SOOLin hallituksen nimeämät työryhmät kirjoittivat niin julkilausumia kuin kannanottoja koulutusta ja opiskelijoiden sosiaalista asemaa koskeviin kysymyksiin. Vuodelta 1972 on säilynyt SOOLin hallituksen allekirjoittama kannanotto liittyen VR:n lippujen hintojen korotukseen. Samaiselta vuodelta on säilynyt myös tieto, että SOOLin hallitus oli tehnyt audienssin ministeri Louekosken (silloinen opetusministeri) luo "jättäen kirjelmän koskien opettajanvalmistuksessa ilmeneviä epäkohtia".

SOOL antoi myös lausuntoja, teki tutkimusta ja pyrki kehittämään suhteitaan kotimaisiin opiskelijajärjestöihin. Aikakauden tavan mukaisesti myös SOOL liittyi jäseneksi Suomi–Neuvostoliitto-seuraan, Rauhanpuolustajiin, Suomi–Vietnam-seuraan ja Suomi–Chile-seuraan Yhteistyötä tehtiin myös pohjoismaisen opettajaopiskelijajärjestön, Blivande lärarnas Riksförbundin kanssa, jonka kokouksiin osallistuttiin. Vuonna 1977 SOOL järjesti myös matkan Neuvostoliittoon. Matkalla tutustuttiin neuvostoliittolaiseen koulutusjärjestelmään.

Kosiskelun aika

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista tarkastella, millaiseksi SOOLin ja OAJ:n välinen yhteistyö muodostui ja miksi. Ennen OAJ:n olemassa oloa SOOL oli toiminut aktiivisessa yhteistyössä Suomen Opettajien Liiton (SOL) kanssa. SOOL siis edusti erityisesti kansakouluopettajaopiskelijoita. Auskultanteilla eli tulevilla lukion ja oppikoulun opettajilla oli oma järjestönsä Suomen Auskultantit, SA aina vuoteen 1981 asti.

Yhteistyön muotoina oli SOL:n antama taloudellinen tuki sekä erilaiset ammattipoliittiset koulutukset. SOOL sai myös julkaista toiminnastaan kirjoituksia omalla palstallaan Opettajain lehdessä. Tarkasteltavalla kaudella yhteistyö alkoi voimistua vuoden 1971 jälkeen, kun SOL:n järjestämällä kurssilla heräsi kiinnostus yhteistyön tiivistämiseen.

Arkistoissa on myös säilynyt muistio neuvotteluista vuodelta 1972 tai 1973. Muistion mukaisesti SOOL liittyisi ulkojäseneksi Suomen Opettajien Liittoon vuonna 1974, jolloin liittyminen sääntömuutosten kautta aikaisintaan olisi mahdollista. Liittymiselle nähtiin perusteena myös se, että SOL ja oppikoulunopettajien OK olivat yhdistymässä OAJ:ksi. Liittymisestä nähtiin olevan paljon hyötyä. Ajateltiin, että osana Opettajien Liittoa ja myöhemmin OAJ:ä opettajaksi opiskelijat pystyisivät vaikuttamaan tulevan ammattijärjestönsä asioihin ja samalla hyödyttäisiin SOL:n valmiista yhteyksistä opetusministeriöön ja Kouluhallitukseen.

Mielessä ja ideoissa väikkyivät myös parempi taloudellinen tilanne sekä jäsenten mahdollisuus liittyä työttömyyskassaan. Moinen lähentyminen oli uusissa olosuhteissa mahdollista ja molempien osapuolien toiminnan kannalta jopa toivottavaa. Nähtiin, että koulutuspoliittisiin kysymyksiin voitaisiin yhdessä löytää ratkaisuja.

Epäluottamus kärjistyy boikotiksi

Kihlautuminen ei tuonut kuitenkaan onnea tullessaan. Kun suuret (OK ja SOL) yhdistyivät OAJ:ksi, jäi SOOL opiskelijajärjestönä muutoksessa jalkoihin. Tilanne OAJ:n ja SOOLin välillä kiristyi vähitellen ja pattitilanteen puhkaisi lopulta Opettaja-lehden kirjoitus vuonna 1975. Kirjoituksessa "Opiskelijatoiminta saatava tehokkaaksi" OAJ:n toimiston silloinen tiedottaja Aslak Lindström peräänkuulutti laajempaa ja aktiivisempaa yhteistyötä SOOLin ja SA:n kanssa. Hänen mukaansa "molempien yhdistysten toiminta on ollut heikkotehoista ja siinä määrin sattumanvaraista, että mitään ei ennätä syntyä ilman OAJ:n tukitoimenpiteitä".

Kirjoitus sai opiskelijajärjestöt varpailleen. SOOLin helsinkiläinen jäsenyhdistys Peduca otti asiaan kantaa omassa yleiskokouksessaan ja toimitti kannanottonsa myös SOOLille. Lausunnossaan "OAJ:n hyökkäys opettajaksi opiskelevien järjestöjä vastaan estettävä!" Peduca esittää, että OAJ laitettaisiin boikottiin ja näin myös tapahtui. Boikotti myös näkyi. Vuonna 1975 Opettaja-lehdessä julkaistiin vain yksi juttu opiskelijajärjestöistä ja sekin käsitteli SA:n sääntöuudistusta. SOOL käytännöllisesti katsoen katosi lehden sivuilta.

Perusteina boikotille nähtiin halu itsenäiseen toimintaan. Ei haluttu tulla ohjatuksi ylhäältä. Lisäksi opiskelijoita loukkasi kirjoituksen yleinen sävy sekä se, ettei Lindström ollut ottanut yhteyttä kumpaankaan opiskelijajärjestöön ennen kirjoituksen julkaisemista. "Opiskelijat voivat tulkita OAJ:n hyökkäyksen ainoastaan hajoitustoiminnaksi."

SOOLin ja Suomen Auskultantit ry:n edustajia OAJ:n toimistolla vuonna 1976. Pöydän päässä OAJ:n silloinen tiedottaja Aslask Lindström. (Kuva: SOOLin arkisto)

Tilannetta kesti kaikkiaan puolisen vuotta. Seuraavana vuonna Opettaja-lehden numerossa 4 (23.1.1976) oli SOOLin puheenjohtajan Marketta Kukkosen kirjoitus "SOOL kehittää toimintaansa". Jutussa Kukkonen esitti perustelut opiskelijoiden loukkaantumiselle. Jo helmikuussa samana vuonna OAJ aloitti neuvottelut opettajaksi opiskelevien kanssa. Neuvotteluista julkaistiin myös laaja artikkelisarja Opettaja-lehdessä. Artikkeleissa painotettiin voimakkaasti sitä, ettei Lindströmin kirjoituksen tarkoituksena ollut vähätellä tai määräillä opiskelijajärjestöjen toimintaa. Rauha laskeutui.

Yhteistyön uusi vaihe

Kevään 1976 aikana OAJ järjesti opettajaksi opiskeleville koulutustilaisuuksia ja lopulta toukokuussa päätettiin perustaa yhteistyöelin OAJ:n ja opiskelijajärjestöjen välille. Samalla OAJ myönsi molemmille, SOOLille ja SA:lle suurehkon toiminta-avustuksen.

Samana vuonna solmittiin myös yhteistyösopimus OAJ:n kanssa. Sopimuksen mukaisesti SOOL sai toimitilat vastavalmistuneesta Akavatalosta. OAJ lupasi myös vastata koulutustapahtumien kustannuksista. Yhteistyösopimuksella perustettiin lisäksi toimikunta, jonka tarkoituksena oli toimia yhteistoiminnan edistämiseksi ja ammattijärjestötietouden edistämiseksi opettajaksi opiskelevien keskuudessa. Toimikunnasta tuli valmisteleva elin, jolla ei ollut itsenäistä toimivaltaa.

Tämän jälkeen yhteistyössä alkoi uusi vaihe. Kun yhteistyön muodot oli saatu selviksi puolin ja toisin, alettiin vähitellen pohtia myös yhteistyön sisältöjä. OAJ:n puolelta nimettiin koulutussihteeri ja kenttäsihteeri pitämään huolta opiskelijatoiminnan kehittämisestä. Yhteistyölle löydettiinkin vuoden 1977 aikana neljä eri tasoa: henkilökontaktit, yhteistyötyöryhmä, koulutustilaisuudet sekä SOOLin järjestämät omat tilaisuudet. Vuonna 1978 SOOL hyväksyttiin OAJ:n ulkojäseneksi.

Kun SOOL ja Suomen Auskultantit yhdistyivät vuonna 1981, alkoi keskustelu yhteistyötoimikunnan laajentamisesta. Silloin sovittiin myös OAJ:n ja SOOLin yhteisen opiskelijarekisterin perustamisesta. Opettaja-lehti lupautui julkaisemaan opettajakoulutuksesta ja opettajaksi opiskelusta aineistoa, jonka valmisteluun SOOL velvoitettiin. Tarvittaessa SOOLilla oli mahdollista tiedottaa tapahtumistaan lehdessä.

SOOLista oli näin tullut OAJ:n erityinen opiskelijajärjestö, jonka toiminnan tavoitteeksi kirjattiin opettajaksi opiskelevien edunvalvonta ja yhteistyö ammattijärjestön kanssa.

Vuosikymmenen urakka

Sovinto oli mahdollinen monestakin syystä. Vuodelle 1976 valittu SOOLin hallitus oli linjannut oman toimintansa uudestaan yhteistyön ja ei-poliittisen, ammatillisesti suuntautuneen toiminnan varaan. OAJ:n kanssa haluttiin tehdä yhteistyötä ja samalla viriteltiin yhteistyön mahdollisuuksia myös Suomen Auskultanttien kanssa. Uuden linjauksen mukaan opiskelijajärjestöjen oli pidettävä yhtä. Lisäksi aika oli SOOLin puolella: muihin opiskelijajärjestöihin verrattuna SOOLin yhteiskunnallinen toiminta aktivoitui vasta, kun toisissa opiskelijaliikkeissä toiminta alkoi jo osoittaa hiipumisen merkkejä.

Vuonna 1972 laaditut uudet säännöt mahdollistivat myös toiminnan linjaamisen opettajaksi opiskelevia lähellä oleviin ja ajankohtaisiin asioihin korostaen liiton edunvalvonnallista luonnetta. Tätä roolia voimistivat vuonna 1976 solmitut sopimukset OAJ:n kanssa: SOOL sai uutta vaikutusvaltaa koulutuspoliittisen kentän sisällä eli suhteessa toisiin opiskelijajärjestöihin. Tämä vei oman aikansa, mutta lopulta lähes kymmenvuotinen kosioretki tuotti tuloksen. SOOL ja OAJ loivat voimakkaan yhteistyöjärjestelmän, jolle Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton toiminta saattoi rakentua entistä aktiivisempana.

Artikkeli on julkaistu alun perin Sooliboolin numerossa 1/2004 ja se perustuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Kahden tulen välissä – Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton toiminnan muotoutumisen vuodet 1971–1981.