EKKU KUDJOI
Soolibooli 4/16

Viime talven ja kevään aikana taottiin uusi painos SOOLin tavoiteohjelmasta, eikä kyseessä ole mikään pieni uudistus, sillä ohjelma muodostaa liiton koulutuspoliittisen vaikuttamisen perustan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Ohjelma on suunnattu erityisesti opettajankoulutuksen kehittämisestä vastaaville tahoille ja opiskelijajärjestöjen edunvalvonta- ja kehittämistyön tueksi.

Uusi tavoiteohjelma ei ole vain vuosipäivitys, vaan se poikkeaa edellisestä ohjelmasta sisällön lisäksi myös rakenteeltaan. Ohjelmaan on kirjattu opettajankoulutuksen perustan luova arvopohja, kehittämiskohteita sekä näkemyksiä opettajaksi kasvamisesta.

Tavoiteohjelman laati SOOLin hallituksen nimittämä kahdeksanhenkinen työryhmä puheenjohtajanaan Savonlinnan opettajankoulutusyksikössä aineenopettajaksi opiskeleva Joonas Rinkinen. Työryhmässä oli edustettuna lähes koko opettajankoulutuksen kirjo. Myös ainejärjestötoimijoilla on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden valmisteluun esimerkiksi viime syksyn järjestökurssilla Tampereella sekä myöhemmin kommentointikierroksella.

Ohjelma hyväksyttiin pienin muutoksin SOOLin liittokokouksessa huhtikuussa 2016.

Arvoista tavoitteisiin

Ohjelman työstäminen alkoi pohtimalla opettajankoulutuksen arvopohjaa, sillä ennen kuin kysymme "miten" meidän täytyy kysyä "miksi". Koemme että opettajankoulutuksen tulisi toimia yhdenvertaisuuden, koulutuksellisen tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, sekä korostaa koulutusta ratkaisuna ekologisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin ongelmiin.

Vasta kun meillä oli yhteinen visio, lähdimme pohtimaan, miten näihin tavoitteisiin voitaisiin päästä. Tästä toimintatavasta myös opettajankoulutus voisi ottaa mallia. Kasvatus ja opetus ovat aina arvolatautunutta toimintaa, ja siksi niiden perusteita täytyy pohtia aina uudelleen ja uudelleen. Muuten vain teemme asioita, tiedostamatta koskaan täysin miksi.

Koska kyseessä on koulutuspoliittinen ohjelma, se ei tietenkään voinut jäädä vain filosofiseksi pohdinnaksi, vaan se sisältää myös keinoja miten näihin ideaaleihin voitaisiin pyrkiä. Opettajankoulutuksen kenttä on kuitenkin niin laaja, että pyrimme tarjoamaan konkreettisten tavoitteiden sijaan yleisempiä suuntaviivoja kehitystyön tueksi.

Esittelen näistä seuraavaksi muutaman. Oma näkökulmani kouluun ja kasvatukseen on vahvasti yhteiskunnallinen, ja se näkyy esiin nostamissani tavoitteissa, vastustamattomasti yhteenkietoutuvissa kriittisessä ajattelussa ja aktiivisessa kansalaisuudessa.

Aikaa ja tilaa kriittiselle ajattelulle

Kriittisyydellä on usein arkikielessä negatiivinen kaiku, mutta todellisuudessa se on rakentava voima. Kriittinen ajattelu tarkoittaa heikossa merkityksessään omien käsitystensä puolustamista ja muiden kritisoimista. Todellinen kriittinen ajattelu vaatii kuitenkin kaikkien käsitysten, myös omiensa punnitsemista, ja tällaista reflektiivisyyttä opettajankoulutuksen kehittäminen vaatii. Kriittisen ajattelun kehittyminen vaatii tilaa ja aikaa, mutta pystyykö suorittamisen ja tehokkuuden kulttuurista kritisoitu opettajankoulutus niitä tällä hetkellä tarjoamaan?

Kriittisyyteen ei ole oikotietä, vaan se kehittyy vain menemällä syvemmällä asioiden juuriin. Opinnoissa tulisi oppia reflektoimaan omaa opettajuuttaan ja tunnistamaan omat arvonsa, mutta myös tarkastelemaan koko opettajankoulutusta, koulua ja kasvatusta kriittisen linssin läpi. Tähän tarpeellisia työvälineitä voi löytää esimerkiksi filosofiasta ja koulutuspolitiikasta.

Kriittisyys ei ole kuitenkaan pelkästään koulun uudistamisen työkalu, vaan opettajan työssäjaksamisen perusedellytys. Opettaja, joka toteuttaa vallitsevaa koulutuspolitiikka nöyrästi ja kyseenalaistamatta väsähtää helposti.

Aktiivinen kansalaisuus on taitoa ja tahtoa vaikuttaa

Aikaamme leimaa post-politiikka, jossa päätösten poliittisuus on pyritty häivyttämään ja ne esitetään vain teknisinä suorituksina. Samaan aikaan suomalaisten nuorten poliittinen aktiivisuus on maailmanlaajuisestikin mitattuna pohjalukemissa. Kansalaistaidoille on siis tilausta, ja niiden tulee olla entistä vahvemmin myös opettajankoulutuksen keskiössä.

Aktiivinen kansalaisuus ei tarkoita pelkästään tietoa vaikuttamisesta, vaan se on ennen kaikkea taitoa ja tahtoa toimia yhteisen hyvän eteen. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi kyky kuunnella, neuvotella, ilmaista ja perustella näkemyksiään.

Nämä taidot eivät kehity itsekseen, vaan niitä täytyy harjoittaa käytännössä. Siksi opettajankoulutuksen tulee tarjota opiskelijoille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa, ja aktiivinen vaikuttamistyö koulutuksen kehittämiseksi sekä opiskelijayhteisön hyvinvoinnin edistäminen tulee huomioida ja tunnustaa, myös opintopistein.

Ainejärjestötyö on hyvä tapa lähteä mukaan vaikutustyöhön, mutta vaikuttamisen ei kuitenkaan tarvitse tapahtua pelkästään vanhoissa rakenteissa. Haluan rohkaista opettajaopiskelijoita löytämään ja luomaan omia tapojaan vaikuttaa, sillä parhaimmillaan poliittinen teko laajentaa koko sitä kehystä, jossa toimimme.

Onnistuminen punnitaan käytännön vaikuttamistyössä

Tämä on vain kapea katsaus tavoiteohjelmaan, joka puolestaan on työryhmämme yhteinen visio siitä miten opettajankoulutusta tulisi kehittää. Ohjelmaa ei kannata pitää lopullisena totuutena, vaan enemmänkin keskustelun avauksena ja vaikuttamistyön pohjana.

Olen tyytyväinen ohjelmaan ja työryhmämme toimintaan, mutta meidän työmme tulokset punnitaan todella vasta käytännössä, ja se on teidän tehtävänne. Jos tavoiteohjelma hyödyttää teitä vaikuttamistyössämme ja herättää keskustelua opettajankoulutuksen kehittämisen suunnasta, koen että olemme onnistuneet. 

Kirjoittaja opiskelee luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa ja oli mukana SOOLin tavoiteohjelman laatineessa työryhmässä.

---

Lue lisää:
» Tavoitteet opettajankoulutukselle