Sivistys kuuluu kaikille
Elokuussa avautui ensimmäinen oppimisen ja sivistyksen teemaan keskittyvä tiedekeskus Suomessa. Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi kutsuu osaksi sivistyksen tarinaa.
NINA HJELT
Opeopiskelija 3/22
Kuva: Nina Hjelt.
Tiedekeskus Sopessa katsotaan tulevaisuuteen suomalaisen sivistyksen ja kasvatuksen tarinan kautta. Tiedekeskuksen toteuttaa Kvs-säätiö (Kansanvalistusseura) ja sisältöjen suunnitteluun osallistuneessa asiantuntijaryhmässä on ollut mukana edustus myös SOOLista.
Sopessa tarkastellaan kasvatusta ja sivistystä sekä historian että tulevaisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on muodostaa yhteistä ymmärrystä yhteiskunnan sivistystehtävästä, sen kentästä ja toiminnasta. Tiedekeskuksessa avataan yhteiskunnallista keskustelua myös kasvatuksen ja sivistyksen arvopäämääristä.
Sivistys voidaan määritellä monin eri tavoin. Aiheena sivistys koskettaa jokaista yhteiskunnan jäsentä, se ei ole ylhäältä alas annettu asia. Sivistys on yhteinen ponnistus, johon osallistuu jokainen – jokaisella on oltava myös mahdollisuus osallistua keskusteluun sivistyksestä. Sopissa annetaan tietoon ja tutkimukseen perustuvaa pohjaa, työkaluja sekä kanava sivistystehtävän muotoiluun osallistumiseksi.
Sivistys auttaa haasteiden ratkaisemisessa
Aikanaan sivistynyttä kansaa kasvatettiin alamaisista kansalaisiksi. Demokraattisten yhteiskuntien edellytykseksi nähtiin lukutaitoinen ja informoitu väestö. Myös jokaisen ihmisen henkilökohtaisella kasvulla ja kehityksellä nähtiin olevan itseisarvo. Pohjoismaisen sivistystyön tavoitteita ovat alusta asti olleet aktiivinen kansalaisuus ja demokratia. Kaikki yhteiskunnan jäsenet tuli varustaa tiedoilla ja taidoilla, jotka mahdollistavat täysipainoisen ja tasaveroisen osallistumisen demokratiaan.
”Sivistyksen avulla olemme
selvinneet haasteista aiemminkin,
niin myös jatkossa.”
Kasvatuksen ja koulutuksen avulla yhteiskunta uusintaa ja uudistaa itseään järjestelmällisesti. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa ja kasvatustyössä sivistys on 1870-luvulta saakka nähty sekä päämääränä että välineenä. Tulevaisuuden yhteiskuntaa ja maailmaa hahmotellessamme tulee tunnistaa ja arvioida koulutuspolitiikkaa ohjaavia arvoja ja tavoitteita. Sopessa haluamme osallistaa keskusteluun ja vahvistaa kansalaisten ääntä tulevaisuuteen suuntaavan kasvatuksen ja koulutuksen saralla.
Tulevaisuus nähdään usein viheliäisten ongelmien värittämänä. Sivistyksen avulla olemme Suomessa selvinneet haasteista aiemminkin, niin myös jatkossa. Tämä vaatii kuitenkin sivistysihanteen ja sen päämäärien uudelleentarkastelua ajassamme sekä viemistä käytännön tasolle.
Sivistyskäsityksen laajentaminen vaatii monenlaisia keinoja
Sivistys on yhtäältä kaikkien ulottuvilla oleva henkilökohtainen prosessi. Toisaalta me toimimme suhteessa yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja asemiin. Sivistyksen tasa-arvoa sekä sen toteutumista tarkastellaan Sopessa eri näkökulmista.
Ajatuksella sivistyksen tasa-arvoisuudesta on juurensa jo valistuksen filosofiassa. Sivistys nähtiin ihmisyyteen kuuluvana velvoitteena, ei tiedollisena tai taidollisena ominaisuutena. Se kuului kaikille syntyperään ja sukupuoleen katsomatta. Suomessakin eri ryhmien pääsyä tiedon ja koulutuksen äärelle on laajennettu asteittain läpi 1900-luvun.
”Tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen
tuottama tieto tasa-arvosta
ja sen toteutumisesta
ei aina tavoita politiikan tekijöitä.”
Erilaiset yhteiskunnassa vaikuttavat arvot ja tavoitteet eivät kuitenkaan aina sovi yhteen sivistysinstituutioiden ja sivistyksen tasa-arvon tavoitteiden kanssa. On tärkeää kysyä kuka määrittää ”yleissivistyksen”, joka jokaisen on omaksuttava? Kenen tieto on oleellista? Minkälainen tieto on tärkeää? Esimerkiksi koulun käytännöt ja oppisisällöt heijastavat valtakulttuuria.
Tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen tuottama tieto tasa-arvosta ja sen toteutumisesta ei aina tavoita politiikan tekijöitä. Tietyt koulutuskentän tapahtumat herättävät kuitenkin laajaa kiinnostusta. Ne puolestaan voivat viedä sivistyksen määrittelyä omiin suuntiinsa.
Emme elä yhtenäiskulttuurissa, vaan moninäkökulmaisessa ja moniarvoisessa Suomessa. Sivistyksen tasa-arvon toteutumiseksi tarvitaan yhtäältä rakenteellisten esteiden ja syrjinnän tunnistamista ja purkamista, toisaalta aktiivista etsivää tai hakevaa työtä. Myös keinoja sivistyskeskustelun laajentamiseksi olisi pohdittava. Näihin pohdintoihin Soppi kutsuu opiskelijat, sivistyskentän eri toimijat, päättäjät ja kansalaiset.
Sopessa voi pysähtyä pohtimaan muun muassa sivistyksen tasa-arvoa ja omaa sivistyskäsitystä. Millaisina itse näen sivistyksen merkityksen ja tavoitteet? Onko tarkoitus tuottaa erontekoja vai laajentaa sivistyskäsitystä?
Kirjoittaja on elinikäisen oppimisen asiantuntija Kvs-säätiössä.
Tervetuloa Soppeen!
Kvs-säätiö (Kansanvalistusseura) avasi 22. elokuuta laajalle yleisölle suunnatun Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Sopen Helsingin Bulevardilla. Soppea on rahoittanut alkuvaiheessa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Jatkorahoitusta haetaan myös yksityiseltä sektorilta.
Kvs-säätiön visio on yhteiskunta, jonka perustana on arkisivistys. Arkisivistys on yhdessä oppimista, jotta voimme pitää huolta ympäristöstä ja toisistamme. Säätiön ydinosaamista ovat oppiminen, innovaatiot ja vaikuttaminen.
Vuonna 1874 perustettu Kvs on maan vanhin, sitoutumaton sivistyssäätiö, vapaan sivistystyön ja elinikäisen oppimisen asiantuntija.
