JULIA PETÄJÄ
Soolibooli 5/15

Peruskoulun, toisen asteen sekä korkeakoulutuksen säästöt, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta rajaaminen ja ryhmäkokojen kasvatus, indeksikorotusten jäädytys, EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille lukuvuosimaksut, aikuiskasvatuksen tuen muuttaminen lainapainotteiseksi, lomarahojen leikkaus, ylityökorvausten alennus… Lista neljän miljardin sopeutustoimiksi on loputon.

Useimmat edellä mainituista ovat uhkauksia, joiden toimeenpanoprosessit ovat joko harkinnan asteella tai jo lain nuijan kopauttamisen päässä toteuttamisesta. Kuvaavaa lienee, että eräänä päivänä äitini kysyi huolestuneena, että onko eduskunta jo päättänyt lomarahojen leikkauksesta. Saatoin huojentaa äitiäni, että erilaisia vaihtoehtoja vasta tuumaillaan, eikä mitään ole vielä päätetty.

Hallituksen politiikka ja yksittäisten ministereiden lausunnot ovat niin poukkoilevia, ettei suurin osa kansasta tiedä mistä on kulloinkin päätetty ja mikä on puolihuolimaton ehdotus. Edes usein päätösten valmisteluun osallistuvat järjestöt eivät tiedä mihin ehdotukseen tulisi ottaa kantaa, kun seuraavana päivänä puhaltaa jo uudet politiikan tuulet.

Talousajattelusta lähtevä päätöksenteko on johtanut siihen, että kallis julkinen sektori, erityisesti koulutuksen osalta saa huutia. Ajat ovat synkeitä niille, joilla ei ole yritystä veroparatiisissa. Eräs ystäväni Facebookissa ilmoitti, että lopetti sosiaalisen median seuraamisen hetkeksi, koska ei kestänyt katsella ihmisten negatiivisia päivityksiä ja että tästä lähin hän keskittyy vain ja ainoastaan positiivisiin päivityksiin.

Välillä tekee itsenikin mieli mennä peiton alle piiloon pahalta maailmalta. Mutta sitten taas samalla iloitsen, että suomalainen koulutusjärjestelmä on kehittänyt kriittistä ajatteluamme niin, että voimme kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja julkista valtaa käyttävien päätöksiä.

Onhan se upeaa, että voimme vapaasti kritisoida hallituksen ja muiden tahojen toimia, ilman että mielipiteemme mielivaltaisesti tukahdutetaan puhumattakaan siitä, että tulisimme tuomituksi mielipiteidemme takia.

Yleisesti kansalla on syvä luottamus siihen, että lakeja valmistellaan huolellisesti, eivätkä henkilökohtaiset kokemukset, esimerkiksi sympaattisten kätilöjen puheenvuorot, yksinään vaikuta lain säätämiseen. Asiantuntija-asemaan nostettu henkilö ei voi yleistää kokemuksiaan, vaan lausuntojen perustaksi tulee esittää tietoon perustuvia argumentteja. Ihmisillä, joilla on asemansa puolesta valtaa, tulee harkita ja toimia vastuullisesti, etteivät he tee turhia yleistyksiä ja sitä kautta lokaa tarpeettomasti jonkin ryhmän mainetta.

Eräs nimeltä mainitsematon opettajankouluttaja sanoi taannoin, että osa opiskelijoista ei edes tiedä kiertääkö Maa Aurinkoa, vai toisinpäin. Hänen mukaansa erityislukiot jättävät poisvalinnoilla yleistiedon osin hataraksi.

Miten se nyt menikään? Eikös se mennyt niin, että maailma pyörii minun napani ympärillä. Eikös se tee minusta sitten itse auringon?

Aurinkoista loppusyksyä kaikille!