SANNI SALMENOJA
Soolibooli 5/18

Katunäkymä Vanhasta Raumasta. Kuva: Wikimedia Commons.

Vuosi 2013. SOOLin Talvipäivät edellisen kerran Raumalla. Keltaisten haalareiden riemujoukko sai suuret henkiset mustelmat Talvipäivien jälkeisissä neuvotteluissa, joissa päätettiin opettajankoulutuksen kohtalosta Raumalla. Opettajankoulutusta ei siirretty Turkuun, se sai jatkua Raumalla, mutta kovin uhrauksin. Puolet opiskelutiloista otettiin kustannussyistä ja huonokuntoisuuden vuoksi pois käytöstä.

Mitä siis Raumalle jäi?

Kun aloitin opiskelut Raumalla vuonna 2013, oli tunnelma hieman sumuinen. Ei siis merenrantakaupungin roolissa, vaan usvaisissa silmissä. Kuitenkin tämä yhteisöllisyyden mekka löysi itsestään sitä jotain, millä jatkaa eteenpäin. Uusia keinoja ideoitiin jo uupumiseen asti, ja se tuotti tulosta.

Kuuluisan raumalaisen yhteishengen aika ei todellakaan ole ohi. Yhteishenki on pikemminkin saanut uutta buustia, sillä satakuntalaiset yhteisöt ja yritykset ovat yhteisvoimin halunneet lisätä alueen vetovoimaisuutta ja näin keräysvaroin ja Turun yliopiston rahoituksella Raumalle perustetaan viiden vuoden määräaikainen varhaiskasvatuksen professuuri. Varhaiskasvatuksen rooli suomalaisessa koulutusjärjestelmässä vahvistuu ja Rauma vahvistuu yliopistollisen koulutuksen järjestäjänä.

Tämän lisäksi Turun yliopisto yhdessä Rauman kaupungin kanssa valmistelevat massiivista rakennusinsvestointia Rauman kampukselle. Hanke tunnetaan tällä hetkellä työnimellä Pikkunorssi.

Pikkunorssi tulee olemaan osa Rauman kaupungin päivähoitojärjestelmää ja sieltä löytyy paikat 110–120 lapselle – samalla myös harjoittelupäiväkoti opettajaopiskelijoille. Pilottina Suomessa, Pikkunorssi-järjestelmä löytää varmasti paikkansa varhaiskasvatuksen tutkimuksen ja opetuksen kehittäjänä, ja näin myös Rauma saa pitää paikkansa yliopistokoulutuspaikkakuntana.

Raumalaiset opeopiskelijat voivat nyt sanoa onnen kääntyneen. Enkä tällä kertaa edes koputtanut puuta.

Opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita Raumalla edustavan ainejärjestö Opekas ry:n puheenjohtaja Noora Kainulainen uskoo, että varhaiskasvatuksen opiskelijat saavat jatkossa laadukkaampaa ja kokonaisvaltaisempaa harjoittelunohjausta.

– Luokanopettajille tuttu harjoittelukoulu, norssi, on mahdollistanut sen, että heitä on harjoittelun aikana ohjannut laadukkaasti useampikin henkilö, mutta ohjauksen laatu vakaopeille on ollut paikoittain todella heikkoa yliopiston puolelta – välillä jopa vain puhelinsoitto.

– Koen ehdottomasti, että Pikkunorssin tuleminen on hieno edistysaskel siihen, että nyt myös varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat saavat parempaa ohjausta niin yliopiston henkilökunnalta kuin ohjaavilta opettajiltakin.