SANNI SALMENOJA
Soolibooli 1/18

Miikka Niiranen osallistui opiskelijana SOOLin Talvipäville Tampereella jo vuonna 2011. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun hän palaa Tampereelle Hätä-Miikkana. (Kuva: Sanni Salmenoja)

"Tässä Räppäävä lastentarhanopettaja, moro!" tervehtii keväällä 2017 Helsingin yliopistosta valmistunut Miikka Niiranen, Hätä-Miikka. Huippusuosittujen Gasellien lisäksi Hätä-Miikka on julkaissut sooloalbumin Persaukinen ystäväsi, ja syksyllä ilmestyi Niirasen ja hänen bändikaverinsa Päkän eli Pekka Salmisen yhdessä kirjoittama romaani Sä maksat.

Samanaikaisesti opettajaopintoja ja uraa luoden Niiranen sai yllättävän kannustajan opettajankoulutukseen: hänen entisen opinahjonsa rehtori, joka näki Niirasessa ylivilkkaan ymmärtäjän ja "hyväntahtoisen hölmön". Miikka päätyi tekemään opettajan sijaisuuksia vanhaan kouluunsa. Siitä vuoden päästä Niiranen haki opettajaksi, menestyksellä. Varasijalta Savonlinnaan ei noustu, mutta paikka lastentarhanopettajan koulutusohjelmaan aukesi Helsingin yliopistosta. Gasellien kohtalo oli sinetöity.

Monille työn ja opiskelun yhdistäminen on hankalaa. Hätiksen vuoteen saattoi mahtua 75 keikkaa, paljon opesijaisuuksia ja opiskelua. Opintojen sumpliminen tuli Niiraselle tutuksi, eivätkä ne parina vuotena mahtuneet elämään lainkaan.

– Olin siinä vaiheessa niin orientoitunut musiikkiin, ettei pattereita enää riittänyt koulunkäyntiin. Ja se näkyi esimerkiksi ryhmätöissä, saatoin kuormittaa muita myöhästelyllä ja sillä, että ajatukset eivät aina olleet läsnä. Mielessä pyöri tulevaisuuden haave: bändi, mikä piti saada toimimaan.

Ammattiin valmistuminen oli Niiraselle vaalittava saavutus. Valmistuminen oli tietenkin opintojen tarkoitus ja päämäärä, vaikka jossain vaiheessa näytti huonolta. Kun lisäaikaa opintoihin ei kehdannut enää kysyä, pakko toimi parhaana motivaattorina.

– Kyllä siitä koulutuksesta halusi, että jotain jää käteenki. Sitä oon miettinyt et menee tässä varmaan joitakin vuosia, ennen kuin palaa päiväkotiin, et miten se ala menee eteenpäin. Kyllä mä veikkaan, että koulutuksesta on vielä silloinkin jotain hyötyä.

Se on tasapainotteluu
et ooks sä opettaja,
frendi vai tyranni.

Opettajan sijaisuuksien ja sieltä saadun kokemuksen myötä Niiranen on kasvattanut opettajaidentiteettiään ja saanut lapsilta uusia ideoita.

– Kyllä mä yritän itse pysyä lapsena kans. Ei se varmaan vaikeeta oo, kun oon näin löysäpäinen äijä. Lasten kanssa työskentelemisessä pysyy itekki lapsenmielisenä. Levottomimmat jutut muksuilta saattavat jopa päätyä biisien sanoituksiin.

Opettajan tärkeimmiksi työkaluiksi Niiranen nostaa empatiakyvyn ja ihmisläheisen otteen.

– Ehkä sen vaan saattaa unohtaa jossain vaiheessa. Eihän kukaan toivo kotonakaan et joku tyrannisoi sua siellä. Vai onks se sitten opettajilla niin kova paine pitää ne joukkonsa kasassa. Kun vaan ylhäältä jakelet käskyjä ja pomotat, niin muodostuu semmonen autoritäärinen pelolla hallitseva ote. Itse oon oivaltanut vaan että asiat hoidetaan eri tavalla. Siinä ammatissa, kuten missä vaan muussakin, on ylipäänsä itsestä kiinni, leipiintyykö työhönsä.

– Joskus ihminen sokaistuu sille duunille, niin ettei oo loppujen lopuksi enää hyvä tyyppi, vaan on vaan opettaja. Painaa vaan siinä roolissa. Mutta siinä pitää olla läsnä. Vähän niinkuin bändissäkin. Jos oot puolivillaisesti mukana ja teet musaa, vedät keikkoja, niin se kyllä näkyy.

– Opettajuudessa mua kiehtoo se, et miten opettajalla on vaikutus ihmisiin – välitönkin. Sen näkee koetuloksissa ja siinä, et millä tavalla oppilaat suhun nojaa. Tuleeko ne kysymään sulta asioita ylipäänsä. Opettajan työssä saa aika suoran palautteen. Kyllä sen näkee niistä muljuvista silmistä, et mitä oppilaat on susta mieltä.

– Se on tasapainotteluu et ooks sä opettaja, frendi vai tyranni. Ei voi olla pelkästään semmonen naminami-meininki. Sen lisäksi olet velvollinen muuallekin: niille lapsille. Heidän kuitenkin kuuluisi saada apuja elämään. Samalla tapaa artisti kantaa vastuuta kuulijoille, bändikavereilleen ja itselleen. Sitä ei aina tajua et kun porukka tulee kertomaan, miten joku biisi on vaikuttanut niihin. Sitten muistaa et nuorempana pääsin tällä biisillä yli siitä sydänsurusta, tai sillä keikalla voimaannuin niin paljon. Sen elokuvan loppukohtauksessa soi se kappale, jonka kuuntelen, kun oon surullinen tai haluan vain pillittää.

– Kyllä musiikilla on merkityksellinen voima. Kaikilla on oma tulkintansa. Ja se on osa sitä hienoutta.

Gasellit voit nähdä myös SOOLin Talvipäivillä Tampereella. Niiranen muistelee edellisiä Talvipäiviään Tampereella vuonna 2011:

– Sieltä jäi kyllä hyvät muistot. Taisin miettiä silloin, et ois aika siistii olla ite keikalla täällä. Silloin oli kuitenkin jo bändi pystyssä. Näin se ympyrä sulkeutuu.

 

YSTÄVÄKIRJA

Nimi: Miikka, Hätä-Miikka, Hätis Lempiväri: Aina skidinä oli vihree, mut nyt varmaan tummansininen. Paras yliopistomuisto: Varmaan ne opiskelukaverit. Joidenki kans on viel paljonki yhteydes, ja niiden kans kenen en oo nii toivoisin olevani. Lempi kouluaine(et): Äikkä, liikka, enkku, musa ja kuvis. Karkkipäivä: Oon varmaan nii malttamaton, et se on pakko pitää perjantaina. Opettaja, joka merkinnyt elämässä: Monia, päiväkodissa, ala-asteella. Ehkä kuviksen ope oli se, joka rohkas.toteuttamaan itteensä. Olin kiinnostunu graffiteist nii se sano et piirrä sit vaiksniitä.