RIKU ORAS
Opeopiskelija 4/24

NOLLAKORKOMAAILMA ON historiaa, opintorahan ostovoima on heikompi kuin vuosikymmeniin ja korkeakouluopintojen lainapainotteisuus kasvattaa myös opettajaopiskelijoiden lainamääriä uusiin sfääreihin. Opettajaksi opiskelu ei ole halpaa lystiä ja valmistuneet opettajat joutuvat maksamaan aiempaa suurempia velkataakkoja korkeiden korkojen kera vielä useita vuosia valmistumisen jälkeen. 

Toimeentulon haasteet eivät tietenkään koske pelkästään opettajaopiskelijoita ja esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on tuonut esille, että vuonna 2022 maisterit valmistuivat keskimäärin 22 400 euron lainataakan kera, mikä on kolminkertainen määrä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. 

Lisäksi Kela on laskenut, että keskiarvoisella, yli 20 000 euron velkataakalla valmistuneet maisterit joutuvat nykyisellä korkotasolla maksamaan pelkästään korkoja jopa yli 800 euron edestä vuosittain. 

MYÖS KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) tulokset kertovat karua kieltä opiskelijoiden toimeentulosta ja velkaantumisesta. Tulosten perusteella noin 70 prosenttia vastanneista kertoi nostaneensa opintolainaa arkielämän välttämättömiä menoja varten, ja jopa 25 prosenttia ilmoitti pelänneensä, ettei heillä ole varaa ostaa ruokaa taloudellisen tilanteensa vuoksi. 

Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, mutta monet muutkin kyseisessä terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa käytetyt mittarit ovat liikkuneet huolestuttavaan suuntaan viimeisten vuosien aikana. 

Opiskelijoiden toimeentuloon tehdyt heikennykset kannustavat myös opettajaopiskelijoita tekemään entistä enemmän töitä ja esimerkiksi sijaisuuksia opintojen ohella, etenkin jos valtava lainataakka ei kuulosta miellyttävältä vaihtoehdolta. Tämä asettaa opeopiskelijat vaikeiden päätösten äärelle, kun valintoja pitää tehdä opintojen edistämisen, työskentelyn, toimeentulon, opintolainan ja oman jaksamisen ristiaallokossa. 

NYKYISESSÄ TILANTEESSA päättäjät, korkeakoulutuksen järjestäjät ja opettajankouluttajat eivät voi muistella omien opiskeluaikojen opintotukia ja kaikkien täytyy ymmärtää, että opettajaopiskelijat joutuvat tekemään omaan talouteen liittyviä pitkävaikutteisia päätöksiä aivan eri euromäärissä kuin vielä kymmenen tai puhumattakaan 30 vuotta sitten. 

Raha ei tee onnelliseksi, mutta myös opettajaopiskelijat tarvitsevat rahaa opintoja ja elämää varten.