EMPPU LAAKKONEN
Opeopiskelija 1/24

OPETUSKENTTÄ ON aina muuttunut, nyt ehkä kovempaa vauhtia kuin koskaan. Erilaisten digitaalisten opetusvälineiden ja -materiaalien rantautuminen herättää paljon keskustelua. Yhdestä näkökulmasta niin sanottu ”digiloikka” vapauttaa ja ruokkii luovuutta mahdollisuuksillaan, toisesta se puolestaan passivoi ja kasvattaa oppijoiden (ja opettajien) ruutuaikaa.

Kyseessä on kuitenkin iänikuinen klassikko – ”riippuu miten sitä käyttää”.

DIGIMATERIAALIEN KÄYTTÖ oli suuri helpotus omassa opetusharjoittelussani: laaja-alaisen erityisopettajan arjessa suunnitelmat saattavat kääntyä ympäri kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua. Tulostekokoelmien kaivamisen sijaan tällaisissa tilanteissa oli huomattavasti yksinkertaisempaa käyttää valmiiksi laadittua sähköistä oppimateriaalia. 

Säästin aikaa, pystyin siten keskittymään opettamiseen ja oppilaan kotiin jäänyt kirja ei ollutkaan ongelma. Lopputuntia keventävät matikkapelit, sanastobingot ja äännekartat ovat erinomaisia pedagogisia välineitä ja helppoja käyttää, kunhan materiaalin tarjoajan nettisivuista ottaa ensin selvää.

OLEN MYÖS perinteisen paperisen kirjan ja fyysisten oppimateriaalien ystävä. Lukemaan oppiminen on monesti helpompaa ja mukavampaa kirjasta kuin näytöltä, käsin kosketeltavat materiaalit puolestaan auttavat konkretisoimaan opittavaa asiaa. Tutkimuksen perusteella painetusta materiaalista luetun tiedon sisäistää paremmin ja käsinkirjoitetuista muistiinpanoista jää vahvempi muistijälki. 

Digimateriaalin suureen suosioon on sinänsä siis ihan syytä suhtautua myös kriittisesti. Sähköisen materiaalin yleistyminen opetusmaailmassa on kuitenkin tapahtunut niin nopeasti, ettei olla vielä oltu tietoisia useista niistä puolista, joita tutkimuksissa nousee nyt esiin.

ONNEKSI EI tarvitse valita vain jompaa kumpaa. Sekä perinteisellä fyysisellä että digitaalisella opetusmateriaalilla ja -välineistöllä on paikkansa opetustyössä. Oikein käytettyinä ne voivat usein jopa tukea toisiaan. Kysymykset siitä ketä, mitä, missä ja milloin opettaa ovat avainasemassa siinä pedagogisessa päätöksenteossa joka liittyy esimerkiksi opetusmateriaalin valintaan.

Olisi todella vaikeaa ellei mahdotonta valita vain yhtä kaikille oppilaille sopivaksi. Juuri tästä syystä pedagoginen vapaus opettajan työssä on tärkeää.