Oppimaan metsään ja kaupunkiin
Maastossa liikkuminen on erinomainen keino kehittää motorisia taitoja.
RIIKKA KROGERUS
Opeopiskelija 2/19
Kuva: Riikka Krogerus
Kello on 8.15 ja olen juuri saapunut töihin päiväkoti Haagan esiopetukseen. Vastassa on 26:n lapsen eloisa joukko. Sanomme toisillemme iloiset huomenet ja nautimme hetken yhteisestä aamusta, osan vielä nauttiessa aamupalaansa.
Kun kello lyö puoli yhdeksän, esiopetuksen on määrä alkaa. Meidän pienryhmällämme on tänään vuoro viettää ulko-opetuspäivää. Lapset suuntaavat vuorollaan eteiseen pukeutumaan. ”Mitä laitetaan päälle?” kuuluu usean lapsen suusta. Katsomme säätiedostuksesta, että tänään on luvattu vesisadetta, joten päälle puetaan kuravaatteet sekä kumisaappaat. Lapset täyttävät reppuihinsa vesipullot ja suuntaavat ulos kohti päivän seikkailuja.
Tänään menemme tutulle metsäpaikalle.
Esiopetusryhmämme on jaettu kahteen pienryhmään, joissa kummassakin työskentelee varhaiskasvatuksen opettaja sekä lastenhoitaja. Ryhmällämme on käytössä tila päiväkodissa, mutta sitä käyttää aina yksi pienryhmä kerrallaan. Toinen ryhmä on tällöin ulko-opetuspäivillä.
Ulko-opetus painottuu metsään tai kaupungin eri kohteisiin. Työskentelen Helsingissä, joten mahdollisuudet käyttää erilaisia oppimisympäristöjä ovat huikeat! Olemme juuri suunnitelleet ryhmän syksyn retkikohteita: Seurasaari, eri luontopolut, Pirkkolan urheilukenttä, Helsingin kaupungin museo, retket Oodi-kirjastoon ja läheisiin leikkipuistoihin. Vierailimme juuri opastetulla kierroksella Ateneumissa. Ehkäpä suuntaamme joku päivä ihastelemaan maisemia myös Malminkartanon täyttömäelle.
Helsingin kaupungin strategiassa halutaan hyödyntää koko kaupunkia oppimisympäristönä. Meidänkään esiopetus ei jää vain päiväkodin seinien sisäpuolelle, ja miksi jäisikään, kun kaupunki tarjoaa näin monipuolisia oppimisen tiloja. Vaikka ulko-opetuspäivinä vietämme hyvinkin paljon aikaa metsässä, hyödynnämme myös Helsingin monenlaisia paikkoja oppia.
Opetuksen tavoitteena on tutustuttaa helsinkiläisiä lapsia omaan kotikaupunkiinsa. Matkat taittuvat kätevästi junalla tai bussilla valitsemiimme kohteisiin. Metsäretkipäivinä lapset kävelevät ainakin pari kilometriä monipuolisessa maastossa.
OLEMME NYT SAANEET sadevaatteet päälle ja siirrymme päiväkodin pihalle muodostamaan parijonot liikkumista varten. Vettä tihkuu jo, ja vedämme huput päähän sateen ja tuulen suojaksi. Päivän reitti päiväkodilta metsäpaikalle sisältää tienylityksiä, portaita, kallion ylityksiä. Lasten kanssa puhutaan turvallisesta liikkumisesta.
Olemme tutustuneet liikenteeseen ja sen sääntöihin, puhuneet liukkaista kivistä metsän poluilla, sekä siitä, miten liikumme turvallisesti kaupungilla. Turvallisuus on yksi tärkeimmistä henkilöstön miettimisen kohteista. Erilaiset vaaratilanteet tulee pystyä ennakoimaan ja turvallisen liikkumisen säännöt on lapsilla oltava muistissa. Monipuolisessa maastossa liikkuminen on kuitenkin erinomainen keino kehittää erilaisia motorisia taitoja, kuten tasapainoa. Myös kunto kehittyy kävelyn lomassa.
Sade yltyy matkan aikana. Perille päästyämme teemme pressusta pienen katoksen. Lapset auttavat sitomaan pressun naruja kiinni oksiin ja puihin. Valmista! Nyt reput ja lapset suojaan. Nautimme pienen välipalan ja miten hyvältä se maistuukaan raikkaassa ilmassa. Kun sade alkaa laantua keräännymme yhteen kuuntelemaan ohjeita.
Päivän tehtävänä on etsiä ja havainnoida erilaisia värejä luonnosta. Kun kaikki värit ovat parin kanssa löydetty, vesilätäköt alkavat houkutella leikkeihin. Joku innostuu rakentamaan kaarnalaivan ja pian jokaisella lapsella on oma laiva seilaamassa ”valtamerellä”. Aika rientää ja on aika kerätä tavarat. Nyt emme kuitenkaan palaa takaisin päiväkotiin, vaan alkaa monien lasten mielestä päivän paras osuus: siirrymme peruskoulun puolelle syömään.
Helsingissä pyritään panostamaan joustavaan siirtymiseen esiopetuksesta alkuopetukseen. Tapoja tähän on monia ja myös resurssit eri kouluilla ovat erilaisia. Me olemme kuitenkin saaneet iltapäiväksi oman luokan koulun tiloista ja näin tutustumme kouluun tilana. Pari kertaa kuussa järjestetään alkuopetuksen kanssa yhteisiä tunteja, kuten liikuntaa tai lukutunteja, ja näin myös alkuopetuksen oppilaat ja koulun henkilökunta tulevat vähitellen tutuiksi.
ULKO-OPETUS SAATTAA VAATIA opettajalta aluksi enemmän: materiaalien ja ideoiden valmistaminen ulkokäyttöön. Ainakin kaikki paperi tulee olla laminoitua sateen varalta. Sosiaalinen media pelastaa myös vastavalmistuneen opettajan. Vertaistuki ja toisilta saadut ideat ovat erittäin tärkeässä roolissa, kun kyseessä on vastavalmistunut ja ulko-opetusta aloittava opettaja. Instagram, Facebook-ryhmät ja erilaiset valmiit googlaamalla löytyneet materiaalit antavat ideoita jopa niin paljon, ettei niitä kaikkia edes ehdi millään toteuttaa.
Metsä on erinomainen paikka toteuttaa ulko-opetusta. Luonnossa tehdyt havainnot ovat aitoja ja konkreettisia. Metsässä pohditaan lukumääriä, muotoja, värejä sekä luonnonilmiöitä. Siellä voidaan etsiä mukava paikka ja istahtaa sadun äärelle. Olemme syksyn aikana löytäneet itsemme myös Alppiruusupuistosta maalailemasta kasveja. Eskariryhmällämme on yksi vakio metsäpaikka, josta löytyy jokaisen lapsen oma puukaveri. Puukaverille voi kertoa huolia tai iloja ja se on aina odottamassa seuraavaan tapaamiseen. Puukaveria on ikävöity jopa kotona!
Päiväkotimme alueella sijaitsee paljon erilaisia leikkipuistoja, joissa myös vierailemme. Käytämme opetuksessa kenttiä, joilla pelataan jalkapalloa, leikitään liikuntaleikkejä, työstetään matikkatehtäviä tai kirjaimia toiminnallisesti. Aikaa jää toki myös lasten omille ideoille sekä leikeille, ja tilaa niille myös ulkona riittää.
Kuva: Riikka Krogerus
Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja päiväkoti Haagassa Helsingissä.
