Opintojen ohessa hankekoordinaattoriksi
Olisipa joku toitottanut jo opiskeluaikoina sitä, että on ihan ok olla hukassa, kokeilla omia siipiä ja suuntautua sellaisillekin urapoluille, jotka eivät välttämättä tunnu niin itsestään selviltä.
JULIA LAUTALA
Opeopiskelija 4/22
Hankekoordinaattorin työn lisäksi Riina Pääkkönen opiskelee samalla opinto- ja uraohjaajan maisteriopintoja ja hänen tavoitteenaan on valmistua kesällä 2024. Kuva: Julia Lautala.
Riina Pääkkönen valmistui Itä-Suomen yliopistosta luokanopettajaksi ja kotitalouden aineenopettajaksi kesällä 2021. Hän työskentelee tällä hetkellä Itä-Suomen ylioppilaskunnassa Sillat-hankekoordinaattorina. Kyseinen hanke edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä Itä-Suomen yliopistossa vuoden 2023 loppuun asti.
Hanketyöhön päätyminen tuli Riinalle sattuman kautta, sillä hanke perustettiin koronapandemian aiheuttamien haasteiden seurauksena. Keväällä 2021 valmistumisen kynnyksellä Riinan tarkoituksena oli mennä opettajan töihin. Hän hakikin töitä Joensuusta ja sen lähikunnista, mutta ei päässyt haastatteluihin, koska ei ollut ottanut vielä papereita ulos. Tällä oli kuitenkin syynsä, sillä Riina haki opinto- ja uraohjauksen maisterivaiheen opintoihin kandidaatin tutkinnolla parantaakseen mahdollisuuksiaan saada opiskelupaikka.
Samoihin aikoihin Riina löysi hakukuulutuksen hankekoordinaattorin työstä ylioppilaskunnan sosiaalisesta mediasta. Kun Riina luki hankkeen tavoitteista ja sisällöstä, hän koki olevansa juuri se ihminen, jota he tehtävään hakivat.
– En ole koskaan aiemmin katsonut työpaikkailmoitusta niin, että kuvaus sopisi täysin siihen millainen olen, Riina kertoo.
Tästä syystä hän koki, että hänen pitäisi hakea paikkaa, vaikka ajatus opettajana työskentelystä olikin ollut mielessä. Hän ajatteli myös, että omasta järjestötoimintataustasta voisi olla hyötyä ylioppilaskunnassa työskentelyssä. Hakeminen koordinaattorin hommiin kannatti, sillä Riina valittiin kyseiseen työtehtävään ja opettajan työt jäivät odottamaan sopivampaa hetkeä.
Järjestötoiminta voi avata uusia urapolkuja
Hankkeessa Riina pääsääntöisesti järjestää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistäviä vapaa-ajan tapahtumia opiskelijoille. Tapahtumien lisäksi Riina on tuottanut hankkeessa podcast-sarjaa, järjestänyt opintopiirejä lähi- ja etätoteutuksilla sekä ollut mukana kouluttamassa vertaistuutoreita. Opettajankoulutuksen opeista on siis ollut hyötyä tällaisen projektin tehtävissä. Työ vaatii sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, asioiden etukäteisvalmisteluja ja ennakointia sekä johtamistaitoja.
Erityisesti Riina nostaa tärkeäksi vuorovaikutustaidot ja esillä olemisen taidon, sillä projektin koordinointityössä Riinan sanojen mukaan ”joutuu helposti framille”. Lisäksi hankekoordinaattorin työ on vaatinut Riinalta paljon joustavuutta ja taitoa organisoida, sillä Itä-Suomen yliopisto on jakautunut kahdelle kampukselle Kuopioon ja Joensuuhun, ja molemmilla kampuksilla järjestetään toimintaa samaan aikaan.
Opettajankoulutuksen oppien lisäksi hän myös kokee, että aikaisempi kokemus tuutoroinnista ja järjestötoiminnasta ovat edesauttaneet paljon työssä. Riina kannustaa kaikkia vähänkin kiinnostuneita lähtemään mukaan järjestötoimintaan, sillä se voi avata uusia urapolkuja.
Jos vuoden sitoutuminen esimerkiksi ainejärjestön hallitukseen tuntuu paljolta, kannattaa tiedustella, että löytyisikö paikkaa esimerkiksi työryhmän opiskelijaedustajaksi. Riina ei usko, että on olemassa yhtäkään järjestöä, joka ei haluaisi, että toiminnan järjestämiseen tulisi mukaan uusia aktiiveja.
”Töitä on aikaa tehdä
koko loppuelämä.”
Riina kuvailee ensimmäistä vuottaan työelämässä yhdeksi suureksi oppimiskokemukseksi. Uuden työn alkumetreillä Riinan piti totutella uuteen työympäristöön, tutustua työkavereihin sekä oppia niin sanotusti talon tavoille. Lisäksi Riina koki hanketyön hektiseksi sisältäen paljon kokouksia ja palavereja. Työelämä alkoi tuntua pirstaleiselta, eikä Riina kokenut pystyvänsä pitämään koko pakkaa kasassa.
Alkuun, kun Riina palasi töistä kotiin, hän ei jaksanut tehdä paljoa mitään. Kuitenkin puoli vuotta töiden aloittamisen jälkeen hän alkoi tottua uuteen arkirytmiin ja sen jälkeen työelämä on tuntunut mielekkäältä.
Kaikista tärkeimmäksi opiksi Riina kertoo omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen. Ennen kaikkea piti oppia jarruttamaan ja hillitsemään itseään, sillä kaikkia ideoita ei tarvitse päästä toteuttamaan heti. Riina toteaa huvittuneesti, että jos tämä juttu olisi tullut ulos vuosi sitten, hänellä saattaisi olla aivan eri ääni kellossa kuin nyt.
Taloudellinen epävarmuus on tiessään
Vaikka Riina opiskelee kokopäivätöiden ohessa, työstä on pakostakin muodostunut prioriteetti opintojen edelle. Onneksi liukuva työaika mahdollistaa sen, että aikaa jää myös opinnoille. Esimerkiksi kesken päivän voi mennä opiskelemaan yliopistolle, jos tilanne niin vaatii, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että työpäivä pitenee.
Riina pyrkii pitämään joka viikko vähintään yhden vapaapäivän palautuakseen töistä ja opinnoista. Hän tiedostaa sen, että rajojen asettaminen on tärkeää etenkin työelämässä, sillä muuten voi palaa helposti loppuun. Hänelle on tullut selkeämmäksi se, että oman työn johtaminen ja aikatauluttaminen sekä armollisuus itseään kohtaan ovat tärkeitä asioita omalle jaksamiselle.
Tällä hetkellä Riina kokee työelämän olevan yksi parhaista asioista, mitä hänelle on tapahtunut. Taloudellinen epävarmuus on tiessään, työpäivän jälkeen jää aikaa kaikelle muullekin, eikä tarvitse vain opiskella. Sopeutuminen työelämään tulee hiljalleen ja Riina muistuttaakin jokaista suhtautumaan itseensä lempeästi työelämän alkumetreillä. Kaikkea ei tarvitse osata heti.
Luokanopettajaopintojen aikana Riina koki olevansa todella hukassa, mikä vaikutti myös negatiivisesti hänen hyvinvointiinsa. Riina pohti opiskellessaan paljon sitä, onko hänestä hyväksi opettajaksi, koska ei ole kokenut opettajan ammattia aina kutsumuksena. Toisinaan hän huomasi vertailevansa itseään muihin ja potevansa huonommuuden tunnetta.
Nyt Riina kokee, että hanketyö on kehittänyt hänen osaamistaan ja hänestä on tullut paljon itsevarmempi. Hän on saanut paljon tsemppiä ja tukea kollegoiltaan, mikä on kohottanut itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta. Hän pitää hanketyötä kokemuksena, joka hänen piti saada, ja tämän ansiosta kokee tällä hetkellä, että halutessaan hän pystyy ihan mihin vaan – myös opettajan työhön.
On ihan ok olla hukassa
Opiskeluaikoina Riina olisi toivonut jonkun toitottavan sitä, että on ihan ok olla hukassa, kokeilla omia siipiä sekä olla rohkea ja suuntautua sellaisillekin urapoluille, jotka eivät välttämättä tunnu niin itsestään selviltä. Riina suosittelee muitakin opeopiskelijoita hyppäämään kohti tuntematonta, koska myös epätavallisille poluille on luvallista astua.
Kaikkiin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua kiinni, sillä ne tuovat lisää työkokemusta ja samalla opimme myös itsestämme. Riina haluaa muistuttaa, että töitä on aikaa tehdä koko loppuelämä. Etenkin opettajan töitä, sillä ne eivät tule näillä näkymin loppumaan. Eli jos joku ei vielä tiedä, mitä haluaisi tehdä, niin se ei haittaa. Työn ei myöskään tarvitse olla kaikki kaikessa, vaan omasta hyvinvoinnista ja ihmissuhteista kannattaa pitää huolta.
Vaikka Riina ei ole ollut koulumaailmassa yli vuoteen, häntä ei pelota ajatus takaisin menemisestä. Riina onkin jo pohtinut suunnitelmiaan hankkeen loppumisen jälkeiselle ajalle: hänen suurena toiveenaan olisi päästä työskentelemään opinto-ohjaajana. Hän ei myöskään näe mahdottomana, että lähtisi hankkeen päätyttyä luokanopettajan tai kotitalouden aineenopettajan töihin.
Riinaa on kuitenkin mietityttänyt, sopiiko hänen arvoihinsa enää koulupäivien täsmällisyys, kun on tottunut liukuvaan työaikaan. Tästä huolimatta hän on huomannut ikävöivänsä takaisin koulumaailmaan sekä lapsien opettamista ja ohjaamista. Eritoten Riina kaipaa onnistumisen kokemuksia oppilaiden kanssa. Hän kokee, että nykyisessä työssään hän pitkälti asettaa laastareita haavojen päälle. Opettajan työssä hän voisi vaikuttaa siihen, että laastareita ei edes tarvitsisi.
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!
