Opetuksen digiloikka ei ole valmis
Digiloikasta on opetusmaailmassa puhuttu vuosikausia. Kouluihin ja päiväkoteihin on hankittu suurella rahalla uutta teknologiaa, jota on perusteltu opetustyön tukemisella. On selvää, että koulujen ja päiväkotien digiloikassa ei ole kyse yhdestä toimenpiteestä, jolla kerran uudistetaan opetustyötä, vaan pysyvästä tilasta, jossa opetuksen tulee aina vastata ympäröivän maailman kehitykseen.
ALEKSI VEHMASSALO
Soolibooli 3/18
Joensuussa erityisopettajaksi opiskeleva Mari Reijonen tutustui SOOLin webinaarissa Green Screen -sovellukseen. (Kuva Lauri Heiskanen)
Opetusteknologian kehittyminen on vilkkaampaa kuin koskaan ja digiloikka on saanut myös paljon kritiikkiä osakseen. Monessa päiväkodissa ja koulussa kaapissa pölyttyvät tabletit ovat tuttu näky. On herännyt kysymys, hankitaanko uutta tekniikkaa vain uuden tekniikan vuoksi?
Lapset ja nuoret kasvavat yhä enemmän digitaalisen teknologian parissa. On vain järkevää, että oppilaitoksemme pystyvät tarjoamaan heille valmiuksia selvitä median- ja teknologiantäyteisessä maailmassa. Niihin liittyvät taidot ovat keskeinen osa elämää nyt ja yhä enenevissä määrin tulevaisuudessa. Mielekkään ja tarkoituksenmukaisen oppimisen tukena tuleekin hyödyntää sitä tekniikkaa, jota opetettava sukupolvi on tottunut käyttämään.
Mediakasvatusta ei tule nähdä vain omana oppiaineenaan. Sen tulee läpileikata kaikki opetus. Media ja erilaiset laitteet linkittyvät kaikkeen toimintaamme. Jos mediakasvatusta opetetaan vain muutama tunti viikossa, astumme sudenkuoppaan, jossa näemme digitekniikan tyhjiössä irrallaan muusta elämästä. Tarkoituksenmukaista on hyödyntää uusinta tekniikkaa integroituna kaikkeen opetukseen.
Ymmärtämällä ohjelmointia
ymmärrämme paremmin,
miten ympäristömme toimii.
Koodaus on taito, joka on pitkään ollut harrastelijoiden ja ammattilaisten omaa hupia. Ennusteiden mukaan ohjelmointi on keskeisiä taitoja, joita jokainen tulee jossain määrin tarvitsemaan myös omassa arjessa suoriutumiseen.
Ohjelmointi ei ole vain itseisarvoista toimintaa. Ymmärtämällä ohjelmointia ymmärrämme paremmin, miten ympäristömme toimii. Tietotekniikan alkeita tuodaankin opinpolkuun mukaan jo päiväkodissa. Päiväkodeista löytyy jo ohjelmoinnin perusteita harjoittavia robotteja, joille lapset antavat itse suoritettavia komentoja.
Kiinnostuksesta ja mediakasvatuksen tarpeellisuudesta kertoo omaa kieltään myös valtavan suosion saaneet Hello Ruby -kirjat, joiden tavoitteena on tutustuttaa lapset tietotekniikan maailmaan.
Mutta kuka opettaa opettajia?
Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, jos opettajamme eivät tätä tekniikkaa itse hallitse. Nyt opettajiksi valmistuvat kuuluvat ensimmäisiin ikäluokkiin, joiden omalla opintaipaleella tietokoneet ja internet ovat olleet aina mukana. Tekniikka on tullut hurjasti eteenpäin omista vuosien takaisista kokemuksista, kun opettajaksi opiskelevat itse suorittivat omaa oppivelvollisuuttaan.
Opettajankoulutuksen tulee tarjota valmiuksia uuden tekniikan käyttöön. Monet koulutusohjelmat kuitenkin vain sivuavat mediakasvatuksen mahdollisuuksia. Tällöin työelämään siirtyessä monesta tuntuukin varmasti turvalliselta turvautua vanhaan osaamiseensa jostain vuosikymmenen takaa. Kun oma osaaminen on toiselta vuosikymmeneltä, kuin koulusta löytyvä laitteisto, ei ole ihme, että uuden laitteiston sisäänajamista vierastetaan tai jopa vastustetaan.
Sijoituksia laitteiston uusimiseen ei siis voida tehdä ilman sijoitusta tarkoituksenmukaiseen koulutukseen ja sen tulee alkaa jo opettajien peruskoulutuksessa. Teknologia tuo suunnattomasti uusia mahdollisuuksia oppilaitoksiin, mutta vain, jos nämä mahdollisuudet ovat myös tuttuja opettajille. Opetusala ei tunnetusti piehtaroi ylimääräisessä rahassa, joten kalliit investoinnit uusiin laitteisiin ovat hukkaan heitettyä rahaa muutenkin niukkuudesta kärsivällä alalla ilman osaavia opettajia.
Oman lusikkansa soppaan tuo se, että yritysmaailma on ymmärtänyt myös opetusteknologian avaavan uusia markkinoita. Uusia oppimista tukevia ohjelmistoja ja laitteistoja tarjoavia yrityksiä nostaa päätään kiihtyvällä tahdilla.
On hienoa, että opetusmaailmaa kehitetään ympäröivän maailman mukana. Opetusala nähdään tuottavana. Erilaista opetusta tukevaa teknologiaa pursuaa kentälle kuitenkin niin valtavaa vauhtia, että kaiken käyttöönotto ja kouluttaminen opettajille ei ole mitenkään mahdollista. Hankintoja tehdessä nousee tärkeäksi kuulla opettajia ja heidän intressejään, jotta investoinnit kohdistuvat tarkoituksenmukaisiin kohteisiin.
Digiloikka on siis tullut jäädäkseen. Mediakasvatustaidot muodostavat yhä vahvemmin opettajuuden kivijalkaa. Opettajien tulee olla teknologian asiantuntijoita, jotka osaavat aina opastaa lapsia ja nuoria kehityksen uusimpien mullistusten parissa. Nyt on siis korkea aika suunnata investoinnit laitehankinnoista opettajien koulutukseen. Muuten digiloikasta laskeutuminen tapahtuu väärällä jalalla.
Webinaariin on helppo osallistua
Kaikille jäsenille avoimet teemaseminaarit ovat olleet keskeinen osa SOOLin toimintaa jo pitkän aikaa. Tänä keväänä kokeiltiin uudenlaista webinaaria tuomaan toimintaa vielä helpommin lähestyttäväksi.
Seminaarit ovat olleet jäsenistön keskuudessa suosittuja tapahtumia, joissa on pureuduttu vuorollaan erilaisiin opettajuuteen liittyviin keskeisiin teemoihin. Eri opettajankoulutuspaikkakunnilla järjestetyissä tilaisuuksissa opiskelijoiden eteen on tuotu kulloisenkin aiheen asiantuntijoita ja uusia näkökulmia. Teemaseminaarit ovat olleet SOOLin vastaus jäsenistön tarpeeseen täydentää omaa osaamista, kun tutkintokokonaisuuksiin ei mahdu kaikkea opettajan ammatissa vaadittavaa tietoa ja taitoa.
Seminaarien tavoittavuudessa on kuitenkin nähty suuria haasteita. Miten jokainen opeopiskelija valtakunnallisesti voitaisiin saada mukaan, kun kampukset sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan? SOOLissa päätettiin lähestyä asiaa kehittämällä oma webinaari-konsepti, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa maanantaina 26. maaliskuuta 2018. Tavoitteena oli luoda uudenlainen seminaari, johon jokaisen on helppo osallistua.
Opeopiskelijoiden yhteisöllisyys on ollut aina iso osa teemaseminaarien tunnelmaa. Tilaisuuksien aidot ihmiskohtaamiset säilytettiin mukana myös webinaarissa. Sen sijaan, että webinaaria olisi joutunut seuraamaan omalta kotisohvalta, järjestettiin kaikkiaan yhdeksällä opettajankoulutuskampuksella omat paikalliset tilaisuudet.
Jokaisella paikkakunnalla opiskelijat pääsivät siis yhdessä seuraamaan Helsingin kampukselta lähetettyä lähetystä. Teemaseminaarien keskusteleva luonne säilytettiin mahdollisuutena esittää kysymyksiä ja kommentoimalla omalta paikkakunnalta niin Webex-yhteyden kautta kuin Padlet-seinän avulla.
Luontevaksi teemaksi SOOLin ensimmäiseen webinaariin valikoitui opetusteknologia. Tekniikan kehitys tulee huomioida kaikessa opetuksessa läpileikkaavasti. Tämä näkyi myös seminaarissa. Webinaarissa ei vain puhuttu uudesta opetusteknologiasta ja sen mahdollisuuksista. Tilaisuus oli itsessään konkreettinen esimerkki tekniikan käytöstä.
Muutamaan puheenvuoroon on mahdotonta sisällyttää kattavasti koko opetusteknologian kehittyvää kenttää. Useamman paikkakunnan samanaikaiset tilaisuudet tarjosivat mahdollisuuden teemojen aiempaa syväluotaavampaan käsittelyyn. Jokaisella kampuksella järjestettiin oma uniikki työpaja tai luento. Paikallisissa tilaisuuksissa pureuduttiin yhteen seminaarin teemasta ammennettuun aiheeseen.
