KAISA LEINONEN & JENNI MOILANEN
Soolibooli 2/14

Duudsoni ja luokanopettaja HP Parviainen jakaa nimmareita SOOLin teemaseminaarissa. Seminaarit ovat ruokailuineen maksuttomia kaikille jäsenille ja niissä perehdytään ajankohtaisiin ja opettajankoulutuksessa yleensä vähäiselle huomiolle jääviin aihepiireihin.

Seminaarin puhujina toimivat kasvatustieteen tohtori Mirjam Virtanen, Vuoden 2013 harjoittelunohjaaja Erkki Pekkala sekä luokanopettaja ja duudsoni HP Parviainen. Iltapäivän keskustelupaneeliin osallistui edellisten lisäksi myös vastavalmistunut opettaja Fatim Diarra. Seminaari keräsi paikalle yli sata SOOLin jäsentä sekä monia muita Educa-messuvieraita.

---

Mirjam Virtanen:

Emotionaalinen osaaminen opettajan työssä

Mirjam Virtanen väitteli hiljattain Tampereen yliopistossa opettajan emotionaalisesta kompetenssista. Virtanen on huolissaan opettajien uupumuksesta, sillä nykyään työmäärä sekä tulosvastuu ovat lisääntyneet samalla kun resursseja ja toimintaedellytyksiä on karsittu. Vuorovaikutustaidot ovat korostuneet moniammattillisen yhteistyön lisääntyessä.

"Opettajien tulisi punnita ammattitaitoaan sekä valmiuksiaan haasteiden kohtaamiseksi." Keskeisiksi nousevat siis emotionaaliset taidot: "Opettajan tulee tunnistaa omia ja toisten tunteita sekä hallita niitä itsessään ja ihmissuhteissa. Tunteita ei pidä päästää isännän rooliin vaan kehittää niiden hallinta- ja säätelytaitoja", Mirjam muistuttaa.

Väitöskirjassaan Virtanen tutki yhteensä 551 luokanopettajaa ja luokanopettajaopiskelijaa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään opettajien arvioita omista tunneälytaidoista sekä niiden tärkeydestä opettajan ammatissa ja tunneälytaitojen tärkeydestä esimiestyössä. Opettajat arvioivat tärkeimmäksi ominaisuudeksi empaattisuuden ja emotionaalisen itsetietoisuuden. Opettajan on tärkeää osata eritellä omia työhön liittyviä tunteitaan ja miten ne vaikuttavat itseen ja omaan opetukseen. Lisäksi on oltava luotettava ja kyvykäs kehittämään toisia.

Pystyykö opettajankoulutus kouluttamaan meistä tunneälyllisesti kompetentteja opettajia? "Opiskelijat kokevat tunneälytaidot erittäin tärkeiksi, mutta heikommiksi kuin työssä olevien opettajien. Erityisesti vastauksissa nousivat esille opiskelijoiden huoli siitä, miten tunteet vaikuttavat työhön, tunteiden kanavoinnin opetteleminen, ongelmatilanteiden vastaanottaminen rauhallisesti, halu ymmärtää toisten tunnetiloja sekä tarve tunnistaa oppilaan heikkoudet ja vahvuudet sekä oppia tukemaan niitä", Virtanen listaa. "Opettajuus on ihmissuhdeammatti, joten näiden taitojen kehittämiseen tulisi varata aikaa jo opettajankoulutuksessa. Tunneälytaitoja voi kehittää!"

Mirjamin vinkit tunneälytaitojen kehittämiseen:

Tunnista ja tiedosta omat tunneälytaidot esimerkiksi tunteet konfliktitilanteissa. Analysoi omat vahvuutesi ja heikkoudet tunteiden käsittelyssä. Tiedostamalla omat taidot voit alkaa kehittämään kaikkein akuuteinta taitoa ja oppia reflektoimaan sitä omassa toiminnassasi.

---

Erkki Pekkala:

Elämä on ihmissuhteita

Oulun yliopiston harjoittelukoulun lehtori ja Vuoden harjoittelun ohjaajaksi viime keväänä valitun Erkki Pekkalan puheenvuorossa korostuu selkeä sanoma: "Elämä on ihmissuhteita ja opettaminen on ihmissuhdetyötä. Opettajina emme opeta asioita, oppiaineita, emmekä luokkaa, vaan opetamme ihmisiä. Tulevassa työssämme kohtaamme ihmisiä siinä missä muissakin päivittäisissä tilanteissa. Kuitenkin opettajan ja oppijan välinen suhde on erityinen ja opettaja vastuussa tämän suhteen muodostumisesta."

Miten opettaja vaikuttaa ja kohtaa? Mikä on opettajan tärkein työkalu? Muun muassa näihin kysymyksiin Pekkala antoi vastauksensa.

Erkki Pekkalan, kuten monen muun oma opettajuuteen kasvun tarina lähti liikkeelle omista kouluvuosista. Pekkala kertoo pienten poikien tavasta unelmoida omasta harrastuksesta itselleen ammatti. Vielä tänäkin päivänä lapset haluavat isoina tehdä sitä, mistä itse tykkäävät. Näin kävi myös Pekkalalle.

"Minä olin juuri se ongelmaoppilas, joka puhuin ja pyörin paikallani. Nyt opettajana saan puhua, mennä ja tulla miten haluan!" Opettajana Pekkala kertoo olevansa sama henkilö niin koulussa kuin muualla. Hän kertoo kohtaavansa ihmissuhteet samalla tavalla kaikkialla ja korostaa, ettei läsnä oleva ihmisryhmä saisi vaikuttaa omaan suhtautumiseen.

"Ei se mene niin, että koulussa on eri Erkki, kotona on eri Erkki. Kyllä mä olen koko ajan ihan sama ihminen." Opetuksensa Pekkala pyrkii pitämään itsensä näköisenä. Näin hän kertoo myös nauttivansa työstään enemmän.

Tuloskeskeisyys vs. arvokasvatus

Pekkala kritisoi puheenvuorossaan suomalaisen koulujärjestelmän tuloskeskeisyyttä. Hänen näkemyksensä mukaan suomalaisessa koulussa keskitytään liikaa kognitiivisiin suorituksiin, jolloin tärkeämmät arvot jäävät vähemmälle huomiolle. Elämässä selviytymisen kannalta keskeisimmät taidot jäävät oppimatta, kun keskitytään tähtäämään vain kriteereiden mukaiseen lopputulokseen.

Näitä tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi sosiaaliset taidot, kärsivällisyys ja kriittisyys. Tuloskeskeisyyden sokeuttamana yhteiskunnalla ei ole varaa unohtaa myöskään koulun antamaa turvallisuudentuntua ja välittämisen tunnetta oppijalle.

Pekkala kritisoi myös koulujen nykyistä hyväksymisen hakemisen ilmapiiriä, jonka vallitessa hyväksyntää haetaan niin yhteiskunnalta, perheiltä kuin oppilailta imagon ehostamiseksi. Pekkala haluaa korostaa, että höyrähtämällä suosion kasvattamiseen ja kalasteluun, siirtyy huomio pois tärkeimmistä asioista. "Ei meidän tarvitse mielistellä, vaan meidän tulee pitää kiinni niistä hyvistä arvoista, mitä meillä jo on! Sehän sen pitäisi olla koulussa tärkeintä."

Pekkala näkee tuloskeskeisyyden välittömät vaikutukset oppijoihin ja muistuttaa, ettei tuloskeskeisyyteen usein liittyvä negatiivisuus ole oikea työkalu tulevaisuuden rakentamiseen. Oppijoita tulisi innostaa ja ylläpitää myös opettajan omaa innostusta omaan työhön. Hän nostaa esille kiinnostavan faktan kansakoulun arvioinneista, jossa oppilaalle on saatettu antaa arvosana 0, joka tarkoitti sanatarkasti mitätöntä.

Negatiivisuudella ja tiukoilla vaatimuksilla tehdään pitkässä juoksussa vahinkoa oppimiselle ja myös paljon puhutuille oppimistuloksille. "Opettajat oli älyttömän hyviä lannistamaan. Minullekin sanoi eräs opettaja kerran, että ’Erkki, ei susta tule mitään’. Ja niin vaan tuli – opettaja!"

Persoona työvälineenä

Erkki on opettaja, joka tekee työtään omalla persoonalla. Tuleville opettajille hän kertoo sen olevan tärkein ja vaikuttavin työkalu opettajan työssä. Turhan negatiivisuuden Pekkala kehottaa jättämään kokonaan pois ja suhtautumaan asioihin positiivisen kautta. Opettajan oma asenne vaikuttaa suoraan oppijoidenkin toimintaan.

"Sitä saa, mitä itsestään antaa. Se, miten itse toimimme ja mitä korostamme, se käytös lisääntyy", Pekkala kertoo kokemuksensa pohjalta.

Pekkala muistuttaa, että uskallus, rohkeus ja varmuus opettajan työhön löytyy vasta kokemuksen kautta. Tätä kokemusta kartuttaessa opettajan on tärkeää laittaa itsensä ja persoonansa likoon. Se on lopulta ainoa asia, mitä opettaja Pekkalan mukaan työssään tarvitsee.

Opettajallakin saa olla huonot päivänsä, sillä ne ovat osa arkea. Tärkeää on kohdata oppijat aidosti ja olla rohkeasti sitä, mitä on. Aidon kohtaamisen myötä syntyy oppijan ja opettajan välinen luottamus ja opettajan auktoriteetti. Auktoriteetti tulee ansaita oppijoilta.

Loppujen lopuksi kaikessa on kyse ihmissuhteista. "Onko meillä ihmissuhdeorpoja lapsia ja ihmissuhdeinvalideja opettajia? Huolehditaan siitä, ettei näin ole! Opettaja on viime kädessä vastuussa siitä tärkeän suhteen (opettaja–oppilas) muodostumisesta."

Erkin vinkit opeopiskelijoille ihmissuhteissa pärjäämiseen:

Ole oma itsesi. Kunnioita lasta. Ole rohkea.

---

Hannu-Pekka "HP" Parviainen:

Ihmissoihtu ja kansankynttilä

Suomen viihdemaailman ehkä tunnetuin luokanopettaja Hannu-Pekka "HP" Parviainen on ensisijaisesti duudsoni, sitten vasta opettaja. Duudsonin ura sai alkunsa jo paljon ennen HP:n hakeutumista luokanopettajakoulutukseen. Kuinka tämä temppuileva, jatkuvasti itseään kolhiva ihmissoihtu päätyi kansankynttiläksi ja miten hän yhdistää nämä kaksi erilaista uraa? Ovatko Duudsonin ja opettajan ura sittenkään niin erilaisia?

Duudsoneiden alkutaival, opettajuuden alku

Jo pienestä pitäen HP on ollut kaveri muiden duudsoneiden (Jukka, Jarno, Jarppi) kanssa. Poikia yhdisti lumilautailuharrastus, jonka tiimoilta yhteinen puuhastelu ja kuvaaminen lopulta alkoi. Vähitellen unelma omasta tv-ohjelmasta syntyi.

Nuorempana HP tiesi haluavansa työn, jossa saisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Lukiossa aineenopettajan uraa miettinyt HP ei kuitenkaan löytänyt itselleen sopivaa opetettavaa ainetta, mutta puolivuotinen kouluavustajan työ vahvisti HP:n ajatuksia opettajaksi kouluttautumisesta ja hän päätti hakea Joensuun luokanopettajakoulutukseen.

Duudsoneiden kuvaukset olivat jopa vähällä viivästyttää HP:n toisen uran saavuttamisen, kun aikaa työhaastattelulle ei pystytty sopimaan. Lopulta kuvaukset siirtyivät ja HP pääsi haastatteluun. Myöhemmin opettajan työtä hakiessa HP:lta on kyselty muiden duudsonien suhtautumista mahdolliseen virkaan. "Sanoin vaan, että kaverit varmaan onnittelis ja siitähän se virka sitten tuli!" HP toimii luokanopettajan virassa Seinäjoella.

Hannu-Pekka Parviaisessa korostuu vahva usko unelmiin ja omaan tekemiseen. Tämä usko näkyy kaikessa HP:n toiminnassa sekä opettajana, että duudsonina. Epäonnistumisista ei pidä koskaan lannistua eikä vääriä valintoja kannata pelätä. "Meillä on itsellämme valta ja mahdollisuus muuttaa sekä vaikuttaa omiin unelmiimme", HP muistuttaa. Duudsoneiden yhteinen unelma oli oma tv-ohjelma. Duudsonina olemisen lisäksi HP halusi olla opettaja. Molemmat unelmat ovat tänä päivänä totta.

Moni miettii, miten HP yhdistää kaksi uraansa ja miten oppilaat suhtautuvat opettajansa kaksoisrooliin. HP kertoo, että uuden luokan kanssa on samanlaista kuin kenellä tahansa opettajalla: "Siinä on aina kuherruskuukausivaihe, jolloin kokeillaan rajoja, mutta lopulta lapset väsyy ja luokan oikea luonne tulee esiin. Kun oppilaita näkee viitenä päivänä viikossa, niin tietty glamour häviää."

Oppilaiden uteliaisuudelle hän jättää alussa tilaa antamalla mahdollisuuden oppilaille kysellä mitä vain. HP tekee kuitenkin selväksi luokalleen, että kyselytuokion jälkeen asia on käsitelty, eikä siihen tarvitse enää palata ja tämän taktiikan hän kertoo toimineen. Myös lapsilta tulevat pyynnöt temppujen opettelusta HP kuittaa usein helposti puhumalla. "Kyllä oppilaat ymmärtävät, että koulussa ei ole aikaa harjoitella seinää päin juoksemista, vaan että siellä on ihan muita opittavia asioita."

Julkisuudessa HP vetää tiukan rajan duudsoniuran ja opettajauran välille, sillä ne merkitsevät hänelle kahta eri asiaa, eikä hän halua niiden sekoittuvan keskenään mediassa saati luokkahuoneessa.

Epäonnistumisia, vastoinkäymisiä

Duudsoneiden taival omalla tiellään on ollut monin tavoin samanlainen, kuin monella vastavalmistuneella opettajalla: Alkuun pääseminen on ollut hankalaa ja vastoinkäymisiä on tullut. "Ei meillä ollut hajuakaan miten tv-ohjelmaa tehdään, mut se vaan piti oppia", HP kuvailee Duudsoneiden alkuvaiheita. Opettajan uran alussa HP kertoo nuorempien kollegojen käytännön vinkeistä olleen paljon hyötyä ja niiden helpottaneen arkea huomattavasti.

Myös virheille tulee antaa niille kuuluva tila omassa työssä. HP haluaa muistuttaa, ettei elämä ole niin vakavaa ja aina tulisi katsoa asioita pieni pilke silmäkulmassa. Hän korostaa myös opettajien taitoa nauraa itselleen ja sen merkitystä oman työn keventämiselle sekä sille, millaisena oppilaat näkevät opettajan.

"Valitettavasti se on vähän meillä suomalaisilla sellainen asenne, että jos törmää kadulla paaluun niin yleensä siitä noustaan heti ja katsotaan, että apua, eihän kukaan nähnyt." Tämä viittaa myös opettajien taipumukseen pelätä ja peitellä virheitään. HP kehottaa tekemään toisin: "Jääkääpä joskus siihen paalun viereen ja naurakaa, että varmaan näytti aika hassulta! Kun tulee moka, se on vain luonnollista."

Yksi HP:n opettajan uran aikana kohtaamista vaikeimmista asioista on liittynyt koulukiusaamiseen. Kahden vuoden aikana HP koki käyttäneensä kaikki mahdolliset keinot kiusaamisen lopettamiseksi, mutta kiusaaminen vain jatkui. "Silloin tavallaan huomasin sen, että onkin asioita, joihin en välttämättä pysty vaikuttamaan ja että kaikki ei mene, niin kuin minä ajattelen", HP avaa kokemustaan.

Koulukiusaaminen on ilmiönä tuttu muillekin duudsoneille. Omakohtaisten kokemusten pohjalta Duudsonit halusivat aloittaa koulukiusaamisen vastaisen kampanjan. Duudsoneista Jarno on ollut kiusatun ja Jukka kiusaajan roolissa. Duudsoneiden kampanjassa korostuu ajatus siitä, että kiusaaminen voidaan kokea ja se voi vaikuttaa eri tavoin jättäen arven mahdollisesti loppuelämäksi.

"Opettajalla ajatus ’eihän toi nyt niin iso juttu ole’ on väärä, koska ikinä ei voi tietää, miltä oppilaasta oikeasti tuntuu." Duudsoneiden julkaisema Jekkukirja liittyy myös kiusaamisen vastaiseen kampanjaan. Siinä kiusaaminen rinnastetaan jekuttamiseen. "Jos tekee toiselle jekun, pitää olla itse valmis jekutettavaksi. Hyvän jekun jälkeen kaikkien pitäisi nauraa, eikä koskaan saa jekuttaa heikompaa!" HP avaa Jekkukirjaan sisältyvää sanomaa.

HP itse elää äitinsä antamalla ajatuksella: Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Unelmista totta, onnistumisen salat

Mikä salaisuus piilee onnistuneessa opetuksessa? Millainen on työssään onnistunut opettaja? Salaisuus on sama kuin Duudsoneiden menestyksenkin takana: Kaikki on uskallettu laittaa peliin! Neljän ystävyksen usko yhteiseen unelmaan ja yhdessä tekemiseen on poikinut nelikolle onnistumisia aina rapakon toiselta puolelta asti. Se on vaatinut riskinottoa ja uskoa itseensä niinäkin hetkinä, kun epäonnistuminen on tuntunut todennäköisemmältä.

Menestyksen takana on myös laaja verkosto yhteistyötä, jota ilman mikään ei olisi mahdollista – ei myöskään opintiellä. Duudsoneiden työssä korostuu myös yhteinen hauskanpito, mitä ei sovi opettajankaan unohtaa.

Oppituntien ei kuitenkaan tarvitse olla sirkustemppuja täynnä. "Ei ne lapset kärsi siitä, jos siellä on tylsiä tunteja tai semmosia tunteja, jotka on katsottu opeoppaasta. Opettajakin muistaa säästää itseään ja samalla saa aikaa tutustua oppilaisiin, ku ei tartte stressata siitä, onko tunnit tarpeeksi hienoja", HP alleviivaa ja jatkaa oppilaiden viihtyvyyden tärkeydestä: "Lapset oppii väkisin, jos siellä luokassa on mukavaa ja näyttää sen, että välittää heistä. Jos mietin omaa kouluaikaa, niin en muista yhtään tiettyä hienoa oppituntia tai projektia vaan sen opettajan persoonallisuuden eli sen, oliko hän sellainen, joka välitti musta."

HP:n tärpit opeopiskelijoille tulevaan työhön:

Näytä, että välität. Tärkeintä opettajana olemisessa on näyttää lapsille, että oikeasti välität heistä Uskalla arvostaa omaa vapaa-aikaa. Ei tarvitse olla aina tavoitettavissa ja sen voi sanoa vanhemmillekin ääneen. Älä ota itseesi. Vaikka tätä työtä tehdään persoonalla ja asiat saattaa kolahtaa, kritiikkiä ei saa ottaa henkilökohtaisesti. Pitää muistaa, että me ollaan vain opettajia ja jätetään se maailmanpelastamisen viitta pois. Silloin jaksaa työssä paljon pidempään ja osaa nähdä ne positiiviset puolet siinä.