RIKU ORAS
Opeopiskelija 1/21

Luokanopettaja Anna Helin on ollut pitkään mukana kunnallispolitiikassa.

Tässä haastattelussa pitkän linjan opettaja ja poliitikko Anna Helin kertoo omien kokemustensa perusteella, miten opettajan ammatin ja kunnallispolitiikan yhdistäminen luonnistuu. Helin kertoo pyrkivänsä olemaan koulussa poliittisesti mahdollisimman neutraali opettaja, vaikka opettajien poliittiset arvot eivät voi olla näkymättä kouluissa. Lisäksi hän kehottaa opeopiskelijoita tarkastelemaan omaa poliittisuuttaan opettajan ammattia silmällä pitäen sekä olemaan mahdollisimman aktiivisia kuntalaisia. 

Miten opettajan ja kunnallispoliitikon roolien yhdistäminen luonnistuu? 

– Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että opettajan ja kunnallispoliitikon työt sopivat hyvin yhteen, sillä luokanopettajan töiden lisäksi olen työskennellyt kunnallispolitiikassa jo 1990-luvun taitteesta lähtien. Roolien yhdistäminen onnistuu luontevasti ja koulumaailmassa olen aina ollut ennen kaikkea Anna-opettaja. Lisäksi koulussa olen mielestäni profiloitunut enemmän kulttuurihenkilöksi kuin poliitikoksi.

Miten oppilaat, huoltajat ja muut opettajat suhtautuvat poliittiseen taustaasi? 

– Suhde oppilaiden, vanhempien ja kollegojen kanssa on aina mielestäni ollut mutkaton ja päähuomio on yleensä pysynyt koulutöihin liittyvissä asioissa. Roolini herättää varmaan kotien keittiönpöytäkeskusteluissa aika ajoin myös lasten kiinnostuksen, mutta koulussa kuittaan oppilaille mahdollisimman arkisesti olevani Anna-opettaja. 

– Joskus lehdissä on ollut kuvia, juttuja tai jopa lööppejä, jotka ovat nousseet esille myös oppilaiden keskuudessa. Olen kuitenkin pyrkinyt käsittelemään tällaiset tapaukset asiallisesti ja joskus saatan sanoa, että meillä kaikilla on harrastuksia eivätkä ne kuulu tänne kouluun sen enempää. Koulussa keskitymme koulujuttuihin ja opiskeluun.

Onko poliittinen taustasi aiheuttanut ongelmia tai mieleenpainuvia tilanteita oppilaiden kanssa? 

– Tutussa kouluyhteisössä roolini tiedetään, mutta pari vuotta sitten vaihdoin uuteen kouluun ja siellä erityisesti yläkoululaiset kuiskuttelivat alkuun minun sosiaalisen mediani sisällöistä, kuvistani ja kavereistani. Kuiskuttelu laantui kuitenkin nopeasti eikä muutaman vuoden jälkeen kommentointia ole enää kuulunut. Pyrin suhtautumaan tällaiseen kuiskutteluun, supatteluun tai kommentointiin mahdollisimman mutkattomasti, vaikka olisinkin ollut viikon pilakuvassa hassusti tai nolosti esillä. 

Miten tuot omat poliittiset mielipiteet ja arvosi esille koulussa? 

– Olen aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman neutraali opettaja koulussa. Toki pidän joitain ismejä ja filosofioita erityisessä arvossa. Pyrin opettajana erityisesti korostamaan yksilöllisten vahvuuksien kunnioittamista, sosiaalisten taitojen arvostamista ja ylipäätänsä toisten huomioimista. Saatan puhua oppilaille ”minäminämaasta” negatiivisuuden huippuna ja pyrin kaikin keinoin kannustamaan kaikkia kiittämään ja auttamaan toinen toistaan. Myönteisen ja optimistisen asenteen olen oppinut omilta vanhemmiltani ja opettajiltani. 

– Vaikka itse pyrinkin olemaan neutraali, opettajien arvomaailmat näkyvät varmasti myös kouluissa. Moniarvoisessa opettajayhteisössä on paljon positiivisia puolia, eivätkä opettajan oma ihmiskuva ja arvot voi olla näkymättä koulussa. Erilaisen arvomaailman omaavien opettajien kesken saa mittauttaa myös omaa maailmankuvaansa, mikä on hyvä asia. Tälläkin hetkellä huomaan joutuvani kollegiaalisiin tilanteisiin, joissa maailmankuvissa on selkeitä eroja ja se on mielestäni oikein hyvä.

– Elämme moniarvoisessa maailmassa ja kyseenalaistaminen on parasta treeniä itse kullekin omien arvojen kirkastamisessa, muotoutumisessa ja omassa kasvussa. Olen huomannut oman maailmankuvanikin muuttuneen elämän melskeessä. 

Miten opettajaksi opiskelevien tai nuorten opettajien kannattaa suhtautua omaan poliittisuuteensa?

–  Opettajaksi opiskelevien pitää olla avoimia ja rakentaa analysoiden mahdollisimman tietoinen käsitys omasta elämänfilosofiastaan, minäkuvastaan ja tavastaan jäsentää maailmaa. Minusta opettajan velvollisuus on olla kartalla roolistaan yhteiskunnan osana. On olemassa myös riskejä, joita kömpelö opettajapersoonallisuus saa aikaan touhutessaan mitä sattuu oppilaiden ja huoltajien kanssa.

– Suomessa on hyvä opettajankoulutus, mutta tulevan kasvattajan vastuulla on oppia tuntemaan itsensä perinpohjaisesti. Opettajaksi opiskelevien ja nuorten opettajien kannattaa tarkastella kriittisesti omaa minäkuvaansa ja poliittisia näkemyksiään säännöllisin väliajoin, sillä minäkuva ja maailmankuva voivat muuttua vuosien vieriessä eteenpäin ja kokemuksen karttuessa.

Kannattaako opettajaksi opiskelevien tai nuorten opettajien lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan?

– Koulutuspoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna olisi suotavaa, että kouluissa tai laajemmin kunta-alalla toimivia aikuisia olisi mukana myös edunvalvonnassa ja päätöksenteossa. Kunnallispolitiikassa toimivat opettajat pystyvät antamaan ja jakamaan tietoa kentän tilanteista. Opettajilla on yleensä omakohtaisia näkemyksiä esimerkiksi koulutuspolitiikan linjausten tai opetussuunnitelman muutosten vaikutuksista käytännön opetusjärjestelyihin ja koulutyön resursseihin.

– Kunnallispolitiikassa koulutuksellisesta tasa-arvosta huolehtiminen on olennaista ja lisäksi laadukkaan koulupuolen toteutuminen palvelurakenteessa on varmistettava. Itse olen aina ollut sangen vetäytyvä kokiessani poliittisen päätöksenteon liippaavan läheltä omaa tonttiani. En ota itse silloin asioihin kantaa, mutta äänestystilanteessa toimin katsomani linjan mukaisesti.

– Pelkkä ammattiyhdistystoiminta ei riitä hyvän koulutuspolitiikan tekemiseen. Siksi on erittäin tärkeää, että koulumaailman arjen asiantuntijoita on mukana päätöksenteossa edistämässä koulutyön sujuvaa ja turvallista arkea. Kunnallispolitiikka on opettajille ja opettajaksi opiskeleville otollinen väylä auttaa kouluja, opettajia sekä koteja lasten ja nuorten kasvattamisessa. Suosittelen siis kaikille opettajille sekä opettajaksi opiskeleville aktiivista kuntalaisuutta ja vähintään aktiivista kunnallispolitiikan seuraamista.