NOORA KORHONEN
Soolibooli 4/16 pääkirjoitus

Muistan vielä sen tunteen kun postin mukana saapui tavallista paksumpi kirjekuori, jota hypistellessäni ja silmäillessäni ymmärsin päässeeni opiskelemaan opettajaksi. Voi sitä pääkopassa surisevan ilon ja vatsanpohjassa kutkuttavan odotuksen määrää!

Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että opiskelu on elämän parasta aikaa. Kulunut fraasi kaipaa mielestäni pientä viilausta seuraavasti: opettajaksi opiskelu on elämän parasta aikaa. Opettajaksi opiskeleminen alkaa fuksivuonna siitä hetkestä, kun uudet opiskelijat astuvat sisään kasvatustieteiden ihmeelliseen maailmaan samassa tilanteessa olevien tulevien kollegoidensa kanssa. Siinä hetkessä on jotain maagista, aivan kuin voisi tuntea tulevien vuosien kasvun paikat, oppimiskokemukset ja oivalluksen hetket kihelmöintinä iholla. Opettajankoulutuksen alkupiste on siis selvä, mutta se, mihin opettajankoulutus ja samalla opettajaksi opiskelu loppuu, ei olekaan niin yksiselitteistä. Ainakaan se ei lopu vielä valmistumiseen eikä vielä työelämässä. Ehkä se loppuu sitten, kun muutaman vuoden eläkkeellä oltuaan sisäistää vihdoin sen tosiasian, ettei koululle tule enää palattua.

Opettajankoulutus tulee nähdä peruskoulutuksen, perehdytyskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen jatkumona. Peruskoulutuksen tulee olla joustavaa niin, että jokainen valmistunut opettaja voi työhön suunnatessaan tuntea olonsa varmaksi ja asiantuntevaksi. Opettajaksi kasvaminen vaatii aikaa; kaikessa opiskelutohinassa pitää olla aikaa itsereflektiolle, kriittisen ajattelun kehittämiselle sekä omien vahvuuksien ja kehityskohtien löytämiselle. Toisaalta aikaa tulee olla myös verkostoitumiseen, ajatuksien jakamiseen, uusien näkökulmien löytämiseen ja keskustelujen kautta asioiden oivaltamiseen. Peruskoulutus ei kuitenkaan kanna opettajaa työuran loppuun saakka, vaan työssä kehittymiseen tarvitaan lisää polttoainetta: perehdytystä ja täydennyskoulutusta.

Opettajuuteen kasvuun löytyy lisää ajatuksia tämän lehden sivuilta. Saamme lukea opintojensa alkuvaiheessa olevan mietteitä ensimmäisestä opiskeluvuodestaan sekä vastavalmistuneen ajatuksia opettajan ensimmäisistä työvuosista. Uskon, että molemmat voivat erilaisista tilanteistaan huolimatta todeta oppineensa kuluneen vuoden aikana paljon uutta. Toivottavasti sinäkin saat jutuista jotain vinkkejä tulevaa varten, olitpa sitten fuksi tai gradua vaille valmis.

Opettajankoulutuksessa vietetyt vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa – nautitaan opettajaksi opiskelemisesta, oppimisesta ja oivaltamisesta myös alkavana lukuvuonna. Antoisaa syksyä!