OLLI TAMMINEN
Opeopiskelija 1/21

Olli Tamminen toimi opiskeluaikanaan SOOLin hallituksessa ja JYYn edustajistossa. Nykyään hän työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana Tampereen kaupungilla.

Kuntavaalit 2021 lähestyvät kovaa vauhtia. Mielenkiinnolla voi seurata, ketkä tutut, kollegat ja tunnetut nimet asettuvat ehdolle kevään vaaleissa. Joidenkin arvioiden mukaan Suomen kaupunkien ja kuntien valtuustoissa istuu pian päättyvällä valtuustokaudella noin 700 opettajataustaista valtuutettua.

Se on iso määrä, vai onko sittenkään? Sitä voi pitää melko pienenä, joten toivottavasti luku muuttuu seuraavien vaalien jälkeen nelinumeroiseksi. Tällainen tavoite edellyttää kasvavaa innostusta vaikuttamiseen myös opettajaopiskelijoiden keskuudessa ja potentiaalisten opettajataustaisten kuntavaaliehdokkaiden löytämistä puolueiden toimesta.

OPETTAJAOPINTOJENI AIKANA osallistuin monenlaiseen järjestötoimintaan niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Omaa toimintaani järjestömaailmassa ohjasivat oikeastaan kaksi isompaa periaatetta: ”kohtele ihmisiä kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan” ja ”maailma voi olla tulevaisuudessa tasa-arvoisempi”.

Näiden periaatteiden ohjaamana tein töitä läpi opiskeluvuosieni hyvin erilaisissa järjestöissä eri rooleissa. Pyrin toimimaan aina niiden linjausten ja arvojen pohjalta, joita kyseisten järjestöjen ylintä päätäntävaltaa käyttäneet olivat päättäneet (esimerkiksi SOOLissa liittokokous).

Järjestöissä toimiessani seurailin aktiivisesti ympärilläni olevien ihmisten toimintaa ja heidän tavoitteitaan. Joskus huomasin, että joidenkin ihmisten agendana oli selvästi ajaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaa, vegaanisen ruoan lisäämistä opiskelijaravintoloiden linjastoille tai muita tällaisia ”kuumia” aiheita, joista saatiin yleensä aina väittely aikaiseksi esimerkiksi ylioppilaskunnan edustajistossa.

Osa järjestöaktiiveista oli hyvin näkyvästi jonkin tietyn puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestön jäsen ja äänitorvi. Osa taas oli piilottanut oman puoluepoliittisen ideologiansa muilta ihmisiltä julistautumalla ”sittariksi” eli sitoutumattomaksi. Itse sijoituin ja sijoitun edelleen mielelläni näiden kahden ääripään välimaastoon. 

OPETTAJAOPISKELIJOIDEN JA opettajien kohdalla joku voisi kysyä tai kyseenalaistaa: ”Miksi olet puoluepoliittisesti sitoutunut?” Nopeasti ajateltuna kysymykseen ei ole helppoa vastata. Itse ajattelen, että puolueet ovat niitä tärkeimpiä organisaatioita, joiden kautta voidaan vaikuttaa jopa valtakunnan tason politiikkaan. Toisaalta joillekin, varsinkin opiskelijoille, puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt saattavat olla niitä ainoita yhteisöjä, joissa voi tuntea tulevansa hyväksytty ja arvostettu.

Näiden syiden takana saattaa osalla myös piilotella unelma vaikuttajaksi pääsemisestä. Onhan monien kuntapoliitikkojen ja kansanedustajien tarinan taustalla erilaisia rooleja opiskelijajärjestöissä. Osa järjestöaktiiveista saattaa taas haluta täysin vilpittömästi vaikuttaa oman yhteisönsä tulevaisuuteen ja kehitykseen olemalla itse aktiivinen.

Olipa motivaation taustalla mikä tahansa, tulisi jokaista opiskelijavaikuttajaa arvostaa: He tekevät yleensä työtään täysin vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. 

JOS PALATAAN siihen, mitä toivottiin alussa: opettajataustaisten valtuutettujen määrän olisi hienoa nähdä kasvavan yli tuhannen valtakunnallisesti. Tämä lähtee jo opiskelujen aikaisesta kannustuksesta ja tuesta. Älä kyseenalaista tuttusi tai kollegasi sitoutumista puoluepoliittiseen organisaatioon. Tee päinvastoin – kannusta häntä jatkamaan.

Opettajat vaikuttavat yhteiskunnallisesti jo oman työnsä kautta. Arvot ja asenteet tarttuvat sitä helpommin, mitä pienemmistä lapsista puhutaan. Opettajan työssä ja roolissa on tärkeää ja ehdotonta pysyä sitoutumattomana ja noudattaa opetusta koskevaa lainsäädäntöä ja opetussuunnitelmia, mutta työn ja roolin ulkopuolella meillä kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteemme ja sitoutua juuri siihen arvomaailmaan minkä itse koemme oikeaksi. Kenenkään ei tule kyseenalaistaa sitä.