Open potentiaalit työmarkkinoilla
Vaikka oma uravalinta tuntuisi kuinka selkeältä, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo eteen.
Soolibooli 4/17
Opettajataustaiset julkisuuden kasvot ovat useimmiten poliitikkoja tai laulajia, mutta moni on pötkinyt pitkälle muillakin aloilla. Ylhäältä vasemmalta Pelle Miljoona, Arja Koriseva, Timo Kahilainen, H-P Parviainen, Jutta Urpilainen, Martti Ahtisaari, Timo Rautiainen ja Jenni Vartiainen.
Opettajan pätevyydellä voi tietysti opettaa, mutta näyttäisi siltä, että siitä on moneen muuhunkin. Opettajaksi valmistuneesta voi lopulta tulla vaikka menestynyt punkkari (Pelle Miljoona), tasavallan presidentti (Martti Ahtisaari), komediahahmo (Timo Kahilainen) tai duudsoni (H-P Parviainen). Koulutus on siis kohtuullisen laaja-alainen.
Kolme opettajaa kertoo tässä oman tarinansa. Eli mitä sitten tapahtuikaan.
Raigo Megerild
projektisuunnittelija, Helsingin kaupunki, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan hallinto
Mitä opiskelit ja missä?
– Opiskelin Tampereen yliopistossa historiaa, kasvatustiedettä ja hallintotiedettä. Suoritin pedagogiset opinnot Tampereen normaalikoulussa ja valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2015.
Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
– Päädyin nykyiseen työpaikkaani Helsingin kaupungilla avoimen haun kautta vuonna 2015 jo ennen valmistumistani. Hain tuolloin ihan toisenlaista tehtävää, kuin missä nyt työskentelen. Sain sen paikan ja sijaisuuden päättymisen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus jatkaa vaativammissa projektiluontoisissa kehittämistehtävissä. Ajattelen itse, että ensimmäisen työpaikkani saamisessa ratkaisevaa oli, että tunsin hyvin opetusalaa ja opetussuunnitelmaa sekä olin jo opiskeluaikana ollut harjoittelussa Opetushallituksessa.
Mitä hyötyä omasta koulutuksestasi on ollut työelämässä?
– Tulin töihin kaupungille aikana, jolloin perusopetuksen uusien opetussuunnitelmien tekeminen koulutasolla oli kuumimmillaan. Heti alussa jouduin opettelemaan valtavasti uutta opetussuunnitelman rakenteesta ja erityisesti tuntijaosta ja valinnaisista aineista. Asiaa monimutkaisti vielä se, että koulutuksen järjestäjä voi tehdä opetussuunnitelman perusteista kuntakohtaisen version, minkä perusteella sitten kukin koulu tekee vielä oman koulukohtaisen versionsa.
– Koulutuksestani oli toki se hyöty, että pystyin omaksumaan nopeasti uuttaa tietoa ja tunsin jonkun verran opsia valmiiksi. Täytyy kuitenkin myöntää, että opettajaopintojen aikana energia meni vielä enemmän tuntien suunnitteluun ja aineenhallintaan kuin uuden opetussuunnitelman laatimisen seurantaan.
– Nykyiset työtehtäväni edellyttävät erittäin hyvää asiakkaiden eli opettajien ja rehtoreiden tarpeiden ymmärtämistä, joten omasta opiskelutaustasta ja opettajakokemuksesta on hyötyä päivittäin. Ihan jo se, että tietää mitä koulun toiminta arjessa tarkoittaa, auttaa suunnittelemaan asiakkaille relevantteja ja hyödyllisiä palveluita.
– Kaupungin hallinnossa työskentelevänä joudun olemaan hyvin paljon tekemissisä erilaisten säädösten, ohjeiden tai menettelyprosessien kanssa, mitä voisi kutsua byrokratiaksi. En osaa sanoa miten paljon juuri opettajaopinnot hyödyttävät näiden tehtävien suorittamisessa, mutta hallintotieteiden sivuaineopinnoista on iso hyöty kunnallishallinnon kokonaiskuvan hahmottamisessa ja myös byrokratian ymmärtämisessä.
– Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut opiskeluaikana opetella Wordin, Ecxelin ja SPSS:n lisäksi myös www-suunnittelua. Nykyisin hyvin monessa projekteissa ja työtehtävissä joutuu esimerkiksi rakentamaan nettisivuston tai ainakin suunnittelemaan sisältöä valmiille alustalle. Näin olleen sisällönhallinnan perusperiaatteista, teknisistä määrittelyistä ja vaikkapa hakukoneoptimoinnista olisi hyvä olla jonkun verran perillä. Itse olen oppinut näitä asioita enimmäkseen työn kautta.
Susanna Gillberg
lastentarhanopettaja, varhaiskasvatuksen maisteri
Mitä opiskelit ja missä?
– Aloitin kasvatustieteen kandidaatin opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2009 ja valmistuin lastentarhanopettajaksi vuonna 2012. Aloitin samana syksynä lastentarhanopettajana päiväkodissa. Vähitellen heräsi kuitenkin ajatus opintojen jatkamisesta, ja syksyllä 2014 aloitin varhaiskasvatuksen maisteriopinnot. Ensimmäisen vuoden opiskelin lastentarhanopettajan työn ohessa, minkä jälkeen jäin opintovapaalle.
Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
– Varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaan sisältyi hallinnon harjoittelu, ja koska olin ollut satunnaisissa koulutustilaisuuksissa toisinaan Ebeneser-säätiössä ja sen ylläpitämässä Lastentarhamuseossa, tiedustelin mahdollisuutta suorittaa harjoittelu siellä. Tammikuussa 2016 minut otettiin avosylin vastaan ja pääsin tutustumaan säätiön ja museon toimintaan.
– Jatkoin harjoitteluni jälkeen säätiön sihteerin sijaisena vuoden loppuun asti, ja sen jälkeen olen siirtynyt pääasiassa työskentelemään Lastentarhamuseon puolella museotyöntekijänä. Maisteriopintojen aikana irtisanouduin päiväkotityöstä ja tein hypyn museoalalle. Täydentääkseni osaamistani suoritin samalla myös museologian perusopinnot.
Mitä hyötyä omasta koulutuksestasi on ollut työelämässä?
– Ebeneser-säätiöllä on yhtä pitkät juuret kuin suomalaisella lastentarhatyölläkin, joten lastentarhanopettajataustasta on hyötyä. Vaikka museo keskittyy esittämään varhaiskasvatuksen historiaa, verrataan sitä aina tähän päivään ja vuosikymmenten saatossa tapahtuneisiin muutoksiin.
– Yksi keskeinen työtehtäväni on museopedagogiikka. Pääsen hyödyntämään omaa ammattitaitoani ja lastentarhanopettajan osaamista, kun suunnittelen ja toteutan päiväkotiryhmille erilaisia työpajoja. Pyrimme myös olemaan ajassa kiinni: tänä vuonna pohdimme erityisesti, miten museo-opastuksemme vastaavat uuteen varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.
– Esi- ja alkuopetuksen aineopintojen osana tein seminaarityöni museopedagogiikkaan liittyen: selvitin päiväkotien henkilökunnan museokokemuksia, tutkin eri museoiden tarjoamia materiaaleja ja lopulta laadin varhaiskasvattajille suunnatun Lastentarhamuseon materiaalipaketin. Ajatuksena on, että museovierailu kytkeytyisi päiväkodin toimintaan – aiheeseen orientoiduttaisiin siis jo päiväkodilla ja aihetta käsiteltäisiin myös vierailun jälkeen.
– Vuonna 2017 vietetään myös lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuotta, ja olen säätiön edustajana päässyt olemaan mukana juhlatoimikunnassa. Myös tämä on vaatinut tietynlaista varhaiskasvatustuntemusta ja tiimityöskentelytaitoja – lastentarhanopettajan vahvuuksia. Koen, että koulutukseni vastaa täysin nykyistä työnkuvaani. Kesäaikana työskentelen Lastentarhamuseossa osa-aikaisesti (museo on putkiremontin vuoksi kesän kiinni), ja sen rinnalla aloitin kesätyöt Seurasaaren ulkomuseon opasvartijana.
– On ollut hienoa huomata, miten muuallakin otetaan lastentarhanopettajat ilolla vastaan – pääsin heti tuomaan esiin omia ajatuksiani lasten omatoimisesta museokierroksesta. Ajauduin kuitenkin museoalalle osittain sattumalta, joten takaisin päiväkotiinkin on aina ovi auki.
Kaj Raiskio
järjestöasiamies, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
Mitä opiskelit ja missä?
– Ylioppilaaksi valmistuin Pälkäneen seudun lukiosta vuonna 1997. Armeijan ja yliopiston välissä tein puolen vuoden ajan koulunkäynninavustajan töitä Jyväskylässä. Syksyllä 1999 aloitin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Pääaineenani oli Suomen historia ja sivuaineina yleinen historia, yhteiskuntatiede, kasvatustieteen pedagogiset opinnot, elämänkatsomustieto ja journalistiikka.
– Opiskeluaikana toimin kaksi kautta ainejärjestö Tosine ry:n hallituksessa. Ainejärjestöajoista parhaiten mieleen jäi Minna Canthin patsaan lakittaminen, pubibussikierrokset Keski-Suomessa ja yliopiston pesäpallomestaruus. Opiskeluaika kului pääsääntöisesti Seminaarimäen luentosaleissa, yliopiston kirjastolla, arkistoissa sekä pedagogisissa opinnoissa Jyväskylän normaalikoululla.
– Valmistuin syksyllä 2003. Samaan aikaan minua pyydettiin jatkamaan tutkimustyötä jatko-opintojen merkeissä. Ajattelin, että väitöskirjan tekeminen olisi mukava harrastus opettajan työn rinnalla, kunnes totuus opettajan työstä paljastui. Täysipäiväinen tutkimus vaati kolme kertaa opintovapaan ottamista. Loput väitöskirjasta tein työn ohessa ja sain lopulta tohtorin hatun ja miekan 2012.
Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
– Toimin yksitoista vuotta yläkoulun puolella historian ja yhteiskuntaopin lehtorina ensin kaksi vuotta Vähässäkyrössä ja loput Nokialla. Samaan aikaan olin mukana useissa OAJ:n luottamustoimissa, kuten paikallis- ja alueyhdistyksen puheenjohtajana sekä OAJ:n valtuuston jäsenenä.
– Ammattiyhdistystoiminta tempaisi kunnolla mukaansa ja kun minulle tarjoutui vuoden 2014 alussa mahdollisuus työskennellä järjestöasiamiehenä Opetusalan Ammattijärjestössä. Tuolloin päätin lähteä katsomaan, että miltä yhteisten asioiden ajaminen tuntuisi vakituisena työnä. Nykyisin vastaan OAJ:n koulutuskokonaisuudesta, OAJ:n alueyhdistystoiminnasta sekä Nuori opettaja (NOPE) -kouluttajien kouluttamisesta. Tulevan vuoden toimin järjestöpäällikön sijaisena.
– Aika ajoin kaipaan takaisin luokan eteen. Erityisesti yhteiskuntaopin opettaminen olisi näinä Trumpin ja brexitin aikoina mielenkiintoista ja erityisen arvokasta.
Mitä hyötyä omasta koulutuksestasi on ollut työelämässä?
– Pedagogiset opinnot ovat luoneet vankan pohjan osaamiselleni. Tehtäviini kuuluu säännöllisesti koulutustilaisuuksia, joissa kohderyhmänä ovat opettajat. Kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset eivät päästä kouluttajaansa helpolla. Myös ammattijärjestössä tehdään digiloikkaa ja seurataan pedagogiikan uusia tuulia.
– Erityismainintana voin nostaa esille draamakasvatuksen. Siitä on ollut valtavasti hyötyä monipuolisissa työtehtävissäni muun muassa eduskuntavaalien aikaan OAJ:n aapiskukon tai Roti-TV:n opettajien rooleissa. Heittäytyminen tehtävään kuin tehtävään ei tuota minulle ongelmaa.
– Toisaalta tutkijan koulutuksesta on ollut suuri etu, kun teemme erilaisia tutkimuksia ja kyselyjä OAJ:n jäsenille sekä yhdistyksille ja tulkitsemme niistä saatuja tuloksia. Jyväskylästä saadut kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen opit ovat päässeet käyttöön Pasilan toimiston puolella.
Kaj Raiskio esitti useita eri opettajahahmoja OAJ:n Joku roti -kampanjan YouTube-videoissa.
