ELLIELINA LIIMATAINEN
Opeopiskelija 3/24

Kuvituskuva: Gratisography.

Suomen Vanhempainliiton ja Förbundet Hem och Skolan toteuttamassa Vanhempien barometri -kyselytutkimuksessa vanhemmat pääsivät kertomaan näkemyksiään lastensa varhaiskasvatukseen tai esiopetukseen liittyvistä asioista. Viime vuodenvaihteessa verkkokyselynä toteutettuun kyselyyn vastasi 8685 varhaiskasvatus- tai esiopetusikäisen lapsen vanhempaa ja huoltajaa. 

Vastaajista suurin osa oli naisia (83 %). Vastaajien koulutustaso jakautui melko tasaisesti niin, että korkein koulutus oli tyypillisimmin ammattitutkinto tai alempi tai ylempi korkeakoulututkinto. Kyselyyn vastattiin vain yhtä varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa olevaa lasta koskien. Lapsien joukossa oli hyvin tasaisesti sekä tyttöjä että poikia, ja lapsia oli kaikista varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olevista ikäryhmistä. 

Vastaajien lapsista lähes puolet oli aloittanut varhaiskasvatuksessa yksivuotiaana, ja neljävuotiaana tai sitä vanhempana aloittaminen oli aineistossa melko harvinaista. Selvästi suurin osa (75 %) lapsista oli päiväkodissa; loput perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäivähoidossa tai esiopetuksessa. Vastaajien lapsista 88 prosenttia oli suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa, kymmenen prosenttia ruotsinkielisessä.

Vanhemmat pääosin tyytyväisiä, mutta resurssipula huolettaa

Kyselyyn vastanneet vanhemmat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, mikä näkyi esimerkiksi oman lapsen varhaiskasvatukselle tai esiopetukselle annetun kouluarvosanan keskiarvosta, joka oli 8,7. Erilaisten vastaajaryhmien välillä oli kuitenkin selkeitä eroja tyytyväisyydessä. Esimerkiksi perhepäivähoidossa olevien lasten vanhemmat olivat muita huomattavasti tyytyväisempiä, samoin isät tyytyväisempiä kuin äidit. Ne vanhemmat, joiden lapsella oli todettu tuen tarve, olivat selvästi tyytymättömämpiä kuin muut vanhemmat. 

84 prosenttia vastaajista oli saanut lapselleen toiveidensa mukaisen varhaiskasvatus- tai esiopetuspaikan. Kaikista tyytyväisimpiä vanhemmat olivat oman lapsensa varhaiskasvatus- tai esiopetuspaikan sijaintiin, joka oli myös ollut selvästi tärkein paikan valintaan vaikuttava kriteeri. Muita asioita, joihin valtaosa vanhemmista oli tyytyväisiä, olivat esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen toiminnan monipuolisuus, lasten turvallisuus sekä turvalliset ja siistit tilat. Monet tyytyväiset vanhemmat kiittelivät kyselyssä mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa sekä hyvää ilmapiiriä, joiden katsottiin suojaavan esimerkiksi resurssipulasta johtuvilta ongelmilta. 

"Olemme olleet onnekkaita lapsemme päiväkotiryhmän kanssa. Ryhmän aikuiset ovat pysyviä, luotettavia, suhtautuvat rakastavasti ja lämpimästi lapseemme. Yhteistyö heidän kanssaan on sujuvaa. Silti varhaiskasvatuksen tilanne henkilöstöpulan ja työntekijöiden kuormittumisen vuoksi huolestuttaa ja ahdistaa."

Vaikka kyselyssä ei erikseen pyydetty kommentoimaan varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen tilaa yleisesti, resurssipulaan ja työntekijöiden palkkaukseen liittyvät epäkohdat tuotiin kuitenkin esiin monissa vastauksissa. Monet sellaiset vanhemmat, jotka olivat tyytyväisiä oman lapsensa varhaiskasvatus- tai esiopetuspaikkaan, pohtivat sitä, että hyvä tilanne on poikkeus tai jonkinlainen lottovoitto.

Vanhemmat peilasivat hyviä kokemuksiaan esimerkiksi aikaisempiin huonoihin kokemuksiin lastensa aiemmista päiväkodeista tai siihen, mitä olivat muilta vanhemmilta kuulleet. Monet vanhemmat kommentoivat kaupunkien välisiä laatueroja varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, ja etenkin pääkaupunkiseudun tilannetta pidettiin huolestuttavana. Myös kaupunkien sisäisten laatuerojen aiheuttamaa epätasa-arvoa kritisoitiin. 

Varhaiskasvatusta ja esiopetusta koskevia huolenaiheita

Vanhempien huolenaiheet koskivat pitkälti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen resurssipulaa. Suurimpia huolenaiheita varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen liittyen olivat esimerkiksi henkilökunnan jaksaminen ja se, ettei henkilökuntaa ole tarpeeksi. Henkilökuntavajeen koettiin heikentävän lasten hyvinvointia ja turvallisuutta, ja jopa 23 prosenttia vastaajista kertoi olleensa henkilökuntavajeen takia huolissaan lapsensa hyvinvoinnista. 

Vanhempien mielestä henkilökuntavajeen vuoksi kaikkia vaaratilanteita ei huomata, eikä niihin aina ehditä reagoimaan kunnolla. Joidenkin vanhempien mukaan henkilökunta jätti myös asioita kertomatta, tai esimerkiksi vähätteli vaaratilanteita. Henkilökuntavaje näkyi vanhempien mukaan myös esimerkiksi lapsen tervehtimättä jättämisenä tai puutteellisena pukemisena ulkoilua varten.

Myös henkilökunnan pätevyys ja etenkin pysyvyys olivat asioita, joihin osa vanhemmista oli hyvin tyytymätön. Henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus huoletti monia, ja vaihtuvuutta pidettiin huonona etenkin pienimpien lasten kannalta. Sijaisjärjestelyt aiheuttivat myös huolta, ja niihin liittyvää tiedottamista ei pidetty riittävänä tai tarpeeksi avoimena. 

"Henkilökunnan vaihtuvuus pitäisi saada taklattua. Vajaa miehitys ja vaihtuvat sijaiset näkyvät iltaisin kotona lapsen käyttäytymisessä ja samalla pelkään kuinka kauan nykyiset vakituiset hoitajat jaksavat."

Osa vanhemmista kertoi olevansa huolissaan siitä, että lasta viedessä tai hakiessa vastassa on usein henkilöitä, jotka ovat täysin vieraita, eikä vanhempia ole tiedotettu päivän sijaisista. Sijaisjärjestelyihin liittyen monet harmittelivat myös lapsille ja vanhemmille ennestään tuttujen sijaisten puutetta.

Liian vähäiset resurssit, henkilökunnan vaihtuvuus sekä suuret ryhmäkoot haastoivat varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa annettavan tuen toteutumista. Vastaajista 12 prosenttia kertoi, että lapsella on todettu kehityksessä tai oppimisessa tuen tarve. Näistä vanhemmista vain vajaa seitsemänkymmentä prosenttia koki, että lapsen saama tuki on riittävää.

Muita huolta herättäneitä aiheita olivat esimerkiksi päiväkotien ja yksittäisten ryhmien suuret koot. Moni vanhempi kertoi suurten ryhmien sekä levottomien avotilojen aiheuttavan kuormittuneisuutta ja rauhattomuutta lapsessaan. Myös ulkoilun vähyys ja mielekkään tekemisen puute huoletti osaa vanhemmista.

Kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä riittää kehitettävää

Vanhemmat suhtautuivat lähtökohtaisesti positiivisesti kodin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen yhteistyöhön. Valtaosa vanhemmista koki, että varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilökuntaa on helppo lähestyä, ja että henkilökunnalla on aikaa kohdata vanhemmat lasta haettaessa. 

Monet vanhemmat saivat henkilökunnalta usein positiivista palautetta lapsestaan. Lapsen ikä oli kuitenkin vahvasti yhteydessä siihen, kuinka usein positiivista palautetta annettiin. Yksivuotiaiden lasten vanhemmista 44 prosenttia kertoi saavansa lapsestaan positiivista palautetta joka päivä, mutta 6–7-vuotiaiden lasten kohdalla näin vastasi vain 19 prosenttia vastaajista. 

Yli yhdeksänkymmentä prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vanhempia kuunnellaan lasta koskevissa asioissa. Yksinhuoltajat ja tukea tarvitsevien lasten vanhemmat kokivat kuitenkin muita harvemmin, että heitä kuunnellaan lapseen liittyvissä asioissa.

"Puhuttu lapsesta taakkana ja kuinka henkilökunta ei enää jaksa häntä. Tuntui vanhempana todella pahalta..."

Vaikka pääosin yhteistyö sujui hyvin, jopa 11 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa epäasiallista kohtelua varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilökunnan taholta. Epäasiallinen kohtelu näyttäytyi vanhempien mukaan esimerkiksi tervehtimättä jättämisenä, vanhemmuuden arvosteluna sekä liiallisena yksityiselämään puuttumisena, ja kohdistui toisinaan myös lapseen. Yksinhuoltajat ja tukea tarvitsevien lasten vanhemmat olivat kokeneet epäasiallista kohtelua enemmän kuin muut. 

Kodin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen välisen yhteistyön toimivuudella koettiin olevan positiivinen vaikutus työn ja perheen yhteensovittamiseen. Työssäkäynnin mahdollistamisen lisäksi toimiva yhteistyö edisti vanhempien mukaan vanhemman jaksamista ja arjen sujuvuutta sekä vähensi stressiä ja syyllisyydentunnetta. 

Vanhemmat toivat esiin myös sen, että vanhemman ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilökunnan välinen vuorovaikutus heijastuu lapsen hyvinvointiin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen ulkopuoliseen elämään – niin hyvässä kuin pahassa.

Viestintää ja kohtaamisia kaivataan lisää 

Yhteistyötä haastoi usein toimimaton viestintä kodin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen välillä. Vanhempia kuormitti etenkin epäjohdonmukainen ja monessa eri kanavassa tapahtuva viestintä sekä huonosti toimivat digitaaliset viestintäsovellukset. Viestintä kodin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen välillä oli monen vanhemman mukaan puutteellista, ja 15 prosenttia vastaajista ilmaisi olevansa viestintään tyytymätön. 

Vanhemmat toivoivat, että viestintä olisi aktiivisempaa ja selkeämpää, ja että tärkeistä asioista tiedotettaisiin tarpeeksi ajoissa. Useat vanhemmat toivoivat saavansa enemmän tietoa esimerkiksi lapsensa päivän sujumisesta. Myös kasvokkaisten kohtaamisten ja kiireettömien keskustelujen tärkeyttä korostettiin. 

Sen lisäksi, että vanhemmat kaipasivat tietoa lapsensa päivän sujumisesta, moni toivoi enemmän tietoa muistakin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista. Vain 61 prosenttia vastaajista koki saavansa riittävästi tietoa lapsensa oppimisesta, ja vain reilu puolet vastaajista koki, että henkilökunta kertoo riittävästi varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen toiminnasta ja sen tavoitteista. 

Vanhemmat kaipasivat varhaiskasvatuksesta tai esiopetuksesta tukea esimerkiksi lapsen oppimiseen ja kehitykseen sekä kaverisuhteisiin liittyvissä asioissa. Moni kaipasi myös vertaistukea pienen lapsen vanhempana toimimiseen ja konkreettisia vinkkejä siitä, miten voi vanhempana tukea lapsensa kasvua ja kehitystä.

"Haluaisin tietää enemmän, mitä omalle lapselleni kuuluu. En usko, että hän ihan niin enkeli on, etteikö edes välillä olisi känää ja riitojen harjoittelua."

80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että varhaiskasvatus tai esiopetus viestii vanhemmille, että yhteistyötä kotien kanssa pidetään tärkeänä. Monet vanhemmat kertoivat osallistuvansa mielellään varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen järjestämiin tapahtumiin tai muuhun toimintaan. 

Suosituimpia osallistumisen tapoja olivat lasta koskevat keskustelut henkilökunnan kanssa, erilaiset juhlat, kuten äitien- ja isänpäivät, sekä vanhempainillat. Kuitenkin vain alle kolmasosa vastaajista koki, että heille on tarjottu mahdollisuutta osallistua vanhempaintoimintaan tai muulla tavoin varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen toimintaan. Osa vanhemmista toi myös esiin sen, ettei vanhempainiltoja välttämättä järjestetä lainkaan. 

Vanhemmuus kuormittaa etenkin tukiverkostojen puuttuessa

Kyselyn perusteella valtaosa pienten lasten vanhemmista koki lapsen kasvattamisen ja tukemisen vaativan vanhemmalta paljon voimavaroja. Jopa 56 prosenttia vastaajista kertoi, että oli kokenut vanhempana uupumusta viimeisen vuoden aikana. Vanhempia huoletti muun muassa oma jaksaminen, ja kuormitusta aiheutti niin vanhemmuuteen liittyvät paineet kuin tukiverkostojen puute. Noin neljännes vastaajista koki, ettei perheen tukiverkosto ole riittävä.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilökunnan lisäksi vertaistukea kaivattiin erityisesti muilta vanhemmilta: 53 prosenttia vastaajista toivoi, että saisi vanhemmuuteen vertaistukea lapsen varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen muilta vanhemmilta. 

Eniten vanhemmat kaipasivat vertaistukea pikkulapsiarkeen sekä mahdollisuuksia jakaa haastavia tilanteita muiden vanhempien kanssa. Vanhemmat toivoivat myös, että voisivat keskustella muiden vanhempien kanssa avoimesti lasten varhaiskasvatuksesta tai esiopetuksesta sekä niihin mahdollisesti liittyvistä epäkohdista. Osa vanhemmista kaipasi toisista vanhemmista itselleen seuraa, varsinkin jos omaa tukiverkostoa ei ollut lähistöllä.

Vertaistuen kaipuuseen nähden tapaamiset muiden vanhempien kanssa jäivät kuitenkin melko vähiin. Vastaajista 37 prosenttia kertoi, että tapaa muita vanhempia esimerkiksi vienti- tai hakutilanteissa vain joskus tai harvoin. Lapsensa varhaiskasvatus- tai esiopetusryhmän muita vanhempia kertoi tuntevansa hyvin vain kahdeksan prosenttia vastaajista, ja jopa 25 prosenttia vastaajista kertoi, ettei tunne muita vanhempia ollenkaan. 

Vanhempainillat olisivat hyvä mahdollisuus tutustua muihin vanhempiin, mutta niissäkään tutustumiseen ei vanhempien mukaan käytetä kovin paljon aikaa. 42 prosenttia vastaajista kertoi, että tutustumiseen käytetään aikaa vain vähän, ja jopa 21 prosenttia vastaajista kertoi, ettei ollenkaan. 

Haasteista ja kuormituksesta huolimatta moni vanhempi korosti, että vanhemmuus on elämän paras asia, eikä vaihtaisi siitä päiväkään pois. Vanhemman ja lapsen välinen suhde toimi vanhempien mukaan hyvin, ja valtaosa vanhemmista koki, että pärjää hyvin lapsensa kanssa. Vanhemmat myös suhtautuivat hyvin valoisasti sekä omaan että lapsensa tulevaisuuteen.

Vanhempien barometrin raportti on julkaistu Suomen Vanhempainliiton verkkosivuilla osoitteessa vanhempainliitto.fi.

Suomen Vanhempainliitto toteuttaa vuosittain Vanhempien barometri -kyselyn. Barometreissa käsitellään vuorotellen varhaiskasvatusta ja esiopetusta, perusopetusta sekä toisen asteen koulutusta. Loppuvuodesta 2024 vuorossa on peruskouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu kysely.

---

Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelija Suomen Vanhempainliitossa. Sitaatit ovat vanhempien vastauksia kyselyn avoimiin kysymyksiin.