PIRITA TALIKKA
Soolibooli 1/16 pääkirjoitus

Opettajankoulutukselta vaaditaan suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Digipedagogiikka ja erityispedagogiikka ovat olleet kestoaiheita kehitettävien osa-alueiden listalla jo useita vuosia, samoin valmiudet toimia monikulttuurisissa oppimisympäristöissä. Näitä on myös SOOL herkeämättä peräänkuuluttanut. Elämme aikaa, jona opetukselta vaaditaan muutosta ja kehitystä. Opettajankoulutukseen muutokset ovat kuitenkin rantautuneet hitaasti. Opettajankoulutus on hokenut kehotusta: "Älä tee niin kuin minä teen, vaan kuten minä sanon".

Uudistusten toteuttamiselle luodaan päätähuimaavia aikatauluja, odotuksia ja tavoitteita, vaikka korkeakoulujen rahoitusta leikataan jatkuvasti. Leikkaukset heijastuvat suoraan opettajaopiskelijoiden arkeen. Samaan aikaan media syöttää karua kuvaa siitä, kuinka opettajan työ, työllisyysnäkymät ja työhyvinvointi tulevat tulevaisuudessa näyttäytymään. Mattoa riuhdotaan jalkojen alta siis vähän joka suunnalta.

Opettajankoulutuksen kehittämisfoorumi, jota SOOL ja OAJ ovat pitkään ajaneet, on nyt toteutumassa. SOOL toivoo foorumilta rohkeaa visiointia, opettajankoulutuksen kokonaisvaltaista tarkastelua ja kaikkien opettajankoulutuslinjojen tasapuolista huomioon ottamista. Opettajankoulutukselta vaaditaan paljon, ja opettajaopiskelijoiden on oltava ensimmäisinä viemässä muutoksia eteenpäin, mutta myös vaalimassa sitä, minkä kokevat opettajankoulutuksessa olennaisimmaksi. Meidän on pidettävä huoli siitä, ettei lasta tässäkään asiassa heitetä pois pesuveden mukana, kuten vanha kansa sanoisi. Oleellisista ja hyviksi havaituista käytännöistä on jatkossakin pidettävä kiinni.

Opettajankoulutukseen luodaan myös ulkoapäin tulevaa painetta, joka pakottaa nopeaan kehitykseen. Muun muassa PISA-tulokset ja työelämän vaatimukset muokkaavat näkemystä siitä, millaisia taitoja oppijoiden tulisi tulevaisuudessa hallita, ja millä keinoin tulevien opettajien tulisi näihin tavoitteisiin päästä. Opettajankoulutuksen kehittäminen ei kuitenkaan saa tapahtua siten, että jokaiseen trendiin tai muoti-ilmiöön pyritään vastaamaan. Opettajankoulutus tarvitsee pitkäjänteistä ja harkittua kehittämistyötä. Toisaalta opettajankoulutuksemme on jo ennestään kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa. Tästä on syytä olla myös ylpeä.

Opettajankoulutuksen tulisi asettaa virstanpylväät sille, miten tulevien opettajien tulisi työssään toimia. Ilmiölähtöistä opetusta ei opi ilman ilmiölähtöisyyttä hyödyntävää opettajankoulutusta. Digipedagogisia toimintatapoja ei opi kirjoja lukemalla eikä monikulttuurisuuden kohtaamiseen saa valmiuksia vain oman opiskelijaryhmän kesken keskustelemalla.

Erinomaisia esimerkkejä toimiviksi osoittautuneista konkreettisista toimista opettajankoulutuksen kehittämiseksi ovat monen opettajankoulutusyksikön toteuttamat yhteistyöprojektit eri toimijoiden kanssa. Savonlinnan opettajankoulutusyksikön opetussuunnitelman mukaisia projektitöitä on muokattu vastaanottokeskuksessa toteutettaviksi ja maahanmuuttajalasten kotouttamista tukeviksi. Myös muilta opettajankoulutuspaikkakunnilta on saatu positiivisia kokemuksia opettajaopiskelijoiden ja vastaanottokeskusten välisestä yhteistyöstä. Nämä toimivat oivallisina esimerkkeinä siitä, kuinka opettajankoulutus reagoi muuttuvaan maailmaan ja mukauttaa toimintaansa. Suomi muuttuu, myös opettajankoulutuksen on muututtava. Muutoksen ei kuitenkaan tule tapahtua hätäillen ja vailla suunnitelmaa siitä, minne ollaan matkalla ja miksi.

Tarmokasta kevättalvea! Nähdään Talvipäivillä Rovaniemellä!