HANNA RAHKONEN
Opeopiskelija 1/22 pääkirjoitus

AINA TOISINAAN sitä lukee juttuja ihmisistä, jotka valmistuvat ennätysajassa – joku valmistuu kahdessa vuodessa ammattiin, toinen ylioppilaaksi ja joku valmistuu vuodessa maisteriksi. Onnea heille! Tai oikeastaan, kannattaakohan tässä yksinään onnitella? Hieno saavu­tushan tuo on, sitä ei kukaan ota pois. Mutta tällaiset artikkelit saavat minut pysähtymään ja ­miettimään omaa koulutuspolkuani. Entä jos minä olisin valmistunut vuodessa maisteriksi?

Jos olisin valmistunut vuodessa yliopistolta, en ensinnäkään olisi tässä. En kirjoittaisi tätä Opeopiskelija-lehden pääkirjoitusta. En, koska en olisi kerennyt toimia opiske­lija-aktiivina tai päätynyt SOOLin liittokokoukseen. Ilman sitä en olisi asettunut ­ehdolle ­SOOLin hallitukseen ja ilman ehdolle asettumista en olisi koskaan tavannut upeita opeopiskelijaystäviäni ympäri Suomen.

En olisi varmaankaan tavannut edes oman paikkakuntani ystäviä, sillä kalenteriini ei olisi mahtunut oman ainejärjestön tapahtumia, poikkitieteellisistä puhumattakaan. En olisi mitenkään kerennyt kaikille kolmille Talvipäiville juhlistamaan moninaista opeopiskelijuutta. En olisi vuoden aikana kerennyt mokailla, oppia enkä kehittyä. En olisi ­kerennyt reflektoimaan kaikkea oppimaani tai pohtimaan, haluanko todella olla osa opetus- ja kasvatusalaa.

Ilman näitä neljää opiskeluvuotta olisin niin monta kokemusta köyhempi ja vain yhden tutkinnon rikkaampi. 

ELÄMÄ ON täynnä valintoja, ja valintojen tulokset ovat aina subjektiivisia. Mikään valinta ei lähtökohtaisesti ole huono – valinnan myötä tapahtuneet asiat voivat olla. Tai olla olematta. Se miten minä tulkitsen asian – kun puhutaan vaikkapa opinnoista, valmistumisista tai töistä – on, että me elämme osana suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Suoritimme elämäämme tai emme, joudumme toimimaan suorittamisen viitekehyksellä.

Tunteille ja kokemuksille annetaan vähemmän tilaa, kuin suorituksille tai saavutuksille. Elämme osana tuulitunnelia, jossa vauhti on päätähuimaava. Ja ei hyvällä tavalla. Pysähdy hetkeksi. Miksi sinä opiskelet? Siksikö, että saat tutkinnon? Vai siksikö, että haluat olla pätevä työssäsi? Tai miksi ylipäätään edes käydä töissä? No, lähtökohtaisestihan jokainen tekee töitä palkan takia. Jep, uskokaa tai älkää. Siitäs sait ”kutsumusammatti”! Mutta kyllä työn täytyy antaa sinulle jotain muutakin kuin taloudellista vastinetta. Aivan kuten opintojen täytyy antaa sinulle muutakin kuin tutkintotodistuksen.

Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!