”Miten saadaan opiskelijat mukaan vaikuttamaan?”
Onko tavoitteena vain antaa vaikutelma, että nuorten näkemykset muka kiinnostavat?
ALEKSI VEHMASSALO
Soolibooli 1/19 pääkirjoitus
Opiskelija-aktiivina kuulee usein kysymyksen: "Miten nuoret ja opiskelijat saataisiin paremmin mukaan vaikuttamaan asioihin?". Tätä pääsevät taas – yleensä keski-ikäiset – päättäjät pohtimaan, kun keväällä tarvitaan myös nuorten ääniä eduskunta- ja eurovaaleissa.
Opiskelija-aktiivina toimiminen tarkoittaa käytännössä aina ylimääräistä kuormaa opintojen päälle. Toisinaan on työstä muutama opintopiste hyväksiluettavissa. Ne on silti usein vaikea sovittaa aidosti osaksi opintoja. Opintopisteet roikkuvat irrallisena – ja ylimääräisenä – osana tutkintoa.
Rahallisesta korvauksesta on yleensä turha puhua. Oikeastaan aktiivitoimintaan käytetyn ajan voisi käyttää myös palkkatöihin. Opiskelija-aktiivi voi siis palkkion sijaan toivoa lähinnä mahdollisimman pieniä tulonmenetyksiä.
Opiskelija-aktiivi pohtiikin usein valintaa, että tekisi hieman vähemmän opintoja. Tälle valinnalle löytyy harvoin tukea yliopistolta ja valtiolta. Tavoiteajassa tulee valmistua, eivätkä kaiken maailman järjestö- ja vaikuttamistyöt tuo tähän poikkeusta.
Niinpä moni opiskelija päättää ymmärrettävästi keskittyä vain opintoihinsa. Opinnot etenevät, oma jaksaminen ja hyvinvointi säilyy. Aikaa löytyy myös pitää leipä pöydässä. Tai ainakin siihen on hivenen paremmin aikaa. Opiskelija pääsee harvoin millään saralla nauttimaan yltäkylläisyydestä.
Tämä voi kuulostaa monen korvaan kitinältä. Mietitäänpä kuitenkin päättäjiämme, jotka meiltä tätä kysymystä kysyvät. He tekevät vaikuttamistyötä palkkiolla työajalla. Kuinka moni heistä hakeutuisi pestiinsä, jos se tapahtuisi palkkiotta vapaa-ajalla täysipäiväisen päivätyön jälkeen, josta he tienaavat opintotuen verran rahaa? Vaikuttamisen sijaan ajankäyttö kohdistuisi luultavasti löytämään mahdollisimman nopeasti uusi työpaikka. Saman valinnan tekee myös opiskelija.
Opiskelijat eivät siis ole toiselta planeetalta tulleita muukalaisia, joiden sielunmaisemaa, motiiveja ja ajatteluprosessia ei tavallinen kuolevainen pysty tavoittamaan.
Opiskelija ei lähde mukaan vaikuttamaan, opiskelija-aktiiviksi, koska siitä on tehty opintoja haittaava tekijä. Tämä on täysin nurinkurista. Opiskelija-aktiivitoiminta tuo opintojen aikana keskeistä osaamista työelämään. Eikö me sen vuoksi opiskella: kartuttaaksemme osaamistamme?
Opiskelija-aktiivitoimintaan tulee siis aidosti kannustaa siten, että se on osana, ei ylimääräisenä tutkinnossa. Jos siis aidosti halutaan nuoret ja opiskelijat vaikuttamaan. Vai onko tavoitteena vain antaa vaikutelma, että nuorten näkemykset muka kiinnostavat?
