Mitä sitten kun kaikki loppuu?
Uusia ideoita ei synny, jos päättäviltä paikoilta katsovat aina samat kasvot.
MARKUS HELIN
Opeopiskelija 2/22
PUHEENJOHTAJAKAUTENI ON päättynyt ja uudet toimijat ottavat ohjat. Vaihtuvuus on aina hyvästä, sillä muuten mikään ei ikinä muutu. Uusia ideoita ei synny, jos päättäviltä paikoilta katsovat aina samat kasvot.
Järjestötoiminta on vienyt omasta opiskeluajastani useita vuosia. Aloitin Itä-Suomen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden tuutorina syksyllä 2017. Tie jatkui järjestön puheenjohtajistoon. Samaan aikaan alkoi SOOLin hallitus, josta myös tie jatkui varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi.
Mitäs nyt sitten kun kaikki tehtävät yhtäkkiä loppuvat kuin seinään? Monilla aktiiveilla on useita tehtäviä, jotka vievät useita tunteja viikossa. Yhtäkkiä kalentereissa on huimasti lisää tilaa ja ne pitäisi täyttää jollain. Vai pitäisikö?
ON TÄRKEÄÄ muistaa ottaa omaa aikaa ja muistaa pitää itsestä huolta. Tätä ei voi korostaa kenellekään liikaa. Oma tie erinäisissä järjestötehtävissä jatkui jo viidennelle vuodelle, ja olikin jo aika antaa tilaa uusille ja innokkaille opiskelijoille. Opiskelijalle viisi vuotta on pitkä aika. Onhan se tavoiteaika saada ylempi korkeakoulututkinto.
Järjestötoiminta alkaa usein harrastuksena ja joillakin se kehittyy työksi. Tämä on yksi polku, mitä monet uudet opiskelijat eivät välttämättä tiedä. Opiskelijalle järjestötoimintaan lähtemisen kynnys on oikeasti matala. Järjestötoiminta on asia, mitä suosittelen vahvasti kokeilemaan, esimerkiksi ainejärjestötoimintaan lähtemällä.
Kiitos näistä vuosista ja hyvää kesän odotusta!
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!