Mistä on aineopet tehty?
Jos jokin koulumaailmassa säilyy, niin opestereotypiat: aikain saatossa syntyneet yleistykset eri aineiden opettajista värittävät yhä niin oppilaiden kuin opettajienkin ajattelua.
INKA PAAJANEN
Soolibooli 5/14
Stereotypioita ei pidä ottaa liian tosissaan, mutta jostainhan niiden on täytynyt saada alkunsa. Tarkastellaan siis muutamien aineiden enemmän tai vähemmän päteviä opettajakäsityksiä ja mietitään, kuinka hyvin piirteet näkyvät opettajaopiskelijoissa.
Kieltenopettajat
...ovat yleensä naisia, sillä onhan meille jo lapsesta asti jankutettu, kuinka tytöt nyt vain sattuvat pärjäämään kielissä poikia paremmin. Kieltenopet käyttävät silmälaseja ja sitovat hiuksensa nutturalle, tulon kuulee kaukaa korkojen paukkeesta. He rakastavat omalla kielellään pälpättämistä ja kiusaavatkin sekä kollegoitaan että oppilaitaan vieraskielisillä kommenteilla, joita muut eivät takuulla ymmärrä. Kieleen sidottu valtio, olipa se sitten Ranska tai Kiina, on kieltenopettajille kuin toinen kotimaa.
Totuus: Itse opiskelen suomen kieltä, eikä ryhmässäni ole ainuttakaan poikaa. Sentään yhteisillä kieltenluennoilla olen nähnyt myös vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta kielipuoli on yhä naisvaltaista alaa. Eri kielien kirjosta huolimatta kommunikoimme keskenämme suomeksi emmekä ilman haalareita erottaisi ruotsinlukijaa venäjänopiskelijasta.
Kieltenopettajien vastapainoksi täytyy mainita...
matematiikanopettajat
...jotka puolestaan ovat miehiä (tytöt osaavat kieliä ja pojat matematiikkaa, loogista, eikös?). Matikanopet käyttävät ruudullisia kauluspaitoja ja kieltenopejen tavoin silmälaseja ja saattavat joskus hajamielisyyttään hukata tuntimateriaalinsa. Heidän mielestään kaikki laskut ovat ihania ja helppoja – kyllä oppilas ne taitaa, kun he itsekin osaavat. Matematiikanopettajille Maol on kuin toinen Raamattu.
Totuus: Vastakohtana kieliin ovat luonnontieteelliset oppiaineet selvästi miesvetoisempia, mutta se ei tarkoita, etteivätkö tulevaisuuden opiskelijat saisi riesakseen myös naispuolisia matematiikanopettajia. Kävin pikaisella tutkimusretkellä naapurikampuksella mutten valitettavasti nähnyt ruutupaitoja tai mystisiä taulukkokirjoja lojumassa joka paikassa.
"Jaksaa, jaksaa! Ai sielläkö sataa, pikku kuurohan tuo vain, Cooper juostaan joka tapauksessa!"
Liikunnanopettajat
...eivät väsy ikinä vaan porhaltavat läpi päivän ilman hienpisaraakaan. Hienoja kävelykenkiä ei näillä maikoilla usein näe, lenkkitossut ja käytännölliset sporttiset vaatteet ovat päivän paras asuvalinta. Jotta kunto pysyisi yllä, risteilevät he koulun ja liikuntapaikkojen välillä auton sijaan pyörällä. Oppilaiden nurinoista huolimatta he jaksavat aina innostua vanhoista tutuista lajeista, kuten jalkapallosta ja sählystä.
Totuus: Tulevat liikunnanopet ovat takuulla niitä, jotka jaksavat polkea jok’ikisen mäen ylös puuskuttamatta ja suunnata luentojen jälkeen vielä kuntosalille. Hetkinen, kyllähän muutkin opiskelijat saavat salia hyödyntää – miten ihmeessä niitä urheilukassisia sitten muka voi erottaa toisistaan?
Työmatkallaan...
biologianopettajat
...bongaavat lintuja ja eri puulajeja, tunnin ensimmäinen puolisko käytetään jokapäiväisistä luonnonilmiöistä keskustelemiseen. Bilsanopet ovat oikeita luonnonlapsia, he lenkkeilevät koirineen ja käyvät hakemassa sienet syysmetsästä helposti ja nopeasti. Kestävä kehitys on heille lähellä sydäntä; he jaksavat innokkaasti valistaa oppilaitaan kierrätyksen saloihin ja pelastavat päiväunissaan maailman ja jääkarhut.
Totuus: Humanistina minua hieman pelotti soluttautua luonnontieteilijöiden joukkoon mutta bongaamani ihmiset eivät näyttäneet sen akateemisemmilta, joten tuskin jäin kiinni. Vaikka laboratoriokojeet näyttivät houkuttelevilta, huomioni kiinnitti kuitenkin luontoaiheisen kerhon mainoslehtinen. Jotain oikeaa teoriassani oli.
Baskeri päässä tai muuten vain omaperäisiä asusteita:
Kuvataideopettajat
...tunnistetaan joukosta takuulla, sillä he näyttävät itsekin taiteilijoilta. Siinä missä kuvismaikat ovat vähän ujoja ja omalaatuisia, omistautuvat he intohimoisesti taiteelle etsien joka teoksesta syvällistä merkitystä. He antavat pitkälti oppilaidensa tuherrella luovasti mitä tahtovat mutta havahtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun valmis tuotos tuodaan näytettäväksi: "Ihan hyvä, mutta lisääpä tuohon vielä jotakin."
Totuus: Taideaineiden opiskelijat erottuvat kampuksellamme pitkälti persoonallisen pukeutumistyylinsä ansiosta. Olen harrastanut amatööritaiteilua vihkoni reunaan lukuvuoden alusta lähtien, mutta vielä yksikään tulevista kuvisopeista ei ole tullut jakelemaan neuvoja. Tavallaan sääli.
Tänään käsitellään kreikkalaisia pylväitä. Oppilaita ehkä nukuttaa, mutta...
historianopettajat
...ovat aiheesta riemuissaan. Päästessään menneen makuun herää muuten vakavahko ja kuiva kansankynttilä eloon – tosin oppilaiden mielestä edelleen kuivalla tavalla. Hyvin pukeutuneet herrat innostuvat yleensä tarinoimaan niin kiihkeästi, että saattavat eksyä aiheesta ja pitää kuulijoitaan reilusti yliajalla. Vaan eihän se ole pahitteeksi, on näet tärkeää tuntea menneisyys, jotta voi ymmärtää tulevaisuutta.
Totuus: Historianlukijat eivät erityisemmin erotu massasta, mutta kiinnostus omaan alaan näkyy selvästi heidän kiinnittäessään huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, joita itse en edes osaisi ajatella. Innostunut tuike heidän silmissään on uskomattoman kaunista, eikä kenenkään puheääni ole saanut minua haukottelemaan.
Tiedostamaton mallintaminen on jatkuvaa
Ei tulevista opettajista voi enää varmasti sanoa, mitä ainetta he opiskelevat. Toisaalta eikö tämä ole vain hyvä asia – jokainen opettaja on erilainen ja omaperäinen, siksi alansa paras. Siitä huolimatta stereotyyppisiä piirteitä on yhä opettajissa nähtävissä: tiedostamaton mallintaminen on jatkuvaa. Saa nähdä, kuinka pahasti me opeopiskelijat tulemme tuohon ansaan tulevaisuudessa astumaan. Itse ainakin pidän nutturoista.
