MINNA VAN NUNEN
Opeopiskelija 2/19

Saanko esitellä: Torakka. Pertti Torakka. Madagaskarin sihisevä jättiläistorakka luokan lemmikkinä. (Kuva: Minna van Nunen)

Hyytiälän metsäasemalla on alkamassa kaikille tuleville luokanopettajille pakollinen maastopäivä. Puhumme ensin kasvion keräämisestä sekä tulevista lajintunnistustenteistä, jotka eivät yleensä ole suosikkilistan kärkipäässä. Kysymykseni ”miksi lajintunnistus on tärkeää” herättää pohdintaa.

Esitin saman kysymyksen myös biologian ja maantieteen opettajille. Kysymys herätti hämmennystä; eihän biologiaa, tai ympäristötietoa, voi opettaa ilman lajintunnistusta! Samoin maantietoon kuuluvat karttakokeet. Nämähän ovat yleistiedon lisäksi perusta oppiaineidemme ymmärtämiselle, sanoivat kollegat.

ILMAN LAJINTUNNISTUSTA ekologian perusteet eli se miten luonto toimii, jää ymmärtämättä. Miten voisi pohtia lajien suhteita, vaikutusta toisiinsa, tietämättä lajeista mitään? Ihminen on luonnon osa, joten luonnon toiminnan ymmärtäminen on tärkeää jo oman hyvinvointimme turvaamiseksi.

Tärkeät ja läheiset ihmiset ja asiat tunnetaan nimeltä. Vertaa uutisten vaikuttavuutta: auto törmäsi jalankulkijaan tai auto törmäsi Perttiin koulun edessä. Jos opettaja puhuu elukoista ja pusikoista, oppilaille ei välity kuvaa jostain, mitä pitäisi arvostaa.

Oikeita lajinimiä käyttämällä välittyy luonnon ja sen eliöiden arvostaminen yksilöinä, jotka opettaja tuntee nimeltä. Eräällä laborointitunnilla sain opiskelijoilta kommentin, että olin sanonut limakotilosta ”hän vetäytyi kuoreensa”. Henkilökohtaisuus tuo arvostusta.

Lajeja tunnistamalla oppii erottamaan vihreästä massasta sekä lajit että yksilöt ja niiden väliset vaihtelut. Kehittyy huomaamaan niiden hienot, taidokkaat ja tarkoituksenmukaiset yksityiskohdat. Esteettiset elämykset piristävät. Yksityiskohtia tarkastelemalla oppii lajintunnistamiseen liittyvää luokittelua ja peruslajien jälkeen uusien lajien oppiminen helpottuu.

Lajintunnistusta varten on omaan puhelimeen saatavilla kaikenlaisia appeja, mutta ei niitä ehdi joka kohdassa hyödyntää, kun luokallinen kysyjiä pyörii ympärillä. Lisäksi appien käyttäjän on syytä omata jonkinlaiset perustiedot joka tapauksessa, koska niiden luotettavuus ei ole vielä kovin hyvä.

LÄHIRUUAN SUOSIO on kasvussa monestakin eri syystä. Ilmaista lähiruokaa on runsaasti saatavilla Suomen luonnossa, metsissä ja ihan pihoissakin. Myrkyllisten lajien takia on jopa elintärkeää tunnistaa syötävät vaarallisista.

Monet kaupunkilaiset elävät nykyään Suomessakin vain asfalttiviidakossa. Luonnonsuojelun tärkeyden ymmärtäminen ja sisäistäminen vaatii kaikkea, mistä olen tässä jutussa kirjoittanut.

Kun opettaja tunnistaa retkikohteiden, ainakin koulun pihan, lajit, kynnys lähteä ulos luokan kanssa madaltuu. Maastossa ympäristötiedon opettaminen ja oppiminen on antoisinta, koska siellä on helppo toteuttaa tekemiseen, tutkimiseen ja kokeilemiseen perustuva oppitunti. Ulkona opiskelemiseen saa luontevasti mukaan kaikki aistit, jolloin syntyy parhaimmillaan ikimuistoisia elämyksiä.

Kirjoittaja on biologian, maantiedon ja terveystiedon lehtori Tampereen yliopiston normaalikoulussa.